Manhattan New York

Postaan nyt vähän takautuvasti, sillä tajusin, etten ollutkaan kirjoittanut mitään Manhattanista ja vaikka se oli vaan yksi iltapäivä/ilta mun vuodesta, niin se oli ihan uskomaton kokemus.

Lähdettiin training schoolilta ajamaan kohti citya about 2pm, hetki kuitenkin meni ennen kuin nähtiin mitään kovin mielenkiintoista. Siitä huolimatta odotus palkittiin kun ensimmäiset skyscrapersit näkyivät.

 Ensimmäisenä ajettiin Battery Parkiin, jossa saatiin opas kyytiin, Tony. Hauska heppu, hänestä lisää myöhemmin. Kuultin myös, että tuolla järjestetään usein ilmaiskonsertteja (tai jotain pientä maksua vastaan). Muutamaa päivää ennen oli ollut Maroon 5 ja joku toinen. Ja heti sen jälkeen, kun pääsin hostperheeseen, mulle selvisi, että sillä viikolla olisi esiintynyt Shakira. Ketutti...

Italia C ja Itävalta K

 

 Koska government oli shut downissa (miten se ikinä käännetäänkään suomeksi) ei me päästy näkemään Statue of Liberty'ä yhtään lähempää. HUOM mun kamerassa vaan on järjettömän hyvä zoomi. Sen näkee tästä kuvasta tarkemmin, kun mitä me se oikeasti nähtiin.

Battery Parkista suunnattiin keskustaan WTC-tornien luokse. Saatiin about 30 minuuttia aikaa tutkia Century 21 -ostoskeskusta, jonka jälkeen jatkettiin kierrosta. Ei siis edes vaivauduttu miettimään mitään, kunhan katseltiin ympärillemme.

Ainoa WTC-torni, joka selvisi 9/11 iskusta.

Arvatkaapa, missä seuraavaksi oltiin? Hah kyltti johtaa harhaan, sillä vielä ei ollut Broadwayn aika  vaan Central Parkin. Rakastuin siihen paikkaan samantien. Ihan uskomatonta, että kaiken sen hullun cityelämän keskellä voi olla tollanen paikka. Liikennettä ei kuulunut lainkaan, tuntui kuin olisi astunut kokonaan eri maailmaan. Cliché tiedän, mutta totta.

Jotenkin tota vihreyttä ei vaan saa tänne/kuviin yleensäkään samalla tavalla. 

Pian olikin jo aika jatkaa matkaa, ei tosin limusiinilla. Noita näki joka nurkassa ja  usein ihmiset pörräsivät niiden ympärillä kameroiden kanssa yrittäen nähdä sisään. En kuitenkaan usko, että joka limossa olisi ollut julkkis, sillä meillekin tarjottiin eräällä kadulla kyytiä, hintaa en kuitenkaan viitsinyt alkaa kyselemään...

Tässä välissä, ennen kuin siirrymme seuraavaan kohteeseen, kerron vähän meidän turistioppaasta Tonysta. Hauska heppu, kova puhumaan ja ystävällinen. Kyseli kovasti mistä päin sitä oltiin ja kertoili omista kokemuksistaan. Oli  viettänyt kerran 10 tuntia Suomessa, ensin lentokentällä ja myöhemmin siirtynyt hotelliin. Ilma oli kuulemma puhdasta, mutta kukaan hymyillyt. Kummalista tollanen... :P 

Ajettiin läpi Times Square'in ja Fifth Avenuen ja  päädyttiin lopulta Rockefeller Centerille. Olin todella innoissani tosta Top of the Rock -kierroksesta jos näin voidaan sanoa. Mikäpä siinä, punaista mattoa pitkin sisään, läpi turvatarkastusten ja hissillä 70:teen kerrokseen 35 sekunnissa. Ja mulle sanottiin, että ei se korviin satu ehei... Ja nyt valmistautukaa kuvapläjäykseen.

 Look at this place

 I fell in love permanently

Ihan tajutonta, että mä oon oikeesti nähnyt ton kaiken livenä ja elänyt ton tilanteen tuolla. Mulla on ihan järjetön korkeenpaikankammo ja tuolla mä silti olin. Seisoin ulkona kaiteeseen nojaten ja ajattelin, että nyt, juuri tällä hetkellä mä olen ihan sanoinkuvaamattoman onnellinen. Mä en tiedä, miksi toi kaikki vaikutti muhun niin paljon. Ehkä siksi, etten ollut koskaan nähnyt mitään vastaavanlaista, tai ole matkustellut niin paljon, että olisin jo tottunut hienoihin paikkoihin. Tai sitten vaan siksi, että toi kaikki oli niin uskomattoman kaunista, saatoin nähdä tähdet ja silloin mä oikeasti tajusin, että hei, mä tein unelmasta totta. Mä pystyin siihen kaikesta siitä paskasta välittämättä, jota sain niskaan. Ja se tuntuu mahtavalta!

No loppultahan toikin tilanne oli ohi ja meidän täytyi E:n kanssa lähteä liikkeelle, että ehdittiin ylipätään tehdä mitään muuta. Mun POV, Elina raahasi mut käsivarresta pois ja mä roikuin kynsin hampain kiinni kaiteessa.

Rockefeller Centeriltä lähdettiin kävelemään Times Squarille ja pikku hiljaa suuntaitiin kohti Empire State of Buildingia josta meidän bussien oli tarkoitus lähteä 9pm.

Piipahdettiin mm. Disney Storessa, olisin voinut ostaa koko kaupan tyhjäksi, sekä muutamassa turistikaupassa. Totta kai mun piti sieltä ostaa I Love New York -paita, sekä sukat ja ehkä jotain mukavaa jollekin perheenjäsenelle ;D Aika kuitenkin loppui kesken joten shoppailu jäi vähän vähiin.

Kaikesta huolimatta, gotta love America!
Tästä tuli niin mammuttipostaus kun olla ja voi. Olisin ehkä voinut vähän karsia kuvia, mutta empä sitten viitsinyt. Musta Manhattan ansaitsee kunnon postauksen ja jos ette jaksa selata läpi niin sääli vaan.

Nyt hyvää yötä! 

Training school

Maanantai-iltana noin 7 pm saavuttiin viimeinen Newarkin kentälle, jossa meitä vastassa oli hauska vanha mies. Cultural Care’n bussikuski, joka ajoi meidät training schoolille. Ihan järkyttävää, että yht äkkiä oltiinkin siellä, minne olin havitellut viimeisen vuoden. Silmät pyöreinä kaikki tietysti pyörivät ympäriinsä bussissa ja npasivat kuvia, mutta highway’lle päästessä kaikki olivat jo niin väsyneitä matkasta, että uni vei monen kohdalla voiton, myös mun. Kahden tunnin bussimatkalla ehti kuitenkin nukkua ihan hyvin.

Jet lag

Jet lagia en tuntenut mitenkään ylivoimaisen paljon. Välillä se yllätti ja yleensä alkuillasta (tai oppitunneilla :P ). Suurimman osan ajasta kuitenkin pärjäsin ihan hyvin. HUOMIO tulevat aupparit! Asettakaaa edes joku kelloista oikeaan aikaan ennen kuin saavutte päämäärään. Itse olin ensimmäisen illan aivan sekaisin, kun jokainen kolmesta kellosta näytti eri aikaa…

Campus ja dormatory

Aah, kampuselämää, minkä moni haluaisi kokeilla. Voin kertoa, ettei se niin hohdokasta ole. Itse jaan huoneen kolmen muun tytön kanssa ja vaikken huoneessa käykään kun noutamassa tavaroita tai nukkumassa,  ei soluelämä ole ihan mua varten.

Valmistautukaa siihen, ettei tää ole mitään luksusta. Kesäleiri on varmaan aika oikea vertaus. Vessat ja suihkut ovat yhteisiä kaikkien kanssa (ei poikien, heillä on tietenkin oma rakennus)  ja iltaisin aikaa vietetään commonroomissa, joka on ainoa nettiyhteydellinen paikka.

Campuksen ulkotiloista ei voi kuitenkaan valittaa. Tilukset ovat laajat, koulu on kauniilla paikalla ja rakennukset hienoja.

Ruokaa ei pahemmin voi kehua, mutta kuten eräs opettajamme totesi, ei amerikkalainen ruoka ole oikeasti aivan tällaista, vaan tämä nyt on vaan campus foodia, jota meille tarjotaan. 

Kielikylpy

Vaikkei täällä ole ollut kuin vasta viikon, on ihan uskomatonta, miten kieli tarttuu. Ollaan naurettu E’n kanssa monta kertaa, miten meinataan puhua keskenäänkin jo englantia. Ja silti suomen puhumisen lisäksi, englanti tulee jo niin luonnostaan. Saksalaiset roomates’it kävivät juuri nukkumaan ja huikkasivat good night ja  vaikka kirjoitin tätä postausta samalla, luonnistui keskustelu englanniksi vielä samalla. En kyllä kuvitellut, että kehitys tapahtuisi näinkin nopeasti!

Naurettiin E:n kanssa näille kylteille. Mitä poroja täällä muka hyppisi eteen??

No, näköjään pomppi. Nämä peurat viihtyivät pitkään ruohokentällä koulun edessä. 

Tänään viimeinen yö dormitorion kovilla, natisevilla patjoilla ja huomenna lento host perheen luo, joka tarkoittaa mm. sitä, että ensi yön nukun ihanan perhmeässä queen size kokoisessa sängyssä!

See ya Later!

xoxo / Laura

P.S. Ainuttakaan kuvaa EI ole muokattu!