One Direction

Taas tulee myöhässä, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan.

Viikko sitten launataina oli kauan odotettu One Directionin konsertti, jippii! Me hommattiin Katharinan kanssa liput jo marraskuussa jos oikein muistan, niin että vihdoin oli aika! 

Olin tosiaan lauantaina jo downtownissa ja näin Inan sitten vähän jälkeen 6pm Millennium Parkissa josta napattiin taxi Soldier Fieldille. (Chicagon isoin urheilustadion ja Bearsien kotikenttä) Jo matkalla nähtiin pikku tyttöjä (Read, 12v ja nuorempia!) vanhempiensa kanssa kantaen isoja postereita aivan liian pienissä vaatteissa.Tiet oli totta kai suljettu joten hypättiin pois autosta ennen Soldier Fieldiä ja käveltiin loppumatka sinne. Perus turvatarkastukset ja sisään. Mua kyllä nauratti, kun vartija tutki mun laukun ja kysyin onko mulla pehmoleluja, koska ne oli kuulema kielletty. Like näytänkö siltä, että kannan pehmoeläimiä mukana konsertteihin?? Ja ei, en ajatellut heittää niitä lavallekaan, oon aika varma, että 1D'n pojat on vähän vanhoja sellaseen. Maksettiin ruhtinaalliset 7$ yhdestä vesipullosta ja etsittiin meidän istumapaikat.

5 Seconds of Summer oli lämppärinä ja ne soittikin ihan hyvin. Pikkutytöt sekos totta kai. Mä en edes tiennyt, mitä ne soitti. Olin mä niistä kuullut joskus, mutta jos olis kadulla tullut vastaan, niin en olis tunnistanut. 

5SOS'in jälkeen oli tunnin tauko ennen keikan alkamista. Stadionilla soi musa ja ihmiset tanssi ja oli hyvä fiilis. Äidit ja isät istui kuuliaisesti ja näpräsivät puhelimiaan. On kyl aika mageeta kattoa kun about 60 000 ihmistä, mitä koko mesta vetää, tanssii Macarenaa. Mut naurettiin vaan Inan kanssa, että kun Pittbull ja Lady Gaga vaihtui Grease'n biiseihin ne 10 vuotiaat tytöt jääty ihan täysin. Ne on liian nuoria tietämään miten sellasta musiikkia tanssitaan tai miten sanat menee. Sen sijaan äidit pomppas ylös ja alkoi bailaa. Oonhan mäkin liian nuori etten ole kokenut tota 70-80 luvun musaa, mutta kyllä mun ikäluokka sentään Grease'n vielä tietää. Jos ei tiedä, on sivistymätön. 

Ton isän ilme kertoo ihan tarpeeks, mitä mieltä se oli konsertista xD 

One Direction alkoi about 9pm ja siitä mä en voi muuta sanoa kuin A-W-E-S-O-M-E.  

Tunnustaudun faniksi, ihan häpeilemättä. En miksikään "Marry me 1D<3<3<3"  -faniksi, jotka pyörtyilee kuullessaan sanan 1D, mutta faniksi kuitenkin. Ja Louis on mun ehdoton suosikki. Tiedän mitä mieltä monet siitä on, mutta se on vaan ihan mun tyyppinen.

Louis jutteli paljon, samoin Niall ja Liam. Harry ja Zayn sen sijaan olivat vähän hiljaisempia. Mä en ole mikään Zayn fani, tykkään siitä oikeestaan vähiten, mut jesta sillä on upea ääni! Samoin Harryllä.  Liam oli yllättävän hauska, Niall oma ihana itsensä ja Louis oli Louis. Pelkäsin että se näyttäis yhtä kehnolta ja väsähtäneeltä kun viime aikona julkisuudessa, mutta ei, se näytti tosi hyvältä.  Ääni sen sijaan ei ollut aivan kunnossa. Se kuulosti flunssaiselta ja etenkin korkeissa nuoteissa se veti mikin aina pois. Sofia sanoi. että perjantain konsertissa Louis oli kuulostanut tosi hyvältä. Kyllä mä sitä kuuntelin, voisin kuunnella aina. Mutta onneks se ei näyttänyt niin burt outiselta enää. 

Konsertti loppui 11pm maissa ja meillä oli kauhea kiire etsiä taksi, että ehdittäisiin viimeiseen 12:30 ja 12:40 junaan. Ei paljon naurattais jos siitä myöhästyis. Chicago keskellä yötä ei ole mikään maailman kivoin saati turvallisin paikka varsinkaan jos sulla ei ole paikkaa minne mennä. Mä olisin kyllä siinä vaiheessa soittanut Andrew'lle et moi oon kohta sun ovella päästä mut sisään. No siinä me juostiin ihmismassassa ympäriinsä etsien taksia. Ei löydetty ainuttakaan. No juostiin takaisin, minä murtuneella varpaallani auuts, ja pysäytettiin pari poliisiakin. Ikävä kyllä niistä ei tällä kertaa ollut mitään apua. Yleensä Chicagon poliisit on kivoja mut nää oli varsinaisia *#%¤!*. Joten juostiin väärään paikkaan kolmesti kiitos niiden. Lopulta päädyttiin onneksi Michiganille ja sieltä löydettiin tasan yksi taksi, joka tietenkin oli varattu jollekin toiselle. Siinä sitten paniikin hiipiessä mietittiin, että mitä tehdään kun taksikuski mutisi, että 40 dollarilla varauksen vois perua ja hän heittäis meidät sillä vielä juna-asemallekin. Ei siinä kahta kertaa tarvinnut miettiä kun toinen vaihtoehto oli junan missaaminen. Niimpä me maksettiin 40 freakin dollaria 15 minuutin taksimatkasta. Ehdittiinpä ainakin junaan. Kun vihdoin pääsin junaan istumaan mun jalka teki kuolemaa, mua väsytti ja oli nälkä, Tohon aikaan yöstä juna oli myös tietty täynnä iloisia alkomahoolin alaisia ihmisiä. Mä facetimeilein Jennille sen minkä nettiyhteydeltä pystyin ja yrtin sitten epätoivoisesti pysyä hereillä. 

Pääsin hyvin Crystal Laken asemalle, sain taksin ja pääsin kotiin puol kolmen aikaa. En ole kertaakaan täällä tullut kotiin noin myöhään. Silloin kun on mennyt myöhään oon jäänyt jonnekin muualle yöksi. Nukkumaan menin lopulta viiden maissa kun en saanut unta. Vähän väsytti....

Sunnuntaipäivän makasinkin sitten poolilla. Autuutta!

xox / Laura

Lets go back to be natives

Tää on niin hassua, ekat puol vuotta (reilusti) meni niin että puhuin suomea face to face tasan kerran. No sitten oli loma yhdessä Karitan  kanssa, mutta kumpikaan meistä ei oikein osannut puhua suomea yhdessä plus puhuttiin kohteliaisuudesta englatia. Jos ei sitten lasketa yhtä tosi väsynyttä bussireissua Grand Canyonilta, jonka aikana tuli puhutta paljonkin suomea ja oikein syvällistä sellaista.

No nyt viimesen kahden kuukauden aikana on sitten tullut puhuttua suomea ihan ekan parin kuukauden edestä. Lähtien siitä kun Sara saapui mun ryhmään (<3). 

Ja nyt viimeset kolme (?) viikonloppua oon puhunut vaan suomea. Ensin Elina oli täällä, sitten ne random kirkkoihmiset ja Jenna ja sitten eilinen. Puhunhan mä Lellun kanssa suomea viikottain mutta se laatu on taas sellasta... Eikä puhelimessa puhuminen ole kuitenkaan sama asia. Toisaalta se on ihan hyväkin. Opin englannin heti aluksi tosi hyvin. Oikeesti niin hyvin, että mun suomi oli yhdessä vaiheessa tosi kehno ja ei se nytkään mitään hyvää ole, puhun suomea ja englantia ihan sekaisin ja kielioppi menee metsään. Mun pohjasuomi oli kuitenkin kieliopillisesti tosi hyvää, en mä tietenkään puhunut niin, mutta kirjottaessa sen näki. Mä kuitenkin kirjotin työkseni (toimittaja) ennen kuin tulin tänne, ja äikän kirjotukset jäin pistettä vaille L:stä, joten lasku on ollut aika suurta, mikä mua kyllä vähän ärsyttää. Viime keväänä mä hain journalistiikkaa opiskelemaan. Nyt oon kuitenkin luopunut siitä ajatuksesta ihan vaan kielellisten vaikeuksien takia. Ok moni varmaan pudistelee päätään, kyllähän se oma kieli sieltä tulee kun vähän aikaa puhuu. Mutten mä usko, että mun suomi tulee kieliopillisesti olemaan enää samaa tasoa kuin lukiossa...

Mä tosiaan jatkoin suomilinjaa tänäkin viikonloppuna. Lähdin lauantai aamulla kympin junalla downtowniin normaalin tapaan suunnitelmana tavata kaksi suomalaista D.Cn tyttöä Arla ja Roosa.

Shoppailin parisen tuntia yksikseni (note to self: älä mene yksin downtowniin, tietää reilua rahanmenoa!) ja tapasin tytöt sitten kolmen maissa myöhäisen lounaan merkeissä. Vapianossa taas, miten siinä aina käykin niin, että mä eksyn Vapianoon? Molemmat tytöt oli oikein mukavia ja juttu luisti ilman awkward silence hetkiä. Naurettiin just sitä et kui helposti ottaa yhteyttä toisiin ihmisiin vaan siks, että ne sattuu olemaan suomalaisia auppareita. Mut se on oikeesti tiivis yhteisö, meitä ei kuitenkaan ole niin paljon. Jotkut saksalaiset vaikka, ne on erilaisia koska niitä on niin paljon! Kun taas joku puhuu suomalaisesta auppareista kysyn aina eka et kuka ja yleensä löytyy joku jonka tiedän. Jos joku on tullut todistetuksi täällä  niin sanonta "pieni maailma".

Carried away taas. Näytin tytöille Millennium parkin ja Beanin ja perusturistikuvat. Sitten  kierrettiin rantaan ihan vaan koska se on kaunis. Downtown oli muuten ihan törkeen crowded koska Jazz music festival, joku toinen festival kuulema ja sitten tietty One Directionin konsertti, jonen mäkin olin illalla menossa. Siitä lisää erillisessä postauksessa.

Arla, pätkis aka minä ja Roosa

 Mähän sanoin että oli jazz festarit, miljoona ihmistä...

 Ostoksistakin olisin voinut laittaa kuvat, mutta taidan tehdä sen huomenna erilliseen postaukseen. Nyt on ihan liian myöhä ja mun pitäis olla nukkumassa, vaikka oonkin off huomisen (Labor Day aka kesänpäättäjäiset. Miksi sitä pitää juhlia, ei siinä ole mitään juhlimisen aihetta!! )
xoxo / Laura

Hengissä!

Juu hengissä ollaan ihme ja kyllä. Meidän perheeseen nimittäis iski aivan järkyttävä mahatauti viime viikolla. A aloitti kaiken tiistaina ja sitä jatkui keskiviikkoon (*Ellu on paras! t: Ellu). Hostvanhemmat ja B olivat kipeitä keskiviikko-torstain ja mä aloitin sitten torstai-iltana ja olin täsin kuollut koko perjantai päivän.  Onneksi ei tarvinnut työskennellä.  En muista koskaan olleeni niin voimaton ja kipeä. Joka ikistä lihasta särki, sillä päädyin nukkumaan kylpyhuoneen lattialle. Energiatasot oli niin olemattomat, etten pystynty yöllä pyörähtämään sängyssä ympäri ylettyäkseni vesipulloon. (Siirryin lattialta sänkyyn noin neljän aikaa yöllä.) Aamulla olin ihan voimaton, mutta pakko oli jotain saada sisään, joten raahauduin alakertaa hakemaan juotavaa. No meillä ei ollut edes Fantaa, joten täytyi tyytyä 7Upiin. Joka tapauksessa, sain kaadettua juoman lasiin ja sitten oli pakko laittaa se pöydälle ja istua alas, sillä meinaisin pyörtyä. K (hostmom) kyseli jo, että tarviinko apua yläkertaan pääsemisessä, kun vaan istuin pää polvissa keskellä lattiaa...  Ei kaikkein ylpeimpiä hetkiä täällä.

No pääsin lopulta takaisin omaan huoneeseen ja ihan omin avuin. Ja nukuinkin sitten muutaman tunnin ja parantelin oloa. Noin viiden aikaa illalla olinkin sitten jo paljon parempi. Tauti, mikä lie olikaan kesti lähes tasan 24 tuntia niin mulla kuin hosteillakin. Myöhemmin sain kuulla, ettei me oltu ainoita, jotka ovat sairastelleet. Aupparikaveri ja hänen koko perheensä olivat käyneet saman läpi. Mikä lie virus...

Mutta empä ollut itkenytkään täällä aikaisemmin niin paljon kuin torstai-iltana. (Ja keskiviikkoiltana kun muut olivat kipeitä, sillä tiesin, että saisin sen vielä...) Mä inhoan mahatautia enemmän kuin mitään muuta! Enkä ollut sitä sairastanut varmaan 8 vuoteen ainakaan. Saa kyllä mennä seuraavaan taas aikaa, vaikka 80 vuotta, jos mun mielipidettä kysytään. 

Lauantaina olinkin sitten jo paljon parempi, mutta päätä särki edelleen. Meillä oli naapurin joulujuhlat, mutta päätin jättää ne välistä. Aamu kului siihen, että yritin päästä Ticketmasterin sivuille ostamaan One Directionin konsertti lippuja. Kaksi tuntia mä jonotin sivuille ja olinkin ihan varma, että kaikki parhaat paikat olis varattu, kunnes äkkiä sivut toimi taas ja aloin saada paikkoja. Uteliaisuudesta klikkailin search painiketta uudestaan ja uudestaan ja yht äkkiä mun silmille hyppäs tosi hyvät paikat alakatsomosta! Mikä parasta hintaluokka 95$ Niimpä mä sain napattua itselleni kaksi paikkaa. Ja nyt meillä on Itävalta K:n kanssa liput One Directionin konserttiin Chicagoon elokuussa!! Mutta kyllä ihmiset vaan on hulluja. Sivun latautumista odotellessa selasin ebaytä yms sivuja ja yritin etsiä lippuja. Paras tai pahin mihin törmäsin oli 1600 USD YHDESTÄ lipusta! En maksais vaikka pääsisin lavalle istumaan poikien kanssa... Loppu aamipäivästä kului Skypetellessä Ellun kanssa ja ihanaksi ylläriksi Jennikin oli paikalla. Kolme tuntia hurahti nopsasti Voisko parempaa lauantai päivää toivoakaan?

xoxo / Laura

*Note: Tätä kirjoittaessa Skypetin Ellun kanssa (taas), joka tokaisin, että: "kirjoita sinne Ellu on paras!" Näin siis tein. Mitäpä mä tosiasioita kieltämään...

Thanksgiving and Black Friday

Kaikki varmasti jo tietää, että Thanksgiving oli torstaina ja Black Friday tietty perjantaina. Mulle kyseessä oli jo toiset Thanksgiving partyt kiitos Practice Thanksgivingin. Meidät oli kutsuttu hostdad'in työkaverin luokse syömään ja sinnehän me sitten mentiinkin.

 Tässä illan asustus. B näyttää niin suloiselta rusettipäässä! Mutta raukan posket punoittaa, kun kulmahampit puskee esiin. Mä en ymmärrä tätä hampaiden määrää näillä. Niillä on kaikki paikallaan ennen kuin ne näyttää kaksi vuotta! 

Ah, sitä kaiken ihanan ruoan määrää! Söin pyhien aikana niin paljon, että terve! Kalkkuna on ihan ehdoton ykkönen Kiitospäivän pöydässä totta kai. Toinen on varmaan sitten bataati (sweet potato= bataatti, vai mitä??)  Bataatti paistosta, muusia, kratiinia, ja jotain, joka oli karamellisoitu vaahtokarkeilla. Voi että kyllä noita riitti! En tiedä mikä toi hyytelökin oli olevinaan. Mutta sitä tarjottiin niin pääruoalla kuin jälkiruoallakin. 

 Eikä tietenkään saa unohtaa jälkiruokapöytää!

 Cupcakeja, erilaisia kuivakakkuja, jotakin omenapaistoksen tapaista, kurpitsapiirasta, omenapiirasta, keksejä, ja mun hostdad ylitti itsensä ja teki peanutbutter piirakan, joka maistui aivan Reesee'seiltä! Tuntui olevan illan suurin hitti. Ja lähes kaikessa oli suklaata, totta kai!

Mielenkiintoiseksi juhlan teki se, että perhe oli juutalainen. Ja tänä vuonna Hanukka ja Thanksgiving ovat niin lähellä toisiaan, että tämä perhe oli päättänyt juhlia nyt sitten molempia. Vaikka en ikinä ole mitenkään uskovainen ollut tai muuta, oli musta todella kiinnostavaa nähdä, kuinka he viettivät Hanukkaa. Hanukka kestää kahdeksan päivää, ja jokaisena iltana sytytetään kynttilä eli yhteensä kahdeksan kynttilää. ( Joskin siinä on jotain sääntöjä, että kynttilöiden pitää aina olla saman mittaisia, eli ne täytyy vaihtaa joka päivä eli yhteensä 44 kynttilää?)  Samaan tapaan kuin kristittyjen adventti. Niimpä siis sytytettiin kynttilät ja laulettiin jokin laulu hepreaksi. Tai siis kaikki muut lauloivat. Minä pidin kohteliaasti suuni kiinni, koska en luonnollisesti tiennyt, mitä tehdä.  Kuten sanoin oli mielenkiintoista ja ihan kaunista.

Perheellä oli ihana suloinen "pieni" koiranpentu, joka sitten asusti häkissä. Mun marakatit tietysti pitivät sitä tosi mielenkiintoisena ja no, tässä tulos

 Juu-u, meillekin tollanen kiitos! Sopis hyvin, kun välillä tuntuu, että täytyy alkaa ottaa time outit käyttöön, kun ei NO ja keskustelu tunnu toimivan. Meillä ongelmahan on se, että pitkään tytöt ovat selvinneet kaikesta, koska ovat niin söpöjä ja yleensä, kun he touhuavat jotain, mitä ei pitäisi, he ovat vain niin hulvattomia, ettei voi muuta kuin nauraa. No, ongelma ilmenee nyt sitten siinä, kun yritän torua, he nauravat päin naamaa, koska ajattelevat olevansa edelleen todella hauskoja. Ikävä kyllä lelujen varastaminen, töniminen, vaatteista repiminen ja sormien tunkeminen pistorasioihin ei ole ollenkaan hauskaa. Ja ennen kuin joku neropatti ilmoittaa, että kannattaisi olla suojat pistorasioissa, MEILLÄ OLI! Nää kaksi vaan tuntuu olevan niin neroja, että ne osaa irrottaa ne. B:n uusi suosikkileikki on irrottaa joka ikinen pistorasian suoja leikkihuoneesta ja kerätä ne kasaan/ tai vaihtoehdoisesti syödä ne... Tilattiin netistä uudet, joita ne ei voi mitenkään saada pois ja nyt vain odotellaan...

Black Friday
Olin kuullut paljon tosta päivästä etukäteen, enkä pelkää hyvää. Odotin sitä kuitenkin innolla. Me ei hostmomin kanssa kuitenkaan lähdetty Chicagoon, koska se olisi kuulemma ollut itsemurha. Uskon sen, näin muutaman kuva paikan päältä. Meiltä löytyy kaikki hyvät liikkeet aivan tuosta naapurista, joten hyödynnettiin ne sitten.

 Ihmiset voi mennä tosi sekaisin monesta asiasta täällä. Joulu on yksi niistä...

 Tän pikkukaverin olisin halunnut mukaan kotiin saman tien! Se oli niin kaunis! Soitti musiikkia ja kaikkea. Mutta ei nyt sitten tällä kertaa :/

 Päivän bongaus! Mikä lie haukka, istui oikein tyytyväisenä keskellä päivää valotolpassa Kohl'sin parkkipaikalla... Joku fiksu saa tulla kertomaan, mikä haukka toi mahtaa olla, jos tietää.

 Mun uusi ihana hajuvesi. Aikainen joululahja itselle! 

BlackFridayn shoppailut, miinus muutama puuttuva paita. 1. Jennifer Lopezin uusi tuoksu 2. JEE, VIHDOIN! Mun ihanat uudet Niken lenkkarit, aivan mahti löytö Kohl'silta. 3. Twilightin viimeiset osat ihan vaan siksi, että ne oli niin edulliset ( 4$ kpl). Tiedän, ettei ne toimi Suomen DVD-soittimissa (tai toimii, riippuu ihan laitteesta), mutta ne toimii mun tietokoneella ja koneen saa aina yhdistettyä televisioon, jos on tarve. Mä käytän tosi paljon konetta leffojen katseluun yleensäkin. Tiedän, miksen vaan lataa niitä suoraan koneelle ? I just like to have DVDs as well :). Ai niin ja One Directionin vasta julkaistu levy Midnight Memories, exclusive of course ;D 4. Päivän kenkäostokset. Niket, Ugg-tyyppiset talvisaappaat ja ihanat tossut, joilla tassutella kotosalla, nyt kun tulee kylmä.

Kaiken kaikkiaan olin tosi tyytyväinen mun päivän ostoksiin. Tossa nyt ei ollut aivan kaikki. Löysin mm. kasan joululahjoja kummipojalle. Mutta eihän niitä voi täällä paljastaa ! 

xoxo / Laura