Viikonloppu tuli ja meni, taas aika vaan kiitää ohi. En tiedä onko se hyvä vai huono asia. Täällä Chicagossa oli Lollapalooza festarit ja kaikki muut oli sitten siellä paitsi minä, mutta lippujen hinta oli vähän suolainen mun säästöbudjetille. (viikonloppulippu aboutiarallaa 400$ viimeksi kun tsekasin...)
Perjantaina huokaisin helpotuksesta, kun olin vihdoin off. Oon ollut koko viikon kahdestaan hostisän kanssa (+tytöt ja koirat, EI SAA UNOHTAA KOIRIA.
Niitä on vaikea unohtaa...) ja vaikka mun työtunnit ei ylittäyt 45 tuntia ja siihen seiskalta aloittamiseenkin tottuu, oli jotenkin raskas viikko. B oli kipeä/huonovointinen/muuten vaan tosi off yli puolet viikosta ja A oli sitten mustasukkainen ja haeskeli huomiota kiukuttelemalla. No yleensä mä oon kyllä jo off kun pahin mielenosoitus alkaa. Töiden jälkeen suuntasin kirjastoon ja kauppaan suunnitelmana pitää Hobbit+Lord of the Rings marathon. Mut vitsi kun ikä alkaa heti painaa ja nukahin ennen ekan Hobitin loppua. Heräsin lopputeksteihin ja sain väen vängällä itseni ylös sen verran että sain koneen suljettua ja siirrettyä pois sängystä ja total passing out. Tota on muuten tapahtunut paljon viime aikoina, nukahdan koneen äärelle joskus puol 11 aikaan lasit vielä päässä tai jotain ja herään about 2am että hupsis mites tässä näin kävi taas. No tällä kertaa heräsin kun eräs ääliö soitti mulle. Like dude you have to call me at 2:50am?! Ja sitten ihmetellään kun MÄ nukun perjantai-iltana tohon aikaan enkä ole bailaamassa. Niin juu kun ei ikä riitä, kiitos kun muistutit asiasta...
Perjantaihin mahtui myös hyviä hetkiä
Mitä mun hiuksille tapahtui kysyn vaan...
Juu, eiköhän näillä pärjätä
No launtaipäivän hengasin kotona ja skypettelin mm. äitille ja Ellulle ja jatkoin Lord of the Rings maratonia. (Btw, hyi hitto mikä myrsky ulkona taas! Onneks en lähtenyt kävelemään salille vaan kuuntelin mun psychic vaistoa - päänsärkyä - ja päätin jäädä kotiin. Talo tärisee ukkosesta, kuulen sen vaikka on headphones päässä ja volat kovalla ja taivas vaan välkkyy.) No sitten Andrew tekstasi ja kysyi, et haluanko lähteä dinnerille, joten se tuli sitten kuudelta hakemaan. Hahah nauroin itsekseni kun P tapasi Andrewn ekan kerran. Tuli oikein sellanen esittelen poikaystävän isälle ekan kerran -kerran fiilis. xD Sitten sushi station kutsui ja naam kun oli niin hyvää! Joku sanoi, että Lahden keskustaan avattiin uusi sushi paikka. Täytyy käydä heti tsekaa se kun tulen kotiin, miten mä oon ikinä pärjännyt ilman sushia?! Hengattiin about tunti Andrewn luona katsoen Once Upon a Time. Oli ihana nähdä Andrew pitkästä aikaa kun mulla jäi tiistain zumbatuntikin välistä. Siitä on tullut tosi tärkeä ystävä mulle täällä ja oon tottunut et nään sen ainakin kerran viikossa, joka viikko. Andrew päätti, että se vie mut dinnerin jälkeen leffaan synttäreiden kunniaksi ja tuulesta temmattiin leffa, mikäs muukaan kun Sex tape. Nauroin niin paljon, että melkein kuolin. Näin tänään, että se tulee kohta Suomeenkin, käykää ihmeessä katsomassa jos vaan huumori (aikuisten huumori, ei lapsille!) riittää.
Sunnuntaina
MÄ LÄHDIN KIRKKOON! Kyllä, luitte ihan oikein. Vanhempi pariskunta mun naapurissa on uskonnollinen ja ne kuuluu tähän valtavaan kirkkoon ja olin sanonut, että voisin joskus lähteä niiden mukaan katsomaan kirkkoa. Mua kiinnosti hirveästi nähdä se kokemuksena. Joten he kun pyysivät mua mukaan niin kai mä nyt lähdin. Ovat muuten aivan ihana pariskunta, niin sydämellisiä ja ystävällisiä ihmisiä!
Joten me päästiin " kirkkoon" ja mä haukoin henkeäni. Siellä oli poliisit valvomassa kaikkea sitä liikennettä mikä tuli ja meni, alue ja itse kirkko oli valtava eikä muistuttanut edes etäisesti kirkkoa vaan ennemmin yliopisto kampusta. Willow Creek Community Church, käykää ihmeessä googlettamassa ihan vaan uteliaisuudesta. Mä en ole ikinä ennen ollut tollasessa paikassa ja olin tosi vakuuttunut ja hämmästynyt ja kävelin vaan ympäriinsä suu auki. Ja mä en todellakaan ole uskonnollinen. Yleensä kirkot ja kaikki uskonnollinen selitys saa mut tuntemaan oloni vaivautuneeks, mutta mä viihdyin tossa paikassa.
Siinä se on ulkoa
Ja sisältä aulatilat
C, naapurin rouva, on tosi paljon mukana kaikessa, mitä niiden kirkko tekee, joten hän kierrätti mua ympäriinsä ja esitteli mut kaikille ihmisille, niin tavallisille kävijöille kun service managerille ja leader singerillekin. Mä olin ihan pyörällä päästäni ja unohin kaikkien nimet samantien kun ne kuulin, mutta hymyilin vaan nätisti ja vastailin ihmisten kysymyksiin ja selitin miljoona kertaa mitä teen USA:ssa. Hahha, mun on pakko kertoa: tapasin tän yhden vähän höpsähtäneen, mutta oikein mukavan, vanhan rouvan ja hän oli ihan overwhelmed mun tarinasta, miten olin tullut jenkkeihin ja etenkin siitä miten hyvin puhun englantia. Kuulema aivan ainutlaatuista. Yllättävän moni niistä ihmisistä joille puhuin tiesi, mikä au pair on! Mä aina mietin, että puhuukohan ihmiset täällä kotona, että hei mä tapasin tällaisen tytön tänään ja se oli tullut Suomesta asti vahtimaan jonkun muun muksuja. Tai siis mä ainakin kerron aina kaikille, jos tapaan mielenkiintoisia ihmisiä ja mietin vaan, että kertoikohan se pikkutyttö äidilleen tai se äiti teini-ikäiselle tyttärelleen. En tiedä, tekeekö toi musta itsekeskeisen?
Itse "kirkkosali"
No niin sitten itse service. Sen aloitti tää laulaja bändinsä kanssa kenet tapasin. Sanonpahan vaan, että fiilis oli aika erilainen, kuin missään suomalaisessa kirkossa, missä mä oon ollut. Ihmiset kohottivat käsiään ilmaan kuin ottaakseen vastaan siunauksen tai jotain. Ja kaikki lauloivat, ihan joka ikinen! Ja se sali on valtava! Munkin piti tapailla sanoja ja melodiaa kanssa kun tuntui, että olisin muuten näyttänyt tosi tyhmältä. Asiaa helpotti paljon se, että sanat oli laitettu screenille. Musiikkiosiota kesti lähes 30 minuuttia, jonka jälkeen joku puhuin ja rukoiltiin ja sitten päivän virallinen puhuja saapui.
Siinä se on, oikein screenit ja kamerat ja kaikki.
John Ortberg
Kuulema tosi kuuluisa pastori ja puhuja ja on kirjoittanut monta kirjaakin. Hänen opetuksensa perustui siihen miten usko vaikuttaa jokapäiväiseen elämään. Oli oikeesti tosi hyvä. Ei mikään paasaaja ja käännyttäjä, jonka joka toinen sana olis ollut Kiitos Jumala tai koska Jeesus pelastaa vaan puhe oli tosi neutraali, mutta pisti silti ajattelemaan. Mun kohdalla ei niinkään Jumalaa vaan sitä, miten teot ja omat päätökset vaikuttaa ja kysymystä kuka minä olen. Ehkä se johtui siitä, että hänellä on tutkinto psykologiasta. Ja iskä ei, en ole muuttumassa uskonnolliseksi, edelleenkään. Mutta muhun toi Ortbergin puhe upposi, sillä hän puhui sielusta. Mikä on sielu, mitä sillä tehdään, miten se vaikuttaa ihmiseen. Koko puhe löytyy
TÄÄLTÄ (kyllä mä tein taustatutkimukseni tällä kertaa) ihan siltä varalta, että ketään kiinnostaa. Musta se oli mielenkiintoinen ja jos ihan totta puhutaan, oli pelottavaa, miten hyvin kaikki hänen esimerkkinsä osui mun tilanteeseen. Kaksivuotiaat ja heidän lempisananaan NO, ulkomaalaisen sopeutuminen uuteen yhteisöön ja itsensä löytäminen.
Ok nyt riittää ennen kuin joku luulee, että mä oikeesti käännyin vakavaan uskoon. Kyllä mä uskon Jumalaan, kai. Ainakin mä uskon enkeleihin, jotka suojelee. Ja mä uskon taivaaseen, tai johonkin jonne mennä kuoleman jälkeen. Ainakin mä haluan uskoa, että kuoleman jälkeen on jotain, niin se ei ole niin lopullista, niin pelottavaa. Että hyvillä teoilla on merkitystä, vähän kuin karma. Mitä sitten tapahtuu pahoille ihmisille, en mä tiedä, ne vaan kuolee. Lakkaa olemasta. Kai se on se sielu taas mistä toi Ortberg puhui. Mitä tulee Jeesukseen ja kaikkiin Raamatun tarinoihin. Mä uskon, että sellaset ihmiset on ollut olemassa, siitä on todisteitakin. Mutta kaikki tarinat muuttuu ja suurenee tunnetusti, etenkin kun ne kerrotaan monta kertaa ja aika kulkee eteenpäin. Onko joku palava pensas oikeasti ollut, tai vesi muutettu viiniksi. Mä en menis vannomaan, mutta mun puolesta jokainen saa uskoa ihan miten haluaa, ei se ole multa pois.
Jumalanpalveluksen jälkeen me mentiin lounaalle ja naapurit heittivät mut sitten salille. Poolille puoleksitoista tunniksi ottamaan arskaa ja pohtimaan sielua (=tuijottelemaan/kuolaamaan ihan törkeen hyvännäköistä isää, se siitä hyvästä karmasta), jonka jälkeen tunnin work out ja kotiin. Ilta meni Lord of the Rings'in parissa ja jotenkin olin nukkumassa vaille 11, taas.
Että tällainen viikonloppu oli taas. Seuraavat neljä (4!!) päivää menee varmaan ihan kiduttavan hitaasti, koska mun ihana mahtava ja ihan paras ELLU LELLU TULEE SAN DIEGOSTA TÄNNE PERJANTAI-ILTANA!! Vihdoin!! Jihuu, en malta oottaa!! Ollaan puhuttu tästä niin monta kertaa, mm. 5 minuuttia sitten, ja kohta on se päivä! Tulee ihan paras viikonloppu!!! Päivien lasku tulee olemaan mun mantra, koska Sofia hylkää mut taas huomenna, mur.
Hyvää yötä Usa huomenta Suomi!
xoxo / Laura
.JPG)
