Tammikuun viimeinen

Otsikko sanoo tammikuun viimeinen, mutta helmikuun puolelle näköjään meni. Ei voi mitään, mä tulin vasta hetki sitten kotiin ja kello on puoli yksi yöllä. Ok, olin kotona kahdeltatoista, mutta meni hetki, ennen kuin sain itseni raahattua koneen ääreen.

Perus perjantain päivä, pesin pyykkiä ja yritin keksiä miellekästä tekemistä tytöille. Tänään on ticklemonster day, joten saa nähdä onko tytöt olleet tarpeeksi kilttejä viikolla saadakseen tuon otuksen kylään. Ticklemonster ja kutitustassut, on sellanen lasten kirja, missä tulee hassunhauskat tassuhanskat mukana. Tytöt rakastaa sitä. Meillä on kiltteyskalenteri käytössä (vaikkei ne sitä ihan vielä tajuakaan) ja niiden pitää saada vähintään kolme tarraa viikon aikana tai ticklemonster ei tule käymään.

Haha, pakko kertoa. One Directionin uusi musavideo Midnight Memories tuli tänään ulos ja katselin sitä aamupala pöydässä. Tietysti tyttöjenkin piti saada nähdä. B’n reaktio:huoneen valaiseva hymy, se alkoi tanssia ja kun video loppui MORE MORE MORE! Joten sitten me katsottiin video uudestaan. Ei niin, että se mua olis haitannut :P 

A sai mun puhelimen käsiinsä ja sitten napsittiinkin selfieitä. 

Olin näköjään jättänyt mun kotitossut eilen leikkihuoneeseen, koska B löysi ne jostain. Se tyttö RAKASTAA kenkiä, ja laukkuja. Kaikesta, missä vaan on kahva, pitää tehdä laukku, pyykkikori tai kattila, ei väliä. Voi mun pikku B, se jäi tänään jumiin yhteen hyllykköön. Sellanen Ikean leluhylly, johon saa laitettua laatikoita. Siinä on kolme eri kokoista ”hyllynpaikkaa” ja tietty  B’n piti mönkiä siihen pienimpään ja se jäi jumiin.  On vissiin kasvanut, koska kyllä se vielä vähän aikaa sitten mahtui sinne ihan hyvin. Mun piti taistella sen pää irti. Raukka säikähti ihan kamalasti, mutta oli kyllä aika söpö, kun se käpertyi mua vasten nyyhkyttämään ja jäi siihen vielä sittenkin kun oli  rauhoittunut. Mä rakastan tollasia hetkiä, kun tytöt vaan istuu sylissä eikä halua liikkua siitä. Myöhemmin kun istuin playroomin sohvalla B halusi syliin ja siinä se sitten pötkötteli mun sylissä pitkän aikaa. Meillä oli niin kiva aamupäivä, että melkein missattiin lounasaika, kun en tajunnut katsoa kelloa.  

Kaikkeahan pitää maistaa vai mitä??

Brunosta otin kuvan ihan vaan näyttääkseni, miten rankkaa näiden koirien elämä täällä on.Tota ne tekee ensin koko päivän ja sitten illalla makaa sohvalla aivan uuvuksissa kuin olisivat oikeesti tehneetkin jotain päivän aikana.

Lounaalla A oli oikein iso tyttö puhelin kädessä (tosin Franzie oli sitä mieltä, että A was modeling ) ja mä sain hyvät naurut.

Kyllä meillä vaan tiedetään, miten puhelinta käytetään...

Saksa Sarah ja Franzie tuli meille viiden jälkeen, hengailtiin talossa hetki, jotta sain itseni valmiiksi ja sitten lähdettiinkin ulos syömään, vähän shoppailemaan ja leffaan. Mutta siitä lisää huomenna, kun palaan takaisin Chicagosta. Meen tapaamaan yhtä suomalaista aupparia ekaa kertaa, jeeii!

Nyt hyvää yötä minä, huomenta Suomi!

xoxo / Laura