Road Trip part 2: Ruotsin intensiivi kurssi

Me päästiin "hotellille" varmaan kuuden maissa. Ja hotelli muka, pyh, oon ollut paremmissa hostelleissakin. Meidän huone oli suorastaan ällöttävä. Koko lattiamatto oli märkä/kostea, huone haisi pahalle ja päiväpeitto näytti siltä, että sen alta olis voinut löytyä mitä vaan. Luotin siihen, että lakanat oli vaihdettu... Oon mä ollut aika ällöissä paikoissa, mut toi oli yksi inhottavimpia. Mutta kun hintaa oli 20$ per naama, ei kovin suuria voinut odottaa. Onneksi me ei juuri vietetty aikaa huoneissa.

Lähdettiin ulos dinnerille johonkin sporttibaariin ja siitä kadun toisella puolella olevalle minigolf-radalle. Oli hienoin minigolf jonka mä oon nähnyt, ja oli niin hauskaa! Siellä oli joku privet wedding/birthday party whatever niin, että kasarimusaa popitettiin oikeen kunnolla ja neli-viiskymppiset mammat joras oikeen innoissaan pienten lasten kanssa, vähän isommat näytti tosi vaivautuneilta. Plus sitten tietenkin kaikki me jotka oltiin ihan fiiliksissä musasta. Hahaha, ihan mahtavaa!!!  Mun golf taas ei ihan sujunut. Mä olin joskus oikeesti tosi hyvä! En mä hävinnyt kertaakaan, joten ei se mitään, mutta mua vaan nauratti! 

Alkupala

Beautiful Sofia :*

Sophie on niin kiltti ja hauska, meistä tuli hyvät kaverit tän viikonlopun aikana

<3 Ei siinä muuta.

Meidän lippuun kuului myös toinen valinnainen aktiviteetti ja me mentiin seinäkiipeilemään. Minä seinäkiipeilemään, ihan totta! En ees epäröinyt, vaan menin mukaan ihan tosta vaan ja oli niin hauskaa! Vaikeeta kyllä ja paljon fyysisempää kun vois kuvitella.  Ja mä olin niin lyhyt, etten ylettynyt niihin kahvoihin. Lopulta kiipesin vaan puoleenväliin, kun en millään päässyt ylemmäs.  Kyllä mua vähän jäi ärsyttämään, mutta ens kerralla sitte. Salilla on kiipeilyseinä joten nyt me oikeesti mennään Sofian kanssa kokeilemaan sitä! Mut musta on ihan hassua miten mä lähden kaikkeen mukaan yhtään epäröimättä. Sellasiin asioihin jotka olis ennen pelottanut mua, enkä vakavan harkinnankaan jälkeen olis lähtenyt ja sitten lopulta olisin pettynyt itseeni kun kaikki muut pitäis hauskaa. Mut mä tykkään tästä asennemuutoksesta. Tekee elämästä hauskempaa. Jenni oli ihan fiiliksissä kun kerroin, että alan päästä irti mun korkeanpaikan kammosta. 

Here we go! 

 Joo oli mulla oikeesti shortsit ton mekon alla ettei peppu vilkkunut. Mutta paljain jaloin piti mennä kun toinen vaihtoehto oli flipflopsit. Mua ei oikeestaan haitannut, paljain jaloin oli kohtalaisen hyvä kiivetä. Ja anteeks nyt nää miljoona kuvaa joka kulmasta, mut tää oli niin ikuistettava hetki.

 Palattiin Walmartin kautta takaisin hotellille ja mulla oli koko loppuillan ruotsin intensiivi kurssi, kun jaoin huoneen Sofian, Ollen ja Karenin kanssa. Ne puhuivat paljon ruotsia keskenään, mutta kun sitä oli kuullut koko päivän alkoi korva tottua ja ymmärsinkin mitä ne puhuivat ja silloin kun en, käskin Sofiaa kääntämään. Mut olin kyllä aika ylpeä itsestäni.  Yhtään ei kyllä innostanut nukkua tuolla kun sänkykin oli niin yacky, eikä asiaa yhtään auttanut (ELINA ÄLÄ LUE!) kun Olle alkoi kertoilla kauhutarinoita hostelli raiskaajista. Piti sitten ennen nukkumaan menoa nousta vielä sängystä ja tarkistaa, että ovi oli lukossa ja kukaan ei piileskellyt sängyn alla. 

Päivän saldo, voitin Ollen jalkapenkissä 1min vastaan 3 min. HA HA HA!!!

 xoxo / Laura