Weekend Class in Chicago

Cultural Care'n auppari ohjelman mukaan jokaisen aupparin on hankittava vähintään 6 creditiä (opintopistettä?) vuotensa aikana. Hostperheen kuuluu maksaa opinnot 500$ asti ja sen jälkeen auppari on omillaan. Moni mun tuttu suorittaa creditinsä istumalla tunneilla  community collagessa, joka on julkinen ja halvempi vaihtoehto kuin yksityinen collage tai university. Mä kuitenkin teen 45h töitä viikossa, 8-5 maanantaista perjantaihin, käytännössä katsoen aina. Mulla ei siis ole mahdollisuutta pomppia koululle kesken päivän, eikä iltaluennot houkuttanut. Niimpä päädyin vähän toisenlaiseen vaihtoehtoon: Weekend classiin.

Näitä yhden viikonlopun kestäviä kursseja voi suorittaa vain joissain isoissa kaupungeissa, kuten Chicagossa, New Yorkissa ja Washington DC:ssä. Mä päädyin National Louis University'n kursseille, jota tarjotaan tällä hetkellä vain Chicagossa ja aivan uudessa kohteessa Tampassa, Floridassa. (Jos olisin tiennyt aiemmin, olisin mennyt Floridan kursseille, tai sitten en..) NLU tarjoaa kaksi vaihtoehtoa, puolet crediteistä yhden viikonlopun aikana, tai kaikki kuusi kahden aikana. Mä päädyin ilmoittautumaan molemmille, niin että eipähän tarvitse sitten enää huolehtia opinnoista. Mitä tää kaikki sitten maksaa? Siinä se paras osa onkin. Molemmat viikonloput yhteensä 500$ + 85$ materiaalimaksu, joka maksetaan perjantaina koululle saapuessa ja se kattaa molemmat viikonloput, kaksi dinneriä, lounaan ja aktiviteetit. HUOM! Asuminen ei kuulu hintaan. NLU tekee yhteistyötä Hostelling International Chicago hostellin kanssa ja ne tarjoaakin alennuksen NLU'n opiskelijoille. Me ajateltiin, ettei huvita mennän mihkään kämäseen hostelliin jakamaan huonetta 10 tuntemattoman kanssa, joten bookattiin hotelli. Sarah, minä ja Ina Itavallasta. Meillä kävi kyllä ihan uskomaton tuuri, sillä osuttiin oikealle sivustolle oikeaan aikaan. Viikonloppu tulikin sitten vietettyä ihanassa 4 tähden hotellissa aivan Water Tower Placen vieressä. (ketkä tuntee Chicagon, se on ihan keskustassa). Mitä siis tapahtui? Meitä oli kolme ihmistä samassa huoneessa jakamassa kulut ja saatiin tosi hyvä diili huoneesta. Joskin tuli viikonlopun aikana vietettyä aikaa hostellillakin ja se oli oikeastaan melko viihtyisä. Ehkä seuraava viikonloppu me majoitutaan siellä...

Ensimmäinen viikonloppu kulkee nimellä "American Dreams: You and Your Community" ja tuntien aiheet oli sen mukaiset. Asiaa mm. kulttuurishokista, Amerikan moninaisesta kulttuurista, ennakkoluuloista ja stereotypioista, konfliktitilanteista yms. Helppoa ja mielenkiintoista. Huhtikuun kurssi on Chicago in nutshell, saa nähdä oppisiko siellä jotain uuttakin.

Nyt moni varmaan ajattelee, että vitsi kui helppoa, istun pari viikonloppua luokassa ja siinä se. No ei ihan. Mitäpä olisi koulu ilman kotiläksyjä. Molemmille viikonlopuille on pre-assignmentit ja post-assignmentit, jotka täytyy suorittaa saadakseen creditit. Ei niin, että ne mitenkään vaikeita olis. Yksi post-assignmenteista on projekti, joten se on vähän aikaa vievä, mutta muuten ne on helppoja... CC'n vaatimus on 72 opintotuntia, mitä lie, ja NLU'lta saat 80, kun suoritat kaikki tehtävät. Ikävä kyllä kaikki tehtävät täytyy tehdä, jotta saa kaikki creditit kasaan. Hyvä uutinen on, että mikäli suunnittelet jatkavasi auppari vuotta, voit suorittaa extra tehtävän, joka nostaa sun opintotunnit 90. (Totta kai ihan muuten vaankin jos haluat. Sellainen päiväkirja tehtävä, joku voi haluta tehdä sen ihan muuten vaan..) Tällöin jos jatkat vuotta, on sulla osa toisen vuoden opinnoista jo suoritettu.

Saksa Sarahin kanssa hypättiin junaan perjantaina kahden maissa ja suunnattiin downtowniin. Koska kouluun ilmoittautuminen oli 3:30-3:45 pm ja classit alkoi klo 4pm ei meillä ollut aikaa käydä hotellilla. Satoi kaatamalla, joten napattiin Ogilvie'n asemalta taksi ,(kröhm, ajetaan aina taksilla...) ja suunnattiin koululle. Oli pitkä päivä ja oltiin hotellilla vasta kymmeneltä illalla ja nukkumassa puoli kahden aikaa, kun jotenkin jäätiin juoruilemaan...

Lauantaina aikainen herätys, aamupala Starbuckista ja sitten oltiinkin menossa koko päivä. Ihan näin btw, onneksi en asu downtownissa, menis varmaan ihan tolkuttomasti rahaa vaan ruokaan, kun kävis aina ulkona syömässä. Muistin taas miksi rakastan Italialaista ruokaa. Vapiano, siltä varalta, että joku sattuu törmäämään siihen, suosittelen! Oltiin dismissed puoli kasin aikaa ja otettiin jo melkein taksi hotellille, kun joku tajusi, etten ollut nähnyt Millennium Parkia vielä ja oltiin aivan sen vieressä. Niimpä käytiin katsomassa Bean. Taksi Water Tower Placeen ja jotenkin päädyttiin shoppailemaan. Yksi parhaista puolista täällä on se, miten myöhään kaupat on auki! Tosin mun shoppailut jäi vähiin, sillä YRITÄN olla säästölinjalla. Tällä kertaa mukaan lähti vain MAC'in meikkivoide. Fruyot mukaan Forever Yogurt'ista (Parasta!) ja takaisin hotellille, missä meillä olikin sitten pienet partyt. Meksiko-Ilse tuli käymään, sillä olivat Sarahin kanssa menossa ulos. Ina, Andi ja minä jäätiin pitämään "bileet" pystyssä.

Juu-u kyllä kaduilla varoiteltiin vaikka mistä. Putoavaa jäätä, riisiä, mausteita ja hiiriä...

Sunnuntaina kierreltiin eri paikoissa kuten Chicagon Chinatown'issa, jossa myös syötiin kiinalaista. Ylläriii :D
Oltiin dismissed noin klo 5pm, mutta ennen sitä katseltiin leffaa Crash (2004). Mikä oli hyvä, koska kaikki oli tosi väsyneitä. Tosi hyvä leffa kyllä, tykkäsin. Se pisti miettimään omaa maailmankuvaa.

 Mammutti postaus ja paljon  (toivottavasti joillekin hyödyllistä) infoa. Kuvat kuiteskin kertoo enemmän kuin tuhat sanaa vai mitä? Mulla oli kyllä tosi mukava viikonloppu. Tunnit nyt ei niin ihmeellisiä ollut, mutta seura oli parasta! Opin puhumaan saksaa! (kröhöm, pari perus fraasia) Ja pääsin vähän tuulettumaan. Välillä on aika rankkaa asua työpaikalla. Pitäis varmaan hommata harrastus... Seuraava weekend class on huhtikuussa. Kiitos ihanasta viikonlopusta Sarah, Ina, Andi, Suomi Miia, johon sattumalta tutustuin, ja Ilse, joka pyörähti meidän hotellihuoneessa lauantai-iltana :)

Thank you for my awesome girls Sarah, Andi, Ina and Ilse, who stopped by on Saturday night :)

Love you guys! 

Tschussi!<3
xoxo / Laura

I'd say that's the way to start new year!

Päiväkirjaan valittelin, että vitsi kun alkoi vuosi huonosti. Oltiin koko perhe kaksi viikkoa kipeänä ja ajoin melkein kolarin autolla, kun tiet oli jäässä. (Ei auto -eikä henkilövahinkoja!) Mutta nyt kun mietin, niin ei se vuosi niin huonosti kuitenkaan alkanut.

 Kaksi viikkoa sitten tuli kolme kuukautta täyteen täällä, mikä tarkoitti sitä, etten osavaltion lain mukaan saanut ajella enää kansainvälisellä ajokortilla. Niimpä suunnattiin lauantaina 4. päivä hostdad'in kanssa Secretary of Staten toimistoon, jossa suorittaisin ajotestit. Paikka aukesi 7:30 ja oltiin hyvissä ajoin paikalla, mutta jonothan siellä jo oli. Toimiston auettua jono kuitenkin veti hyvin enkä odotellut kuin varmaan 5 minuuttia. Paperit kuntoon, pituus, paino (jäiks!) ja ulkonäkötiedot ylös ja teoriakokeeseen. Olin koko edellisen illan päntännyt hermostuksissani, mutta aika turhaan. 25 monivalinta kysymystä liikennesäännöistä ja 15 yhdistä liikennemerkki ja nimi -kysymystä. Osa monivalinnoista oli tehty ärsyttävän hämääviksi, lauserakenteet oli suunniteltu vaikeasti ymmärrettäviksi ja kieli oli melko vaikeaa. Todellisuudessa itse kysymykset oli aika helppoja. Eli siis yhteensä 35 kysymystä, ja seitsemän virhettä saat tehdä. Pärjäsin paremmin kuin Suomessa koskaan, YKSI väärin! Kokeen tarkistaja oli ihan hämmentynyt miten hyvin mä pärjäsin. Siitä suoraan ajokokeeseen vanhan ruttuisen, mutta ihan mukavan mummelin kanssa. Kerran pyörin yhden naapuruston läpi ja PASSED! Valokuvaukseen ja näkötarkastukseen ja marssin ulos toimistosta Illinoisin ajokortti taskussa :)

 Juhlin ajokorttia aloittamalla mun jättikokoisen Reeses'in, jonka sain joululahjaksi.

Sunnuntaina tapasin Saksa-Sarahin ja ajettiin Woodfieldin mall'ille, joka on Illinoisin suurin ja yksi koko USA:n suurimmista ostoskeskuksista. Woodfield ja Holiday salet, mitä voin sanoa...

 Saisko Trionkin tällaset sovituskopit kiitos! 

 Ensimmäisen kerran elämässäni Cheesecake Factoryssa. Mä en ymmärrä, miten mä en ole näiden kolme kuukauden aikana saanut itseäni tonne aikaisemmin. R-A-K-A-S-T-A-N tota paikkaa. Ehkä parasta juustokakkua, jota oon ikinä syönyt (sori Satu, oot silti ihan paras!) ja valinnanvaraa on vaikka kuinka paljon. Tuolta saa myös ihan kunnon aterioitakin, mutta me päädyttiin ottamaan vaan kakkupalat. Mä tilasin Raspberry Lemon Cream caken ja Sarah Fresh Strawberry'n.  Molemmat älyttömän hyviä.

My New Years resolution: I'll start eating more healthier. As you  can see :P

Mun viime viikonloppu meni Chicagossa 4 tähden hotellissa asustellessa, sillä osallistuin National Louis Universityn järjestämälle auppareiden viikonloppu kurssille. Siitä lisää seuraavassa postauksessa, kun saan loput kuvat koneelle. Mutta sen verran voin paljastaa, että on toi opiskelijaelämä rankkaa, kun vieläkin toivun! ;D

xoxo / Laura

Highlights of the year

Ihan uskomatonta, että vuosi on jo lopussaan. Tän vuoden aikana on tapahtunut niin paljon ja oon muuttunut ja kasvanut henkisesti enemmän kuin olisin koskaan osannut odottaa. Tänä vuonna unelmista tehtiin totta ja mahdottoman tuntuisesta tehtiin mahdollista. Vuoteen on mahtunut ylä- ja alamäkiä, mutta sanoisin, että enemmän mä olen ylöspäin suunnannut.

Tammikuu oli odotettu. Lauantaina 19.1 vietettiin Nuokun Sirkuksen 3. Kokoontumisajoja ja me esitettiin superonnistuneesti Peter Pan. Koko päivä oli aivan upea ja jatkot mahtavat. Oli ihan superhauskaa ja jäi niin hyvät ja ylpeet fiilikset! Tammikuussa aloitin myös matchin process’ini.

Helmikuussa saatiin perheeseen suru-uutinen, kun mun mummo kuoli. Oli aika lähettää matkaan viimeinenkin isovanhemmistani. Tuntuu hirveeltä sanoa, mutta kaiken sen surun keskellä oli helpotus. Että kaiken sen sairaalassa olon jälkeen mummo oli vihdoin päässyt parempaan paikkaan, jossa kipua ei enää ole.  Sanotaan, ainakin viimeiset kolme vuotta, hän oli täysin liikunta- ja puhekyvytön. Ei tunnistanut meistä enää ketään. Viimeiseen vuoteen en pystynyt enää edes käymään katsomassa häntä. Muistelen mieluummin sitä pullantuoksuista iloista mummoa, joka mulla kerran oli.

Helmikuussa oli myös penkkarit. Sitä oli odotettu kauan. Meidän teemana oli merirosvot. Yksi päivä, jonka tulen muistamaan vielä kauan.

Maaliskuu meni ylppäreihin lukiessa ja stressatessa. Näin jälkikäteen muistikuvat on aika hatarat tolta ajalta. Muistan olleeni kärttyinen koko ajan, nukkuneeni huonosti, ja laihtuneeni, koska jossain vaiheessa lakkasin stressin takia melkein syömästä… No jaa ei siitä sen enempää. Kaikki palautui ennalleen viimeisen kokeen jälkeen. Mä kirjotin äikän, enkun, ruotsin, terkkatiedon ja psykan.

Viimeisen yo-kokeen jälkeen palkitsin itseni lähtemällä katsomaan Adam Lambertia Hartwall-areenalle. 

Adam and Tommy <3 

Huhtikuussa sain aivan ihanan kummipojan, jolle menetin sydämeni saman tien.

Koko kevään ajan sain toteuttaa itseäni hyvin työskentelemällä paikallisessa sanomalehdessä (tosin aloitin työt jo syksyllä). Kirjoitin useammankin kolumnin kevään aikana ja pari uutista ja jokaisesta sain todella hyvää palautetta. Loppukeväästä toimittajan urani huipentui, kun lehden vakkarikolumnisti kehui mun kirjoituksiani ( ja parin kollegani myös, en vedä kaikkea kunniaa itseeni) omassa kolumnissaan. Siihen oli hyvä lopettaa.

Toukokuussa aloitin kuukauden pestini päiväkodissa. Keräsin työkokemusta ja nautin olostani. Plus työn ansiosta vanhemmat lakkasivat hengittämästä niskaan ja palattiin takaisin sopuisaan elämään.

Kesäkuun ensimmäisenä mä valmistuin ylioppilaaksi Salpausselän lukiosta hyvin arvosanoin. Asia, josta olen edelleen hyvin ylpeä. Mä vaan tykkään onnistua. Ehdottomasti yksi vuoden parhaista päivistä. Kesäkuussa juhlittiin myös juhannusta, jonka, kuten aina, vietin mökillä perheen kanssa. Ja mä rakastan sitä! Ihan hullua kuvitella, että missaan mökkeilyn ensi kesänä. Ei saunaa, uimista, soutelua, grillausta tai auringonlaskua järven rannalla. Hiljausuutta. Lintujen laulua ja laineiden liplatusta.

Heinäkuu meni töitä tehdessä, mutta synttärit on pakko mainita. Karaokea, herkuttelua, hervotonta läppää, ja baareilua.

Muuten koko kesä meni oikeestaan treenaillessa, odottaessa ja lopulta stressatessa.

Elokuussa selvisi, etten saanut opiskelupaikkaa, ja oli aika alkaa pohtia, mitä ihmettä mä tekisin, jos en löytäisi hostperhettä ajoissa. Elokuu oli pääosin itsenäistymisen aikaa. Paljon kyyneliä ja riitelyä.  Elokuun lopussa, mulle yllättäen tarjoutui mahdollisuus muuttaa Tanskaan ihan parin viikon varoitusajalla. Ja olinkin tarttumassa siihen. Onneksi en kuitenkaan ehtinyt varata lentolippuja, sillä elokuun viimeisinä päivinä, mulle vihdoin osui right family match. Se oli yksi Skype puhelu ja täällä mä nyt olen.

Syyskuussa hyvästit ja lopulta lähtö

Lokakuu, parasta lokakuussa oli saapuminen hostperheeseen, herääminen joka aamu tajuten, että hittolainen, mä oon oikeesti täällä! Jenkeissä, toisella puolella maailmaa, ihan yksin, ja mä pärjään!

Marraskuu Odotin Thanksgiviä ja tykästyinkin siihen juhlaan aika paljon. Toinen kuukauden kohokohdista oli varmaan Chicago ensimmäisen kerran ja vierailu Skydeckillä. Mä rakastan tätä kaupunkia!

Joulukuu Yllätys yllätys, odotin joulua. Ihan niin kuin joka vuosi. Tänä vuonna joulu vaan oli aivan erilainen kuin ennen. Kolmannen kuukauden viettäminen täällä joulun aikaan on ollut ajoittain melko haastavaa. Kaipaan kotia, jouluruokia ja kaikkia niitä ihmisiä, joiden kanssa aina vietän joulun. Muutamat itkut tuli itkettyä juuri ennen joulua, mutta selvisin ja vietin lopulta todella mukavan joulun!

Nyt uutta vuotta kohti avoin ja odottavaisin mielin. Oon varma, että vaikka viime vuosi oli ehkä paras ikinä, teen vuodesta 2014 vielä paremman.

Even though last year was maybe the best ever, I'm sure I'll do the next one even better! 

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA RAKKAAT! <3

HAPPY NEW YEAR TO ALL MY LOVE ONES!<3

xoxo / Laura

Perjantai 13

Vaikka pidän perjantaita 13 mun onnenpäivänä, kyllä mäkin sen aina vähän varoen otan vastaan. Tänä vuonna huonononnen päivä toi mulle kaikkea muuta paitsi huonoa onnea!

Mulla oli mukavan lepponen päivä tyttöjen kanssa, kasilta aamupala, joka venähti sitten pitkäksi, ysiltä leikkimään, vähän vaille kymmenen päiväunille, ja mulla oli vapaa-aikaa sellaiset puolitoista tuntia. No Skypetys Ellun kanssa ja blogin päivittämistä.  Tytöt hereille puoli kahdentoista aikaa ja lounas. Pientä taisteluahan nää ruokajat vähän tuntuu nykyään olevan, mutta ihan kunnialla siitä selvittiin. Jälleen leikkimään muutamaksi tunniksi. Sisälsi mm. muutaman ihanan snugly-hetken B:n kanssa. Se on niin suloinen, kun se on nyt tän viikon ollut tosi sellanen hellyydenkipeä. Yleensä se on A, joka haluaa syliin istumaan, halailee ja suukottelee. Mutta mä rakastan mun snugly-B hetkiä. Makoilin sohvalla, kun se halusikin ylös mun kanssa ja siinä se sitten istui mun sylissä/pötkötteli mun päällä varmaan 30 minuuttia touhuten omiaan. Mutta kun yritin liikkua, se palasi aina takaisin syliin.  Noin kahden aikaa pistettiin lelut syrjään ja siirryttiin yläkertaan päikkäreitä varten. Mähän ajattelin, että helppo homma, kun tytöt oli niin innoissaan menossa nukkumaan ja hieroivat silmiään. Mitä vielä, hetken olivat hiljaa huoneessa ja sitten alkoikin sellainen höpötys ja kikatus ja kiljunta (B:llä on uusi hauska tapa kiljua sellaista tosi korkeeta ja korvia vihlovaa kiljuntaa. On ihan älyttömän hauskaa, eikä sitä saa loppumaan). Siinä meidän nukkumiset sitten. Tunnin annoin tyttöjen olla sängyssä, jos vaikka edes lepäisivät vähän, mutta ei. Kolmelta hain ne pois sängystä ja sitten olikin välipala aika. Snacks ja Muumit, mikäs sen hauskempaa.

Meillä Muumit on iso juttu. Kun saavuin toin tytöille tulijaisiksi muoviset Muumilautaset ja ja aterimet. Ne onkin ollut kovassa käytössä ja koska Muumeja löytyy Youtubesta englanniksi dubattuna, niin sitähän me aina välillä katsellaan. Hah, katsottiin jaksoa, jossa Muumipeikko laskeutuu köyttä pitkin luolaan ja jää jumiin keskelle, koska oli liian paksu (Jakson nimi: Rannalta löytynyt vene) ja A was cracking up (anteeks en keksinyt yhtä hyvää ilmaisua suomeksi), koska se oli niin hauskaa. Ei siinä mitään, kyllä me pikkusiskon kanssa ennen naurettiin samalle kohdalle.

Mun iltasuunnitelmissa oli mennä katsomaan uusi Hobbit, Desolation of Smaug. Että oli kiva pukea jotain vähän kivempaa päälle ja meikata. Koko viikon kulkenut taas kollareissa ja tpaidassa ja hupparissa, ilman meikkiä, niin johan teki ripsiväri ihmeitä! Kannattaa kokeilla joskus. Sitä oppii arvostamaan meikkaamista ihan eri tavalla. Juuri ennen lähtöä, hostdad toi postin sisään ja kappas! Mun Abercrombien paketti oli saapunut! Rakastan mun uutta limen väristä Larissa hupparia<3

Spoiler alert! 
Sitte itse leffaan. Olin odottanut sitä niiin kauan! Mä oon ihan Lord of the Rings fani, ja ekan Hobitin nähtyäni Hobitti fani. Haltiat on mun suosikkeja. Niin taianomaisia ja kauniita! Oon ihan pienestä asti rakastanut niitä. Ja Desolation of Smaug'issa (ihme taivutus...) haltioita riitti. Rakastan Peter Jacksonia, luojan kiitos, hyvästä ohjaajasta! Jo Lord of the Ring'sissä Legolas oli mun suosikki niin kirjoissa kuin leffoissakin.  (Ja Gimli, ja Sam!) Ja kiitos Peter Jacksonin, Legolas kirjoitettiin sisään Hobittiinkin. Kerron salaisuuden, Orlando Bloom oli mun ensimmäinen julkkisihastus koskaan, enkä siitä ole luopunut :) Uusiin suosikki hahmoihin kuuluu myös ekasta elokuvasta tuttu kääpiö Kili, jonka hahmoon pääsee tokassa elokuvassa sisälle paljon paremmin. Haltiakuningas Thranduil, jota näyttelee ihana Lee Pace (aka HOT) sekä Tauriel, nuori vartioidenkapteeni. Tosi kiehtova hahmo. Vahva naishahmo, jolla ei kuitenkaan ole kuniinkaallista arvoa. LOTR'n kaikki naishahmot ovat kuninkaallisia, joten vaihtelua tähän. Tauriel on nuori ja siksi naiivi maailmaa kohtaan, eikä hän näe kokonaiskuvaa maailmasta samalla tavalla kuin vanhemmat haltiat. Reckless, less wise and more dangerous. Mutta kaikesta huolimatta hyväsydäminen. Thranduil on haltiakuninkaana totta kai mielenkiintoinen hahmo. Hän on täysin erityyppinen kuin vaikka Elrond. Thanduil on jollain tapaa viekas ja salaperäinen. Hänestä saa kuvan, ettei hän piittaa pätkääkään muista. Jotenkin toi kaikki kuulosti paljon paremmalta mun päässä englanniksi... Kuitenkin elokuvassa on kohtaus, joka näyttää hänet täysin inhimillisessä, välittävässä ja lähes isällisessa roolissa. Huh, tää kappale kuulostaa nyt aika paljon nörtiltä, mutta samapa se. En voi sanoa muuta kuin, rakastan haltioita!

Jos siis joku ei tajunnut, kannattaa mennä katsomaan, hyvä leffa. Ensi viikolla menossa uudestaan SaksaS:n kanssa.

xoxo / Laura

Hengissä!

Juu hengissä ollaan ihme ja kyllä. Meidän perheeseen nimittäis iski aivan järkyttävä mahatauti viime viikolla. A aloitti kaiken tiistaina ja sitä jatkui keskiviikkoon (*Ellu on paras! t: Ellu). Hostvanhemmat ja B olivat kipeitä keskiviikko-torstain ja mä aloitin sitten torstai-iltana ja olin täsin kuollut koko perjantai päivän.  Onneksi ei tarvinnut työskennellä.  En muista koskaan olleeni niin voimaton ja kipeä. Joka ikistä lihasta särki, sillä päädyin nukkumaan kylpyhuoneen lattialle. Energiatasot oli niin olemattomat, etten pystynty yöllä pyörähtämään sängyssä ympäri ylettyäkseni vesipulloon. (Siirryin lattialta sänkyyn noin neljän aikaa yöllä.) Aamulla olin ihan voimaton, mutta pakko oli jotain saada sisään, joten raahauduin alakertaa hakemaan juotavaa. No meillä ei ollut edes Fantaa, joten täytyi tyytyä 7Upiin. Joka tapauksessa, sain kaadettua juoman lasiin ja sitten oli pakko laittaa se pöydälle ja istua alas, sillä meinaisin pyörtyä. K (hostmom) kyseli jo, että tarviinko apua yläkertaan pääsemisessä, kun vaan istuin pää polvissa keskellä lattiaa...  Ei kaikkein ylpeimpiä hetkiä täällä.

No pääsin lopulta takaisin omaan huoneeseen ja ihan omin avuin. Ja nukuinkin sitten muutaman tunnin ja parantelin oloa. Noin viiden aikaa illalla olinkin sitten jo paljon parempi. Tauti, mikä lie olikaan kesti lähes tasan 24 tuntia niin mulla kuin hosteillakin. Myöhemmin sain kuulla, ettei me oltu ainoita, jotka ovat sairastelleet. Aupparikaveri ja hänen koko perheensä olivat käyneet saman läpi. Mikä lie virus...

Mutta empä ollut itkenytkään täällä aikaisemmin niin paljon kuin torstai-iltana. (Ja keskiviikkoiltana kun muut olivat kipeitä, sillä tiesin, että saisin sen vielä...) Mä inhoan mahatautia enemmän kuin mitään muuta! Enkä ollut sitä sairastanut varmaan 8 vuoteen ainakaan. Saa kyllä mennä seuraavaan taas aikaa, vaikka 80 vuotta, jos mun mielipidettä kysytään. 

Lauantaina olinkin sitten jo paljon parempi, mutta päätä särki edelleen. Meillä oli naapurin joulujuhlat, mutta päätin jättää ne välistä. Aamu kului siihen, että yritin päästä Ticketmasterin sivuille ostamaan One Directionin konsertti lippuja. Kaksi tuntia mä jonotin sivuille ja olinkin ihan varma, että kaikki parhaat paikat olis varattu, kunnes äkkiä sivut toimi taas ja aloin saada paikkoja. Uteliaisuudesta klikkailin search painiketta uudestaan ja uudestaan ja yht äkkiä mun silmille hyppäs tosi hyvät paikat alakatsomosta! Mikä parasta hintaluokka 95$ Niimpä mä sain napattua itselleni kaksi paikkaa. Ja nyt meillä on Itävalta K:n kanssa liput One Directionin konserttiin Chicagoon elokuussa!! Mutta kyllä ihmiset vaan on hulluja. Sivun latautumista odotellessa selasin ebaytä yms sivuja ja yritin etsiä lippuja. Paras tai pahin mihin törmäsin oli 1600 USD YHDESTÄ lipusta! En maksais vaikka pääsisin lavalle istumaan poikien kanssa... Loppu aamipäivästä kului Skypetellessä Ellun kanssa ja ihanaksi ylläriksi Jennikin oli paikalla. Kolme tuntia hurahti nopsasti Voisko parempaa lauantai päivää toivoakaan?

xoxo / Laura

*Note: Tätä kirjoittaessa Skypetin Ellun kanssa (taas), joka tokaisin, että: "kirjoita sinne Ellu on paras!" Näin siis tein. Mitäpä mä tosiasioita kieltämään...

Thanksgiving and Black Friday

Kaikki varmasti jo tietää, että Thanksgiving oli torstaina ja Black Friday tietty perjantaina. Mulle kyseessä oli jo toiset Thanksgiving partyt kiitos Practice Thanksgivingin. Meidät oli kutsuttu hostdad'in työkaverin luokse syömään ja sinnehän me sitten mentiinkin.

 Tässä illan asustus. B näyttää niin suloiselta rusettipäässä! Mutta raukan posket punoittaa, kun kulmahampit puskee esiin. Mä en ymmärrä tätä hampaiden määrää näillä. Niillä on kaikki paikallaan ennen kuin ne näyttää kaksi vuotta! 

Ah, sitä kaiken ihanan ruoan määrää! Söin pyhien aikana niin paljon, että terve! Kalkkuna on ihan ehdoton ykkönen Kiitospäivän pöydässä totta kai. Toinen on varmaan sitten bataati (sweet potato= bataatti, vai mitä??)  Bataatti paistosta, muusia, kratiinia, ja jotain, joka oli karamellisoitu vaahtokarkeilla. Voi että kyllä noita riitti! En tiedä mikä toi hyytelökin oli olevinaan. Mutta sitä tarjottiin niin pääruoalla kuin jälkiruoallakin. 

 Eikä tietenkään saa unohtaa jälkiruokapöytää!

 Cupcakeja, erilaisia kuivakakkuja, jotakin omenapaistoksen tapaista, kurpitsapiirasta, omenapiirasta, keksejä, ja mun hostdad ylitti itsensä ja teki peanutbutter piirakan, joka maistui aivan Reesee'seiltä! Tuntui olevan illan suurin hitti. Ja lähes kaikessa oli suklaata, totta kai!

Mielenkiintoiseksi juhlan teki se, että perhe oli juutalainen. Ja tänä vuonna Hanukka ja Thanksgiving ovat niin lähellä toisiaan, että tämä perhe oli päättänyt juhlia nyt sitten molempia. Vaikka en ikinä ole mitenkään uskovainen ollut tai muuta, oli musta todella kiinnostavaa nähdä, kuinka he viettivät Hanukkaa. Hanukka kestää kahdeksan päivää, ja jokaisena iltana sytytetään kynttilä eli yhteensä kahdeksan kynttilää. ( Joskin siinä on jotain sääntöjä, että kynttilöiden pitää aina olla saman mittaisia, eli ne täytyy vaihtaa joka päivä eli yhteensä 44 kynttilää?)  Samaan tapaan kuin kristittyjen adventti. Niimpä siis sytytettiin kynttilät ja laulettiin jokin laulu hepreaksi. Tai siis kaikki muut lauloivat. Minä pidin kohteliaasti suuni kiinni, koska en luonnollisesti tiennyt, mitä tehdä.  Kuten sanoin oli mielenkiintoista ja ihan kaunista.

Perheellä oli ihana suloinen "pieni" koiranpentu, joka sitten asusti häkissä. Mun marakatit tietysti pitivät sitä tosi mielenkiintoisena ja no, tässä tulos

 Juu-u, meillekin tollanen kiitos! Sopis hyvin, kun välillä tuntuu, että täytyy alkaa ottaa time outit käyttöön, kun ei NO ja keskustelu tunnu toimivan. Meillä ongelmahan on se, että pitkään tytöt ovat selvinneet kaikesta, koska ovat niin söpöjä ja yleensä, kun he touhuavat jotain, mitä ei pitäisi, he ovat vain niin hulvattomia, ettei voi muuta kuin nauraa. No, ongelma ilmenee nyt sitten siinä, kun yritän torua, he nauravat päin naamaa, koska ajattelevat olevansa edelleen todella hauskoja. Ikävä kyllä lelujen varastaminen, töniminen, vaatteista repiminen ja sormien tunkeminen pistorasioihin ei ole ollenkaan hauskaa. Ja ennen kuin joku neropatti ilmoittaa, että kannattaisi olla suojat pistorasioissa, MEILLÄ OLI! Nää kaksi vaan tuntuu olevan niin neroja, että ne osaa irrottaa ne. B:n uusi suosikkileikki on irrottaa joka ikinen pistorasian suoja leikkihuoneesta ja kerätä ne kasaan/ tai vaihtoehdoisesti syödä ne... Tilattiin netistä uudet, joita ne ei voi mitenkään saada pois ja nyt vain odotellaan...

Black Friday
Olin kuullut paljon tosta päivästä etukäteen, enkä pelkää hyvää. Odotin sitä kuitenkin innolla. Me ei hostmomin kanssa kuitenkaan lähdetty Chicagoon, koska se olisi kuulemma ollut itsemurha. Uskon sen, näin muutaman kuva paikan päältä. Meiltä löytyy kaikki hyvät liikkeet aivan tuosta naapurista, joten hyödynnettiin ne sitten.

 Ihmiset voi mennä tosi sekaisin monesta asiasta täällä. Joulu on yksi niistä...

 Tän pikkukaverin olisin halunnut mukaan kotiin saman tien! Se oli niin kaunis! Soitti musiikkia ja kaikkea. Mutta ei nyt sitten tällä kertaa :/

 Päivän bongaus! Mikä lie haukka, istui oikein tyytyväisenä keskellä päivää valotolpassa Kohl'sin parkkipaikalla... Joku fiksu saa tulla kertomaan, mikä haukka toi mahtaa olla, jos tietää.

 Mun uusi ihana hajuvesi. Aikainen joululahja itselle! 

BlackFridayn shoppailut, miinus muutama puuttuva paita. 1. Jennifer Lopezin uusi tuoksu 2. JEE, VIHDOIN! Mun ihanat uudet Niken lenkkarit, aivan mahti löytö Kohl'silta. 3. Twilightin viimeiset osat ihan vaan siksi, että ne oli niin edulliset ( 4$ kpl). Tiedän, ettei ne toimi Suomen DVD-soittimissa (tai toimii, riippuu ihan laitteesta), mutta ne toimii mun tietokoneella ja koneen saa aina yhdistettyä televisioon, jos on tarve. Mä käytän tosi paljon konetta leffojen katseluun yleensäkin. Tiedän, miksen vaan lataa niitä suoraan koneelle ? I just like to have DVDs as well :). Ai niin ja One Directionin vasta julkaistu levy Midnight Memories, exclusive of course ;D 4. Päivän kenkäostokset. Niket, Ugg-tyyppiset talvisaappaat ja ihanat tossut, joilla tassutella kotosalla, nyt kun tulee kylmä.

Kaiken kaikkiaan olin tosi tyytyväinen mun päivän ostoksiin. Tossa nyt ei ollut aivan kaikki. Löysin mm. kasan joululahjoja kummipojalle. Mutta eihän niitä voi täällä paljastaa ! 

xoxo / Laura