Highlights of the year

Ihan uskomatonta, että vuosi on jo lopussaan. Tän vuoden aikana on tapahtunut niin paljon ja oon muuttunut ja kasvanut henkisesti enemmän kuin olisin koskaan osannut odottaa. Tänä vuonna unelmista tehtiin totta ja mahdottoman tuntuisesta tehtiin mahdollista. Vuoteen on mahtunut ylä- ja alamäkiä, mutta sanoisin, että enemmän mä olen ylöspäin suunnannut.

Tammikuu oli odotettu. Lauantaina 19.1 vietettiin Nuokun Sirkuksen 3. Kokoontumisajoja ja me esitettiin superonnistuneesti Peter Pan. Koko päivä oli aivan upea ja jatkot mahtavat. Oli ihan superhauskaa ja jäi niin hyvät ja ylpeet fiilikset! Tammikuussa aloitin myös matchin process’ini.

Helmikuussa saatiin perheeseen suru-uutinen, kun mun mummo kuoli. Oli aika lähettää matkaan viimeinenkin isovanhemmistani. Tuntuu hirveeltä sanoa, mutta kaiken sen surun keskellä oli helpotus. Että kaiken sen sairaalassa olon jälkeen mummo oli vihdoin päässyt parempaan paikkaan, jossa kipua ei enää ole.  Sanotaan, ainakin viimeiset kolme vuotta, hän oli täysin liikunta- ja puhekyvytön. Ei tunnistanut meistä enää ketään. Viimeiseen vuoteen en pystynyt enää edes käymään katsomassa häntä. Muistelen mieluummin sitä pullantuoksuista iloista mummoa, joka mulla kerran oli.

Helmikuussa oli myös penkkarit. Sitä oli odotettu kauan. Meidän teemana oli merirosvot. Yksi päivä, jonka tulen muistamaan vielä kauan.

Maaliskuu meni ylppäreihin lukiessa ja stressatessa. Näin jälkikäteen muistikuvat on aika hatarat tolta ajalta. Muistan olleeni kärttyinen koko ajan, nukkuneeni huonosti, ja laihtuneeni, koska jossain vaiheessa lakkasin stressin takia melkein syömästä… No jaa ei siitä sen enempää. Kaikki palautui ennalleen viimeisen kokeen jälkeen. Mä kirjotin äikän, enkun, ruotsin, terkkatiedon ja psykan.

Viimeisen yo-kokeen jälkeen palkitsin itseni lähtemällä katsomaan Adam Lambertia Hartwall-areenalle. 

Adam and Tommy <3 

Huhtikuussa sain aivan ihanan kummipojan, jolle menetin sydämeni saman tien.

Koko kevään ajan sain toteuttaa itseäni hyvin työskentelemällä paikallisessa sanomalehdessä (tosin aloitin työt jo syksyllä). Kirjoitin useammankin kolumnin kevään aikana ja pari uutista ja jokaisesta sain todella hyvää palautetta. Loppukeväästä toimittajan urani huipentui, kun lehden vakkarikolumnisti kehui mun kirjoituksiani ( ja parin kollegani myös, en vedä kaikkea kunniaa itseeni) omassa kolumnissaan. Siihen oli hyvä lopettaa.

Toukokuussa aloitin kuukauden pestini päiväkodissa. Keräsin työkokemusta ja nautin olostani. Plus työn ansiosta vanhemmat lakkasivat hengittämästä niskaan ja palattiin takaisin sopuisaan elämään.

Kesäkuun ensimmäisenä mä valmistuin ylioppilaaksi Salpausselän lukiosta hyvin arvosanoin. Asia, josta olen edelleen hyvin ylpeä. Mä vaan tykkään onnistua. Ehdottomasti yksi vuoden parhaista päivistä. Kesäkuussa juhlittiin myös juhannusta, jonka, kuten aina, vietin mökillä perheen kanssa. Ja mä rakastan sitä! Ihan hullua kuvitella, että missaan mökkeilyn ensi kesänä. Ei saunaa, uimista, soutelua, grillausta tai auringonlaskua järven rannalla. Hiljausuutta. Lintujen laulua ja laineiden liplatusta.

Heinäkuu meni töitä tehdessä, mutta synttärit on pakko mainita. Karaokea, herkuttelua, hervotonta läppää, ja baareilua.

Muuten koko kesä meni oikeestaan treenaillessa, odottaessa ja lopulta stressatessa.

Elokuussa selvisi, etten saanut opiskelupaikkaa, ja oli aika alkaa pohtia, mitä ihmettä mä tekisin, jos en löytäisi hostperhettä ajoissa. Elokuu oli pääosin itsenäistymisen aikaa. Paljon kyyneliä ja riitelyä.  Elokuun lopussa, mulle yllättäen tarjoutui mahdollisuus muuttaa Tanskaan ihan parin viikon varoitusajalla. Ja olinkin tarttumassa siihen. Onneksi en kuitenkaan ehtinyt varata lentolippuja, sillä elokuun viimeisinä päivinä, mulle vihdoin osui right family match. Se oli yksi Skype puhelu ja täällä mä nyt olen.

Syyskuussa hyvästit ja lopulta lähtö

Lokakuu, parasta lokakuussa oli saapuminen hostperheeseen, herääminen joka aamu tajuten, että hittolainen, mä oon oikeesti täällä! Jenkeissä, toisella puolella maailmaa, ihan yksin, ja mä pärjään!

Marraskuu Odotin Thanksgiviä ja tykästyinkin siihen juhlaan aika paljon. Toinen kuukauden kohokohdista oli varmaan Chicago ensimmäisen kerran ja vierailu Skydeckillä. Mä rakastan tätä kaupunkia!

Joulukuu Yllätys yllätys, odotin joulua. Ihan niin kuin joka vuosi. Tänä vuonna joulu vaan oli aivan erilainen kuin ennen. Kolmannen kuukauden viettäminen täällä joulun aikaan on ollut ajoittain melko haastavaa. Kaipaan kotia, jouluruokia ja kaikkia niitä ihmisiä, joiden kanssa aina vietän joulun. Muutamat itkut tuli itkettyä juuri ennen joulua, mutta selvisin ja vietin lopulta todella mukavan joulun!

Nyt uutta vuotta kohti avoin ja odottavaisin mielin. Oon varma, että vaikka viime vuosi oli ehkä paras ikinä, teen vuodesta 2014 vielä paremman.

Even though last year was maybe the best ever, I'm sure I'll do the next one even better! 

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA RAKKAAT! <3

HAPPY NEW YEAR TO ALL MY LOVE ONES!<3

xoxo / Laura