Pikamoikat

Pikakuulumiset teille mun torstaipäivästä, joka oli täynnä ylä- ja alamäkiä. Aamu lähti käyntiin superhyvin, kun ovikello soi ja posti toi paketin mun ihanilta tytöiltä Jenniltä ja Ellulta. Pompin ylös ja alas innoissani ja odotin, että saan työt nukkumaan, jotta pääsen avaamaan paketin. No kaikki ei mennytkään ihan putkeen ja lounasaika olikin sitten ihan helvettiä, taas kerran... No ei siitä sen enempää. Sanotaan vaan, että on aika turhauttavaa, kun lapset päättää ettei ne syö ollenkaan ja viskaa kaiken lattialle. Ei minkäänlaista kunnioitusta ruokaa kohtaan. Mulla vaan hajoaa pää siihen. No jaa. Mun koirani täällä pelasti mut romahdukselta. Kyllä se osaa olla kaveri :)
Takaisin pakettiin ja sen sisältöön.

 Kiitos tytsyt! <3 Ja Jenni sun kirje oli oikein söppänä :)

Selvisin iltapäivästa ilman enempää dramaa ja odotin iltaa kun kuuta nousevaa, mulla oli nimittäin kampaaja! Vihdoin sain mun hiukset kuntoon! Ihan järkyttävä tyväri kasvanut kolmen ja puolen kuukauden aikana. Ihana sellanen perussuomalainen maantienharmaan...

 Olin vähän hermostunut, sillä oon käynyt samalla kampaajalla useamman vuoden ja tykkään hänestä kovasti. Nyt oli täysin uusi ihminen, ei mitään vakuuksia siitä kuinka hyvä hän olisi ja olin vielä värjäämässä. Vähän olin huolissani, että mitä jos ne pilaa mun hiukset (mun pahin painajainen kampaajalla: pestään väri pois ja mun hiukset jää pesualtaaseen jokun allergisen reaktion takia tai jotain... :/ ). Onneksi kaikki meni kuitenkin hyvin ja hiukset näyttää taas hyvältä.

Tykkäät, että mun hiukset on nyt niin pitkät, mutta silti ne näyttää terveiltä ja hyväkuntoisilta.

Nyt nukkumaan, my contact lenses are killing me...

xoxo / Laura