Kunnnes...
Tajuttiin, että meidän liput oli jäänyt Inan luokse. Jäiks, pieni paniikki, että mitäs nyt tehdään?! No soiteltiin siinä hetki ympäriinsä ja tultiin siihen tulokseen, että pakko päästä jonnekin, missä voi tulostaa ulos Ticketmasterista. Fedex pelastaja! Kaiken stressaamisen ja jännityksen jälkeen oli helpotus saada lippu käteen.
Rosemontiin on joku tunnin matka, joten siinähän sitten kerettiin hoilaamaan kaikki radioiden perusbiisit läpi ja olemaan oikein ybermultilanguageja. Nälkä kurni vatsaa ja pysähdyttiin Mäkkäriin syömään.
Lämppäreinä Demille oli Cole Plante, Cher Lloyd, Fifth Harmony, Little Mix ja Collins Key. Kaks ekaa missattiin, what sucked, koska olisin halunnut nähdä Cher Lloyd'in. Fifth Harmony oli tosi hyvä, olin iloisesti yllättynyt. Little Mixin kappaleita en tuntenut ja Key teki vaan taikatemppuja. Demi aloitti konsertin 9:20pm.
Key ilmoitti kesken esityksen, että on muuten sinkku, mutta tytöillä pitää olla ikää 17 vuotta. Johan yleisö villiintyi. Meidän edessä istui kolmen tytön ryhmä, jotka kiljui ihan järkyttävästi jatkuvasti ja nehän meni nyt aivan sekaisin. "I'm 16, but I'll turn 17 really soon!" "I'm almost 17!" Juku, johan tuli vanha olo. Katottiin tyttöjen kanssa toisiamme että joo, ollaan melkein kaksikymmentä... Kuinkahan vanhus olo tulee One Directionin konsertissa elokussa, kun Inan kanssa mennään. Varmaan pelkkiä 14 v. likkoja ja me. Jeii!
Konserteissa pitää tanssia, mutta puhelin on aina oltava jossain, mikä siis olis parempi paikka, kun saappaan varressa. Haha, hulluja nuo ruotsalaiset <3 Ei vaan, tykkään nykyään ruotsalaisista paljon enemmän kun ennen. Ja paljon enemmän kun ennen tänne saapumista. Täällä tulee niin todettua, ettei stereotypiat pidä ollenkaan paikkaansa ulkonäössä kuin luonteessakaan.
On muuten aina hauskaa, ja hämmentävää, kun joku tietää oikeesti jotain Suomesta. Kristin tuntui tietävän aika paljonkin ja kun kysyin, että miten se on mahdollista sain vastaukseksi vain "I'm from Sweden!" No ei se aina niin paljon tarkota, että näköjään sekin riippuu ihmisestä ja asuinpaikasta. Kristin tosin on käynyt risteilyillä joten... Niimpä suomi-sanavarastoon kuuluikin mm. hyvää huomenta ja kasa kirosanoja, hahh niin sitä laivalla oppii! Päätettiin jo, että täytyy lähteä yhdessä risteilylle, siitä tulis mielenkiintoista.
Taas tuli ton keskustelun jälkeen mietittyä, että vähänkö oon kyllä onnekas. Tän vuoden jälkeen voin matkustaa ympäri Eurooppaa ja löytää aina tuttuja ihmisiä ja paikan jossa yöpyä.
Konsertti loppui 11pm jälkeen ja luoja, mikä ruuhka oli ulos. Ihmiset halusi ostaa fanituotteita ja kaikki käytävät oli tukossa. Ihmiset on niin tyhmiä, miksei ne tee ostoksiaan etukäteen?! Porukka saapuu eri aikaa, ei pitkiä jonoja ja vältyttäisiin ruuhkilta. Ihme ettei kukaan (ainakaan meidän ympärillä) saanut paniikkikohtausta. Mulla oli kyllä lähellä, vähän meinasi tila ja happi loppua. Hoin pään sisällä että älä panikoi... Lopulta päästiin ulos autolle ja pikku hiljaa liikkumaan kotia päin. Tytöt heitti mut Sarahin luo, jossa mun oli tarkotus olla yötä. Lauantai aamuna aikaisin kun kutsui Chicago. Olin Sarahilla joskus puoli yhden aikaan ja nukkumaan vaille kaksi. Yhtään ei väsyttänyt aamulla.
xoxo / Laura
Heei onkin pitänyt jo aiemminkin kommentoida, mutta sulla on sielä tutun näkösiä ruotsalaiskamuja! Kristinin ja Sofian kanssa oltiin Training Schoolissa ja Rebeccaa jos oot nähnyt niin se kuulu kanssa porukkaan! Pieni maailma.. :-D
VastaaPoistaHaha maailma om tunnetusti pieni! :) Muistan, että Sofia on tainnut mainita susta joskus.
Poista