St. Patrick's day

Happy St. Patrick's Day! Sitä siis vietetään tänään, mutta juhlat oli kaikki viikonloppuna ja mehän juhlittiin!

Chicago on yksi parhaista paikoista juhlia St. Patrick's Dayta, koska täällä asuu paljon Irish-lähtöisiä etenkin South side of Chicagossa. Täällä oli jopa kaksi paraatiakin, lauantain paraati keskustassa, minne mä suuntasin ja sunnuntaina toi South side parade, joka on kuulemma vielä suurempi.

Aamulla herätys kuudelta ja niin virkeänä että terve,  NOT!  Vihreät päälle ja kello kasin junaan.

 Jo juna-asemalla alkoi fiilis nousta, kun vihreää porukkaa oli joka paikassa ja ilmapiiri hilpeä. Tosin alkohoolilla saattoi olla jotain tekemistä asian kanssa. Musta oli mielenkiintoista, että ihmiset aloittaa kännäämisen heti herättyään, Suomessa kun niin ei yleensä tehdä paitsi krapulan lievittämiseen. Tai vappuna. Ehdottomasti vappuna. Sarah kertoi mulle, että Saksassa saatetaan hyvin nauttia sparkling wine (mikä ihme on suomeksi??)  aamupalan yhteydessä. Terveellinen aamupala mikäs siinä ;D  Tavattiin asemalla Saksa Lisa ja junassa Franzi. Myöhemmillä pysäkeillä tuli loput meidän juhlijaporukasta ja koko juna olikin ihan täynnä vihreitä ihmisiä. Esteban näkyy Lisan takana, hah! Mulla on monta kuvaa, jossa se kurkistaa aina jostain!

Joka asemalla kuulutettiin ensimmäisenä, että: " Today alcohol drinks are not allowed in train. If you have any, hide them 'cause if we see any you get kicked out of the train!" No ihmisillähän tietysti oli juomia junassa, niin nuorilla (16-17v.! ) kuin aikuisillakin. Meidän vaunuosastossa oli joukko nuoria, jotka hädin tuskin pysyi pystyssä ja yks joukko aikuisia varotteli niitä koko ajan, että pitäkää juomanne piilossa tai teijät tosiaan potkitaan pois. Hitto, et nää on oikeesti tyhmiä täällä, MIKSI ne ei piilottaneet juomiaan. Tai siis c'mon, vaihdat juoman vesipulloon tai jotain. Ei ole niin vaikeeta.  Päästiin Barringtonin asemalle (?) ja ei juma, se oli täynnä! Odoteltiin siinä sitten hetki, että saatiin kaikki kyytiin, mutta se kesti ja kesti ja kesti. Nähtiin kuinka poliisi autoja alkoi saapua asemalle ja joku osastossa tiesi kertoa, että ne nuoret meidän vaunussa (they took off suddenly) oli jääneet kiinni, siksi siis poliisi. Me venailtiin asemalla 20 minuuttia ennen kun päästiin jatkamaan matkaa! Oltiin ihan törkeesti myöhässä aikataulusta, mutta mulla oli mieli korkeella vaikka vähän väsyttikin. 

Junan oli tarkotus olla Chicago Ogilvien asemalla 9:23, mutta kello oli jotain vaille 10, kun me vihdoin oltiin downtownissa. Luoja mikä ryysis, jonot oli järkyttävät, ihmisiä oli miljoona (eikä tossa vaiheessa edes ollut!) ja meteli kova. Fiilis katossa. Toiset lähti jonottamaan vessaan, me mentiin Dunkin Donutsiin hakemaan donitsit aamupalaksi. 

Vihdoin oli koko porukka kasassa, yli 20 aupparia, ja lähdettiin kävelemään kohti Chicago Riveria. Onneksi sää oli noin ihana. Ei ihan perjantaiseen +12 asteeseen celsiusta päästy, mutta ihan mukavalta se +5 ja aurinkoa tuntui. Manuel kulki aina jossain ja huuteli välillä "Au pairs this way, all the nanny's come here!" Pinkki CC:n lippu vaan puuttui. 

Mulle tuli tiedättekö ihan vappu mieleen tästä kaikesta. Pukeutuminen päivän mukaisesti, katumyyjät, ihmiset, ryyppääminen, mahtava energia ja fiilis, ihmiset on hyvällä tuulella ja kulkee porukoissa, pitkää hauskaa ja nauttii olostaan. Mä nautin tosta kaikesta, vaikka ihmisiä oli miljoona ympärillä ja koko ajan sai varoa, ettei joku varasta puhelinta taskusta tai laukkua, ja vaikka meillä olikin valtava porukka, joka oli tosi hankala pitää kasassa etenkin muutaman lämmittävän jälkeen, silti. En mä tiedä mikä siinä on, onko se ilmapiiri vai mikä.

Lopulta me päästiin onnistuneesti Chicago Riverille, tai Green Riverille, mikä se ton päivän ajan oli. Siltä varalta, ettei kaikki tiedä, selitän. Joka vuosi St. Patrick's Day parade päivänä ennen paraatia, joki värjätään kirkaan Irlannin vihreäksi. Joki värjättiin ensimmäisen kerran vuonna 1961 ja se on värjätty joka vuosi sen jälkeen. Ilmeisesti ne käyttää jonkin näköistä elintarvikeväriä, sillä väri säilyy vaan noin viiden tunnin ajan, ennen kuin se liukenee pois. Ikävä kyllä missattiin juuri sopivasti värjäys, mutta mitä mä kuulin ja tarinoista ymmärsin veneet levittää värin, joka on ensin kirkkaan oranssia ja muuttuu sitten kirkkaan vihreäksi. Ja siis se oikeesti oli kunnon vihreä, joka erottui, ei mikään normaali jokivihreä.

Chicago PD, watch out criminals! Tollanen tv-sarja alkoi muuten just kun Chicago PD, Sophia Bushin tähdittämä. Mun kaveri näki sen heti tänne tultuaan kuvaamassa sarjaa ja mä en oo nähnyt vielä ketään julkkista täällä, plääh...

Kuten näkyy joki oli kirkkaan virheä ja näytti tosi kivalta! Aurinko paistoi täydeltä terältä ja Chicago näytti kauniimmalta kuin koskaan. Just aloin miettiä, että tais olla eka kerta, kun oon nähnyt aurinkoisen Chicagon. Joelta käveltiin paraatia katsomaan, joka oli State Streetillä, jos nyt oikein muistan. Paraatin alkuun oli vielä aikaa 20 minuuttia kun saavuttiin, mutta me oltiin myöhässä. Ihmisiä oli miljoona, enkä mä loppujen lopuksi nähnyt paraatista yhtään mitään.

 Lisa

 Hahah, salakuvailin ihmisiä ja niiden hienoja asuja.

 Paraati katu, kattokaa tota ihmismäärää!

 Juu, siellä se on...

Juu-u paraatia katseltiin noin tunti, ehkä kauemmin, koska osa porukasta oli lähtenyt etsimään vessaa ja eksynyt sille tielle, eli niitä piti odotella. Löysivät lopulta paikalle, mutta 45 minuuttia siinä meni. 

Kun porukka lopulta lähti liikkeelle suunnattiin me takaisin Michigan Avenuelle, sillä Millennium Park oli suljettu, eikä sinne päässyt hengaamaan. Melkein kuolin nälkään odotellessa, että päästiin liikkumaan. Luoja, että Michigan Ave oli täynnä! En oon varmaan koskaan nähnyt noin paljon ihmisiä samassa paikkaa.

 Ei paniikkia. Mä en tajua, että porukka kulki tuolla lapsien ja rattaiden kanssa. Ihan hulluja...

Millennium Parki'in The Face

 Willis Tower, on se niin nätti. Lopulta päästiin ahtautumaan Vapianoon ja päästiin syömään! Tai ei heti tietenkään. Ensin etsittiin pyötää sellanen 30 minuuttia ja sitten jonotettiin ruokaa, mutta loputa pääsin syömään! Pohdittiin, että mitähän seuraavaksi tehdään, mutta lopulta mä päätin lähteä juna-asemalle ja kotiin.

Hhaha, oli pakko ottaa noista kuvat.  Niin amerikkalaista!

Quote of the day: "I'm not Irish but kiss me anyway"  ;D Mulla oli mahti päivä lauantaina ja jeeii niin hauskaa. Once in a lifetime experience taas, en tiedä lähtisinkö tonne enää uudestaan. En ainakaan paraatia katsomaan. One more time, happy St. Patrick's Day! 

xoxo / Laura