How Did That Happened?

Hyvä syy lukea auppari blogeja. Poden huonoa omaatuntoa, kun oon ite ollut niin huono kirjoittamaan viime aikoina ja saan sitten inspiksen kirjoittaa itsekin. Otsikon lause on A’n suosikki tällä hetkellä. Siltä kun kysyy ”what happened?” se kohottelee käsiään ilmaan ja katselee kysyvästi  ympärilleen.  Sitä on niin hauska katselle.

Mitä mä ihmettelen tällä hetkellä on, miten ihmeessä mä  buukkasin koko seuraavan viikonloppuni aivan täyteen ennen kun viikko ehti edes alkaa :P Perjantaina italialaiseen Saksa Sarahin kanssa. Lauantaina menen Chicagoon tapamaan yhtä Suomi aupparia ekaa kertaa (jeei!) ja sunnuntaina Itävalta Katharina tulee tänne ja mennään shoppailemaan paikalliselle mall’ille. Mäkään en ole siellä shoppaillut vielä kertaakaan, meen aina jonnekin muualle. Hölmöä sinänsä.

En muista oonko kertonutkaan, mutta mun naapurissa (15min kävelymatkan päässä) asustaa yksi saksalainen auppari. Tai asusti. Mutta me ei koskaa tavattu, koska häntä ei tuntunut kiinnostavan. No hänpä joutui sitten rematchiin ja mä hurrasin. Kauhea olen tiedän… Mutta se vaan tarkoitti sitä, että siihen perheeseen on tulossa joku uusi, jonka kanssa voisi tehdäkin jotain. No mun LCC laittoi mulle toissapäivänä viestiä, että uusi tyttö on tulossa pian. Hän on ruotsista ja rematch au pair. Laiteltiin eilen sähköpostia ja vaikuttaa tosi mukavalta. Hän on tulossa tänne lauantaina ja sovittiin jo, että nähdään heti ensi viikolla. Jeei! Oon aika innoissani. Olis niin mahtavaa, jos olis joku jonka luokse voisi vaan kävellä sen kummempia ajattelematta.

Mitä mun elämään täällä kuuluu muuten, ei mitään ihmeempiä. Päikkärit tuottaa pahasti onlgemia, sillä otettiin päikkaritutit pois. Niimpä meillä on huutokonsertti aina ennen nukahtamista.  Ja unenlaatu ja pituuskin on näköjään vähän sekaisin nyt, sillä ennen nukuttiin se kaksi tuntia, joskus enemmänkin.  Nyt jos hyvä tuuri käy, nukutaan puolitoista tuntia. Tänään ei sitäkään… B näkee vissiin painajaisia, sillä se herää aina huutaen hysteerisesti eikä meinaa rauhottua millään. Ja nyt se on alkanut heräillä keskellä yötäkin. A taas kokeilee rajojaan ja  omaa tahtoaan ja kaikki täytyy saada tehdä itse. Juma mikä huuto syntyy, kun yrität auttaa housujen pukemisessa tai kuu en anna leikkiä Ipodilla tai puhelimalla.  Mä kun luulin, että uhmaikä tulee vasta kaksi vuotiaana.

Hyvä uutinen on, että tytsyt on alkanut puhua PALJON! Välillä niitä ei saa edes hiljaiseksi. Ja siis nää puhuu ihan kunnon sanoja. On ne niin söpöjä . Ja mä vaikka vannon, että A yritti laulaa eilen. Mä laulan niille ”pieni tytön tylleröinen” aina ennen kun käydään päikkäreille ja A matki. Sanat on vähän vielä hakusessa, mutta melodia alkaa asua kohdalleen ja yritys hyvä kymmenen :)

Näin mulla siis. Ihan perus aupparin arkea. Odottelen, että säät vähän lämpenisi, jotta päästäis uloskin joskus. Tuun mökkihöperöksi täällä. Mutta -20 asteessa ei voi oikein lasten kanssa lähteä ulos.

Kuten varmaan huomasitte blogin ulkoasu on muuttunut ja tulee varmaan muuttumaan vielä lisää. Mun blogi nyt vähän etsiskelee identiteettiään täällä. Saa nähdä miltä lopputulos näyttää. Kommentit on tervetulleita. 

xoxo / Laura

P.S HUOMIO SUOMI-AUPPARIT! 

Kenelläkään kiinnostusta/mahdollisuutta CA reissulle toukokuun eka viikko? Tarvittaisiin vielä yksi ihminen mukaan. 

Pikamoikat

Pikakuulumiset teille mun torstaipäivästä, joka oli täynnä ylä- ja alamäkiä. Aamu lähti käyntiin superhyvin, kun ovikello soi ja posti toi paketin mun ihanilta tytöiltä Jenniltä ja Ellulta. Pompin ylös ja alas innoissani ja odotin, että saan työt nukkumaan, jotta pääsen avaamaan paketin. No kaikki ei mennytkään ihan putkeen ja lounasaika olikin sitten ihan helvettiä, taas kerran... No ei siitä sen enempää. Sanotaan vaan, että on aika turhauttavaa, kun lapset päättää ettei ne syö ollenkaan ja viskaa kaiken lattialle. Ei minkäänlaista kunnioitusta ruokaa kohtaan. Mulla vaan hajoaa pää siihen. No jaa. Mun koirani täällä pelasti mut romahdukselta. Kyllä se osaa olla kaveri :)
Takaisin pakettiin ja sen sisältöön.

 Kiitos tytsyt! <3 Ja Jenni sun kirje oli oikein söppänä :)

Selvisin iltapäivästa ilman enempää dramaa ja odotin iltaa kun kuuta nousevaa, mulla oli nimittäin kampaaja! Vihdoin sain mun hiukset kuntoon! Ihan järkyttävä tyväri kasvanut kolmen ja puolen kuukauden aikana. Ihana sellanen perussuomalainen maantienharmaan...

 Olin vähän hermostunut, sillä oon käynyt samalla kampaajalla useamman vuoden ja tykkään hänestä kovasti. Nyt oli täysin uusi ihminen, ei mitään vakuuksia siitä kuinka hyvä hän olisi ja olin vielä värjäämässä. Vähän olin huolissani, että mitä jos ne pilaa mun hiukset (mun pahin painajainen kampaajalla: pestään väri pois ja mun hiukset jää pesualtaaseen jokun allergisen reaktion takia tai jotain... :/ ). Onneksi kaikki meni kuitenkin hyvin ja hiukset näyttää taas hyvältä.

Tykkäät, että mun hiukset on nyt niin pitkät, mutta silti ne näyttää terveiltä ja hyväkuntoisilta.

Nyt nukkumaan, my contact lenses are killing me...

xoxo / Laura

Weekend Class in Chicago

Cultural Care'n auppari ohjelman mukaan jokaisen aupparin on hankittava vähintään 6 creditiä (opintopistettä?) vuotensa aikana. Hostperheen kuuluu maksaa opinnot 500$ asti ja sen jälkeen auppari on omillaan. Moni mun tuttu suorittaa creditinsä istumalla tunneilla  community collagessa, joka on julkinen ja halvempi vaihtoehto kuin yksityinen collage tai university. Mä kuitenkin teen 45h töitä viikossa, 8-5 maanantaista perjantaihin, käytännössä katsoen aina. Mulla ei siis ole mahdollisuutta pomppia koululle kesken päivän, eikä iltaluennot houkuttanut. Niimpä päädyin vähän toisenlaiseen vaihtoehtoon: Weekend classiin.

Näitä yhden viikonlopun kestäviä kursseja voi suorittaa vain joissain isoissa kaupungeissa, kuten Chicagossa, New Yorkissa ja Washington DC:ssä. Mä päädyin National Louis University'n kursseille, jota tarjotaan tällä hetkellä vain Chicagossa ja aivan uudessa kohteessa Tampassa, Floridassa. (Jos olisin tiennyt aiemmin, olisin mennyt Floridan kursseille, tai sitten en..) NLU tarjoaa kaksi vaihtoehtoa, puolet crediteistä yhden viikonlopun aikana, tai kaikki kuusi kahden aikana. Mä päädyin ilmoittautumaan molemmille, niin että eipähän tarvitse sitten enää huolehtia opinnoista. Mitä tää kaikki sitten maksaa? Siinä se paras osa onkin. Molemmat viikonloput yhteensä 500$ + 85$ materiaalimaksu, joka maksetaan perjantaina koululle saapuessa ja se kattaa molemmat viikonloput, kaksi dinneriä, lounaan ja aktiviteetit. HUOM! Asuminen ei kuulu hintaan. NLU tekee yhteistyötä Hostelling International Chicago hostellin kanssa ja ne tarjoaakin alennuksen NLU'n opiskelijoille. Me ajateltiin, ettei huvita mennän mihkään kämäseen hostelliin jakamaan huonetta 10 tuntemattoman kanssa, joten bookattiin hotelli. Sarah, minä ja Ina Itavallasta. Meillä kävi kyllä ihan uskomaton tuuri, sillä osuttiin oikealle sivustolle oikeaan aikaan. Viikonloppu tulikin sitten vietettyä ihanassa 4 tähden hotellissa aivan Water Tower Placen vieressä. (ketkä tuntee Chicagon, se on ihan keskustassa). Mitä siis tapahtui? Meitä oli kolme ihmistä samassa huoneessa jakamassa kulut ja saatiin tosi hyvä diili huoneesta. Joskin tuli viikonlopun aikana vietettyä aikaa hostellillakin ja se oli oikeastaan melko viihtyisä. Ehkä seuraava viikonloppu me majoitutaan siellä...

Ensimmäinen viikonloppu kulkee nimellä "American Dreams: You and Your Community" ja tuntien aiheet oli sen mukaiset. Asiaa mm. kulttuurishokista, Amerikan moninaisesta kulttuurista, ennakkoluuloista ja stereotypioista, konfliktitilanteista yms. Helppoa ja mielenkiintoista. Huhtikuun kurssi on Chicago in nutshell, saa nähdä oppisiko siellä jotain uuttakin.

Nyt moni varmaan ajattelee, että vitsi kui helppoa, istun pari viikonloppua luokassa ja siinä se. No ei ihan. Mitäpä olisi koulu ilman kotiläksyjä. Molemmille viikonlopuille on pre-assignmentit ja post-assignmentit, jotka täytyy suorittaa saadakseen creditit. Ei niin, että ne mitenkään vaikeita olis. Yksi post-assignmenteista on projekti, joten se on vähän aikaa vievä, mutta muuten ne on helppoja... CC'n vaatimus on 72 opintotuntia, mitä lie, ja NLU'lta saat 80, kun suoritat kaikki tehtävät. Ikävä kyllä kaikki tehtävät täytyy tehdä, jotta saa kaikki creditit kasaan. Hyvä uutinen on, että mikäli suunnittelet jatkavasi auppari vuotta, voit suorittaa extra tehtävän, joka nostaa sun opintotunnit 90. (Totta kai ihan muuten vaankin jos haluat. Sellainen päiväkirja tehtävä, joku voi haluta tehdä sen ihan muuten vaan..) Tällöin jos jatkat vuotta, on sulla osa toisen vuoden opinnoista jo suoritettu.

Saksa Sarahin kanssa hypättiin junaan perjantaina kahden maissa ja suunnattiin downtowniin. Koska kouluun ilmoittautuminen oli 3:30-3:45 pm ja classit alkoi klo 4pm ei meillä ollut aikaa käydä hotellilla. Satoi kaatamalla, joten napattiin Ogilvie'n asemalta taksi ,(kröhm, ajetaan aina taksilla...) ja suunnattiin koululle. Oli pitkä päivä ja oltiin hotellilla vasta kymmeneltä illalla ja nukkumassa puoli kahden aikaa, kun jotenkin jäätiin juoruilemaan...

Lauantaina aikainen herätys, aamupala Starbuckista ja sitten oltiinkin menossa koko päivä. Ihan näin btw, onneksi en asu downtownissa, menis varmaan ihan tolkuttomasti rahaa vaan ruokaan, kun kävis aina ulkona syömässä. Muistin taas miksi rakastan Italialaista ruokaa. Vapiano, siltä varalta, että joku sattuu törmäämään siihen, suosittelen! Oltiin dismissed puoli kasin aikaa ja otettiin jo melkein taksi hotellille, kun joku tajusi, etten ollut nähnyt Millennium Parkia vielä ja oltiin aivan sen vieressä. Niimpä käytiin katsomassa Bean. Taksi Water Tower Placeen ja jotenkin päädyttiin shoppailemaan. Yksi parhaista puolista täällä on se, miten myöhään kaupat on auki! Tosin mun shoppailut jäi vähiin, sillä YRITÄN olla säästölinjalla. Tällä kertaa mukaan lähti vain MAC'in meikkivoide. Fruyot mukaan Forever Yogurt'ista (Parasta!) ja takaisin hotellille, missä meillä olikin sitten pienet partyt. Meksiko-Ilse tuli käymään, sillä olivat Sarahin kanssa menossa ulos. Ina, Andi ja minä jäätiin pitämään "bileet" pystyssä.

Juu-u kyllä kaduilla varoiteltiin vaikka mistä. Putoavaa jäätä, riisiä, mausteita ja hiiriä...

Sunnuntaina kierreltiin eri paikoissa kuten Chicagon Chinatown'issa, jossa myös syötiin kiinalaista. Ylläriii :D
Oltiin dismissed noin klo 5pm, mutta ennen sitä katseltiin leffaa Crash (2004). Mikä oli hyvä, koska kaikki oli tosi väsyneitä. Tosi hyvä leffa kyllä, tykkäsin. Se pisti miettimään omaa maailmankuvaa.

 Mammutti postaus ja paljon  (toivottavasti joillekin hyödyllistä) infoa. Kuvat kuiteskin kertoo enemmän kuin tuhat sanaa vai mitä? Mulla oli kyllä tosi mukava viikonloppu. Tunnit nyt ei niin ihmeellisiä ollut, mutta seura oli parasta! Opin puhumaan saksaa! (kröhöm, pari perus fraasia) Ja pääsin vähän tuulettumaan. Välillä on aika rankkaa asua työpaikalla. Pitäis varmaan hommata harrastus... Seuraava weekend class on huhtikuussa. Kiitos ihanasta viikonlopusta Sarah, Ina, Andi, Suomi Miia, johon sattumalta tutustuin, ja Ilse, joka pyörähti meidän hotellihuoneessa lauantai-iltana :)

Thank you for my awesome girls Sarah, Andi, Ina and Ilse, who stopped by on Saturday night :)

Love you guys! 

Tschussi!<3
xoxo / Laura

I'd say that's the way to start new year!

Päiväkirjaan valittelin, että vitsi kun alkoi vuosi huonosti. Oltiin koko perhe kaksi viikkoa kipeänä ja ajoin melkein kolarin autolla, kun tiet oli jäässä. (Ei auto -eikä henkilövahinkoja!) Mutta nyt kun mietin, niin ei se vuosi niin huonosti kuitenkaan alkanut.

 Kaksi viikkoa sitten tuli kolme kuukautta täyteen täällä, mikä tarkoitti sitä, etten osavaltion lain mukaan saanut ajella enää kansainvälisellä ajokortilla. Niimpä suunnattiin lauantaina 4. päivä hostdad'in kanssa Secretary of Staten toimistoon, jossa suorittaisin ajotestit. Paikka aukesi 7:30 ja oltiin hyvissä ajoin paikalla, mutta jonothan siellä jo oli. Toimiston auettua jono kuitenkin veti hyvin enkä odotellut kuin varmaan 5 minuuttia. Paperit kuntoon, pituus, paino (jäiks!) ja ulkonäkötiedot ylös ja teoriakokeeseen. Olin koko edellisen illan päntännyt hermostuksissani, mutta aika turhaan. 25 monivalinta kysymystä liikennesäännöistä ja 15 yhdistä liikennemerkki ja nimi -kysymystä. Osa monivalinnoista oli tehty ärsyttävän hämääviksi, lauserakenteet oli suunniteltu vaikeasti ymmärrettäviksi ja kieli oli melko vaikeaa. Todellisuudessa itse kysymykset oli aika helppoja. Eli siis yhteensä 35 kysymystä, ja seitsemän virhettä saat tehdä. Pärjäsin paremmin kuin Suomessa koskaan, YKSI väärin! Kokeen tarkistaja oli ihan hämmentynyt miten hyvin mä pärjäsin. Siitä suoraan ajokokeeseen vanhan ruttuisen, mutta ihan mukavan mummelin kanssa. Kerran pyörin yhden naapuruston läpi ja PASSED! Valokuvaukseen ja näkötarkastukseen ja marssin ulos toimistosta Illinoisin ajokortti taskussa :)

 Juhlin ajokorttia aloittamalla mun jättikokoisen Reeses'in, jonka sain joululahjaksi.

Sunnuntaina tapasin Saksa-Sarahin ja ajettiin Woodfieldin mall'ille, joka on Illinoisin suurin ja yksi koko USA:n suurimmista ostoskeskuksista. Woodfield ja Holiday salet, mitä voin sanoa...

 Saisko Trionkin tällaset sovituskopit kiitos! 

 Ensimmäisen kerran elämässäni Cheesecake Factoryssa. Mä en ymmärrä, miten mä en ole näiden kolme kuukauden aikana saanut itseäni tonne aikaisemmin. R-A-K-A-S-T-A-N tota paikkaa. Ehkä parasta juustokakkua, jota oon ikinä syönyt (sori Satu, oot silti ihan paras!) ja valinnanvaraa on vaikka kuinka paljon. Tuolta saa myös ihan kunnon aterioitakin, mutta me päädyttiin ottamaan vaan kakkupalat. Mä tilasin Raspberry Lemon Cream caken ja Sarah Fresh Strawberry'n.  Molemmat älyttömän hyviä.

My New Years resolution: I'll start eating more healthier. As you  can see :P

Mun viime viikonloppu meni Chicagossa 4 tähden hotellissa asustellessa, sillä osallistuin National Louis Universityn järjestämälle auppareiden viikonloppu kurssille. Siitä lisää seuraavassa postauksessa, kun saan loput kuvat koneelle. Mutta sen verran voin paljastaa, että on toi opiskelijaelämä rankkaa, kun vieläkin toivun! ;D

xoxo / Laura

Highlights of the year

Ihan uskomatonta, että vuosi on jo lopussaan. Tän vuoden aikana on tapahtunut niin paljon ja oon muuttunut ja kasvanut henkisesti enemmän kuin olisin koskaan osannut odottaa. Tänä vuonna unelmista tehtiin totta ja mahdottoman tuntuisesta tehtiin mahdollista. Vuoteen on mahtunut ylä- ja alamäkiä, mutta sanoisin, että enemmän mä olen ylöspäin suunnannut.

Tammikuu oli odotettu. Lauantaina 19.1 vietettiin Nuokun Sirkuksen 3. Kokoontumisajoja ja me esitettiin superonnistuneesti Peter Pan. Koko päivä oli aivan upea ja jatkot mahtavat. Oli ihan superhauskaa ja jäi niin hyvät ja ylpeet fiilikset! Tammikuussa aloitin myös matchin process’ini.

Helmikuussa saatiin perheeseen suru-uutinen, kun mun mummo kuoli. Oli aika lähettää matkaan viimeinenkin isovanhemmistani. Tuntuu hirveeltä sanoa, mutta kaiken sen surun keskellä oli helpotus. Että kaiken sen sairaalassa olon jälkeen mummo oli vihdoin päässyt parempaan paikkaan, jossa kipua ei enää ole.  Sanotaan, ainakin viimeiset kolme vuotta, hän oli täysin liikunta- ja puhekyvytön. Ei tunnistanut meistä enää ketään. Viimeiseen vuoteen en pystynyt enää edes käymään katsomassa häntä. Muistelen mieluummin sitä pullantuoksuista iloista mummoa, joka mulla kerran oli.

Helmikuussa oli myös penkkarit. Sitä oli odotettu kauan. Meidän teemana oli merirosvot. Yksi päivä, jonka tulen muistamaan vielä kauan.

Maaliskuu meni ylppäreihin lukiessa ja stressatessa. Näin jälkikäteen muistikuvat on aika hatarat tolta ajalta. Muistan olleeni kärttyinen koko ajan, nukkuneeni huonosti, ja laihtuneeni, koska jossain vaiheessa lakkasin stressin takia melkein syömästä… No jaa ei siitä sen enempää. Kaikki palautui ennalleen viimeisen kokeen jälkeen. Mä kirjotin äikän, enkun, ruotsin, terkkatiedon ja psykan.

Viimeisen yo-kokeen jälkeen palkitsin itseni lähtemällä katsomaan Adam Lambertia Hartwall-areenalle. 

Adam and Tommy <3 

Huhtikuussa sain aivan ihanan kummipojan, jolle menetin sydämeni saman tien.

Koko kevään ajan sain toteuttaa itseäni hyvin työskentelemällä paikallisessa sanomalehdessä (tosin aloitin työt jo syksyllä). Kirjoitin useammankin kolumnin kevään aikana ja pari uutista ja jokaisesta sain todella hyvää palautetta. Loppukeväästä toimittajan urani huipentui, kun lehden vakkarikolumnisti kehui mun kirjoituksiani ( ja parin kollegani myös, en vedä kaikkea kunniaa itseeni) omassa kolumnissaan. Siihen oli hyvä lopettaa.

Toukokuussa aloitin kuukauden pestini päiväkodissa. Keräsin työkokemusta ja nautin olostani. Plus työn ansiosta vanhemmat lakkasivat hengittämästä niskaan ja palattiin takaisin sopuisaan elämään.

Kesäkuun ensimmäisenä mä valmistuin ylioppilaaksi Salpausselän lukiosta hyvin arvosanoin. Asia, josta olen edelleen hyvin ylpeä. Mä vaan tykkään onnistua. Ehdottomasti yksi vuoden parhaista päivistä. Kesäkuussa juhlittiin myös juhannusta, jonka, kuten aina, vietin mökillä perheen kanssa. Ja mä rakastan sitä! Ihan hullua kuvitella, että missaan mökkeilyn ensi kesänä. Ei saunaa, uimista, soutelua, grillausta tai auringonlaskua järven rannalla. Hiljausuutta. Lintujen laulua ja laineiden liplatusta.

Heinäkuu meni töitä tehdessä, mutta synttärit on pakko mainita. Karaokea, herkuttelua, hervotonta läppää, ja baareilua.

Muuten koko kesä meni oikeestaan treenaillessa, odottaessa ja lopulta stressatessa.

Elokuussa selvisi, etten saanut opiskelupaikkaa, ja oli aika alkaa pohtia, mitä ihmettä mä tekisin, jos en löytäisi hostperhettä ajoissa. Elokuu oli pääosin itsenäistymisen aikaa. Paljon kyyneliä ja riitelyä.  Elokuun lopussa, mulle yllättäen tarjoutui mahdollisuus muuttaa Tanskaan ihan parin viikon varoitusajalla. Ja olinkin tarttumassa siihen. Onneksi en kuitenkaan ehtinyt varata lentolippuja, sillä elokuun viimeisinä päivinä, mulle vihdoin osui right family match. Se oli yksi Skype puhelu ja täällä mä nyt olen.

Syyskuussa hyvästit ja lopulta lähtö

Lokakuu, parasta lokakuussa oli saapuminen hostperheeseen, herääminen joka aamu tajuten, että hittolainen, mä oon oikeesti täällä! Jenkeissä, toisella puolella maailmaa, ihan yksin, ja mä pärjään!

Marraskuu Odotin Thanksgiviä ja tykästyinkin siihen juhlaan aika paljon. Toinen kuukauden kohokohdista oli varmaan Chicago ensimmäisen kerran ja vierailu Skydeckillä. Mä rakastan tätä kaupunkia!

Joulukuu Yllätys yllätys, odotin joulua. Ihan niin kuin joka vuosi. Tänä vuonna joulu vaan oli aivan erilainen kuin ennen. Kolmannen kuukauden viettäminen täällä joulun aikaan on ollut ajoittain melko haastavaa. Kaipaan kotia, jouluruokia ja kaikkia niitä ihmisiä, joiden kanssa aina vietän joulun. Muutamat itkut tuli itkettyä juuri ennen joulua, mutta selvisin ja vietin lopulta todella mukavan joulun!

Nyt uutta vuotta kohti avoin ja odottavaisin mielin. Oon varma, että vaikka viime vuosi oli ehkä paras ikinä, teen vuodesta 2014 vielä paremman.

Even though last year was maybe the best ever, I'm sure I'll do the next one even better! 

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA RAKKAAT! <3

HAPPY NEW YEAR TO ALL MY LOVE ONES!<3

xoxo / Laura