Top 5: Where to eat in USA?

Kopioin ideoita toisista blogeista, iiik!

Eli siis Top 5 sarja on käynnissä monessa (auppari) blogissa mitä mä luen ja koska se on musta aikas hyvä ajatus päätin toteuttaa sen kanssa. Tällä kertaa puhutaan ruoasta.

Eli ensin mun Top 5 fasfood-paikat, jossa syödä, kun lähdetään ulos.

Forever Yogurt!  

Tuskin kyllä luokitellaan fastfood paikaksi, mutta aivan sama :D Maailman parhaat fruyot löytyy tuolta. Yogurtti makuja löytyy kymmenkunta ja paikasta riippuen ainakin 30 eri topingia, eli siis kaikkea mahdollista, mitä laittaa siihen päälle.

Yritin löytää teille kuvaa koneelta, mutta ilmeisesti mulla ei ole ainuttakaan kuvaa FY:sta... Täytyypi käväistä siellä joku kerta ja korjata asia (TEKOSYY!) 

Chipotle

Mexicolainen burrito/taco paikka. Hyvää, halpaa ja suhteellisen terveellistäkin. Saat itse valita kaiken mitä annos sisältää. Täytyy myöntää, etten ole yhdessäkään Chipotlessa käynyt sisällä, mutta ulkopäin näyttävät mukavilta ja siisteiltä, ei miltään laittomilta räkäpaikoilta.

Five Guys

Burgeripaikka, johon ekan kerran törmäsin La Guardin lentokentällä matkalla Chicagoon. Henkilökohtaisesti tykkään Hesen hamppareista enemmän, mutta täällä mä en edes ole enää kauhee hampurilaisfani. Saatta sillä tietysti olla jotan tekemistä sen ruokamyrkytyksenkin kanssa, jonka sain viimeksi kun söin burgerin. ( Ei ollut tuolla!) Itse purilaiset on ihan ok, mutta Five Guys pääsi mukaan listaan ranujen takia. Tuolta saa parhaat ranskikset! Ei nyt mikään gourmet paikka, mutta ihan perus. Ja yleensä noissa on soda machines. Aupparit te tiedätte mistä mä puhun. Tai siis kuka voi olla rakastamatta sitä konetta!

Mutta ihan selvyyden vuoksi, mikä on soda (Coke) machine.

Tosta ensin valitset, mitä haluat, klikkaat kuvaa ja se avaa sulle uuden ikkunan täynnä eri makuja. Esim, cherry coke, vanilla (mun lemppareita!) lime, en edes muista mitä muuta. Viimeks jossain taisin maistaa Sprite grapefruit. Oli mielenkiintoista, mutta ihan hyvää. Mutta se oli LIILAA!

Jimmy John's

Oi mä rakastan JJ'tä! Täällä on miljoona Subwayta ja Subway tyylillä toimivaa sandwich paikkaa, mutta toi on mun number 1. Parempi kun vanha kunnon Subi mun mielestä. Saat valita sisällön samalla lailla, et ehkä ihan yhtä laajasti, mutta kuitenkin. Musta raaka-aineet on tuoreempia ja noi on ruokasampia ja suht saman kokoisia. Hinta on aika sama. Mä tykkään eniten turkey tai tuna sandwichista. 

Panera Bread
Tätäkään en ihan heti laskisi fastfood paikaksi, ennemminkin leipomo/kahvila. Mutta toisaalta, menet sisään, tilaat mitä haluat, eikä tarvi tipata. Mä voisin varmaan elää Panera tuotteilla: pastat, toastit, ja cheddar broccoli soup. Yam, tuli ihan nälkä! Ja green tea <3 Saat tarjottimellisen herkullista ruokaa + juoman alle 10 dollarilla, musta se on aika edullista. Ja Panerat on aina siistejä ja viihtyisiä.

Noissa mä siis käyn normaalisti, mutta jos haluan ulos jonnekin vähän parempaan ravintola tyyppisempään, käytän seuraavaa viittä. Amerikkalaisesta ravintolakulttuurista vielä sen verran, että jos on paikoissa, kuten seuraavat viisi, täytyy sun aina tipata. Aina! Muuten sitä on tosi epäkohtelias ja se tarkoittaa, että palvelu oli huonoa ja ruoassa oli jotain vikaa. Tippi on yleensä 15%-20%. Mä teen aina 15% jollei palvelu ole ollut erityisen hyvää. Aluksi tippaaminen oli tosi ärsyttävää ja mä olin aina ihan sekaisin, että kuinka paljon sitä pitää antaa, mutta tohon tottuu nopeesti, mulla on laskuri app puhelimessa ja toi menee jo rutiinilla. Tarjoilijat kyselee aina kuulimiset, käy checkaan moneen kertaan ruokailun aikana, että onhan kaikki varmasti hyvin (yleensä sillon, kun sulla on suu just täynnä ruokaa ja sitten yritän vaan nyökkäillä että juu, hyvää on!) ja täyttelee lasia, vaikka se ei olis kun puoliksi juotu. Paikasta riippuen customer manager mikä lie onkaan, kiertelee salia ja käy kyselemässä, kuulumiset ja paikan tason ko. iltana. Ja kaikille näille tyypeille puhutaan AINA! Muuten oot taas epäkohtelias. Mä oon mm. opettanut yhtä tarjoilijaa puhumaan suomea (se huikkas meijän lähtiessä, että KIITOS!), selittänyt moneen kertaan, missä on Suomi, minkälainen ilmasto siellä on ja mikä ihme on au pair. Oh ja tietty sen miksi mä olin ilman poikaystävää ystävänpäivänä. Annetiin varmaan tosi depressiivinen kuva, kun ilmoitettiin tyttöjen kanssa, että vietetään antivalentines daytä. Eli mitä nyt opimme amerikkalaisesta ravitolakulttuurista: Tippaa AINA, small talkaa ja käytä ilmainen refill hyväksi!

Chili's
Sellanen sekametelisoppa josta saa ihan kaikkea. Chili's on yleensä kotoisa, täysi etenkin perjantai-iltaisin ja siellä pyörii aina urheilu tvstä. Ruoka on hyvää ja kohtalaisen hintaista. Lapsiperhepaikkanakin tunnettu, kiva, ja suht perus, jonne nyt ei niin tarvitse laittautua jos syömään haluaa lähteä.  Samaan tyyliin kuluu mm. Red Robins, joka ennen olin yksi mun suosikeista, mutta enää en sinne meinannut astua, en ainakaan vähään aikaan.

Sushi Station
Sushi Stationista oon täällä blogissa ennenkin puhunut. Yksi mun lemppari lounaspaikoista. Siellä ruoka kulkee jatkuvasti linjastolla, josta sitten nappaat mitä haluat. Lautaset on eri värisiä, jotta tarjoilijat tietää minkä hintaluokan kamaa sitä on syöty, ja lopulta ne lasketaan, jotta saadaan lasku. Saat tietysti tilata keittiöstä jotain muutakin jos haluat.  Jos hf kanssa mennään, me yleensä tilataan teriyaki kanaa tytöille, vaikka aika hyvin ne sushiakin popsii :D

 Vapiano
Mä rakastan italialaista ruokaa! Vapiano on mielenkiintoinen. Sieltä saat kaikkea, pastaa, pizzaa, salaatteja, mitä nyt normisti italialaisesta saa. Mutta kun marssit sisään ne antaa sulle kortin, jolle lataat sitten tilauksen. Menet haluamasi ruokalajin jonoon, ojennat kortin ja odotat sitten siinä, kun kokki tekee annoksen sun silmien edessä. (Paitsi jos tilaat pizzan, se tuodaan valmiina pöytään) Odottelua yleensä on jonkin verran, koska ei toi nyt ihan hirveen nopeeta ole, mutta sitä on hauska katsella tai sitten vaan juoruat samaan aikaan. Lopulta saat valmiin annoksen tarjottimelle ja sitten on aika etsiä pöytä. Oi, ja jos Vapianoon menet syömään, muista pyytää leipää, se on niiin hyvää! Hinnat pyörii yleensä siinä 7$-15$ eli aika perus.

Biaggi's
Jatketaan tätä italiaano linjaa. Biaggi's on hienoin ravintola, missä mä oon käynyt. Se on aika fancy ja yleensä sinne kannattaakin varata pöytä. Me oltiin tuolla tyttöporukalla yhtenä perjantai-iltana ja oltiin tosi onnekkaita, että päästiin ilman pöytävarausta jonottamatta sisään. Tuolla tarjoilijat tosiaan tekee töitä tippinsä eteen, ne on oikein tosi ystävällisiä ja kohteliaita. Koko ajan puhuteltiin Ms tai  lady tai jotain vastaavaam. Myös Ma'am on kuullut pari kertaa, mikä on aika huvittavaa. Se on tosi kohtelias ja yleensä vanhemmille ihmisille tai ainakin rouville. Näytänkö mä siltä, että oon naimisissa?? Me syötiin Biaggi'ssa oikein kolmen ruokalajin dinner ja luoja oli hyvää! Tuolla täytyy viettää ainakin sellanen tunti tai puolitoista.

Lou Malnatis's
Chicago on kuulu pitsoistaan ja Malnatis's oli eka paikka, jonne mun hostit vei mut syömään heti lauantaina kun ekan kerran saavuin. Muistan sen päivän niin hyvin. Olin ihan hukassa tuolla. Ja järkytyin, kun tarjoilija palas täyttämään lasin aina uudestaan ja olin ihan häkeltynyt, että en mä tätä tilannut. Free refill, miksei Suomessa ole?!  Annokset on yleensä valtavia, joten ihmiset tilaa family stylelilla eli yksi iso annos, joka sitten jaetaan pöytäseurueen kesken. Meillä oli paikan nimikkoalkupala salaatti tai jotain vastaavaa ja pääruoaksi, mitäs muuta kun pizzaa. Ehkä parasta pizzaa, mitä oon koskaa syönyt, täyteläistä ja pohja oli herkullista. Kuohkea ja pehmeä, mutta silti rapea. Pyysin just yks päivä hp'lta että voidaanko mennä sinne syömään, kun mulla tulee ensi viikolla 6 kuukautta täyteen.

Tossa oli siis viisi mun suosikkipaikkaa, mutta mun on pakko lisätä listaan vielä yksi. Ehdoton number 1, jonne en ikävä kyllä kovin usein pääse, mutta silti. Esittelyjä tuskin tarvii muuta kun

CHEEKECAKE FACTORY! 

En edes sano mitään. Kuolaan vaan...

xoxo / Laura

Liibalaabaa

Oon tässä jo vaikka kuinka kauan hokenut itsekseni, että kirjotan huomenna kun tytöt nukkuu tai sitten illalla. Mutta jotenkin aika vaan aina loppuu. Päätin lopulta lopettaa tekosyyt ja väsätä tekstin ennen kun käyn nukkumaan.

Aika multa meinaa loppua se on ihan totta  ja en tiedä johtuuko siitä vai onko stressi vai yleinen tympääntyminen kurjaan säähän vai mikä, mutta oon ihan naatti koko ajan. 8-5 töissä, kuuden maissa salille, jossa tulee treenattua (hengattua) ainakin kasiin asti. Kotiin, syön dinnerin ja sit oonkin ihan valmis nukkumaan. Käyn salilla yleensä ma-ti-to. Joskus perjantaisin, mutta perjantai on yleensä se päivä kun lähdetään ulos jonnekin. Viikonloput humahtaa ohi niin että terve ja sitten alkaakin jo uusi viikko. MITÄÄ?! Ja musta vaan tuntuu, että istun samassa junassa koko ajan, eikä se pysähdy vaan kaikki vaan kiitää ohi ilman, että mä tajuan puoliakaan. Sarah just kysyi, että mitä tehdään viikonloppuna ja niin ihana, kun musta sitä onkin nähdä niin yhtään ei ajatus kulje tai jaksa miettiä, mitä tehdään, millloin ja mistä saan kyydin. Sängyssä löhöäminen tuntuu just nyt vaan parhaalta ajatukselta ikinä.

Erään perjantain sapuskat Chill'sissä.

Näin tieni salilla kulkee

EI ASEITA! Aika hc salilla mä käy...

Aina niin hehkeänä salitreenin jälkeen...

Nyt kuulostaa taas ihan valitukselta. Ehkä se johtuu siitä, että olin sen yhden viikon kokonaan yksin talovahtina ja sain maistiaisen siitä minkälaista olis asua ysin ja samalla kuinka helppoa elämä oli, kun ei tarvinut tehdä mitään. Ei tää mun elämä nyt niin paha ole, pelkkää rutiinia. Tänäänkin oli niin mahti onnistumisen kokemus, kun tein tytöille lettuja välipalaksi. No joku megaidea tuli, että empä oo koskaan yrittänyt heittää lettuja ympäri pannulla, pitäisköhän kokeilla ja mähän kokeilin. JA JEI SE LENSI YMPÄRI JA PÄÄTYI TAKAISIN PANNUUN! Vähäks oon hyvä. Siinä sitten tanssin voiton tanssin ja tytöt katsoi silmät pyöreinä syöttötuolista, että mitä ihmettä sä hullu suomalainen taas teet. Mutta minkä sitä itselleen voi, oon aika mahtava. Siinä mä sitten heittelin kaikki letut ympäri, eikä yksikään päätynyt kattoon, lattialle tai koirien suuhun!  Skypettelin päivällä kotiin ja näin serkuntytön ja sulosimman kummipojan, meen huomenna kahville mun naapurin kanssa, kun se on kotona spring breakia viettämässä ja Sofia tuli tänään kotiin eli sitäkin pääsee näkemään. Viikko on niin pitkä aika olla juoruamatta!

Kummitädin rakas se siellä touhuaa! <3 

Kaikki aina sanoo, että kasvavat ihmisenä tän vuoden aikana. Kyllä mäkin oon ihan varmasti kasvanut yms yms kliseetä, mutta jotkin asiat ei muutu. Toinen weekend class lähestyy ja mä oon nyt alkanut "hirveellä" kiirellä väsäämään mun tehtäviä, niin pre-kun post-assignmenttejakin. Personal experience projecktiin kuuluu, että pitää käydä tekemässä kaksi vapaaehtoistyötä ja no, mähän mene kirkkoon tekemään jotain 2.4 ja twin club saleen 4.4 ja tehtävien deadline on 4.4 puoleenyöhön mennessä. Juups, minä ikinä jätä mitään tehtäviä viimetinkaan...

Olin jo kirjottamassa, että oon laiska, enkä jaksa laittaa kuvia, mutta en mä halua aina olla se laiska bloggaaja! Mulla on puhelin täynnä selfieita yksin ja tyttöjen kanssa, sekä kuvia mun uudesta ihanasta Tommy Hilfinger laukusta ja Nine Westin korkkareista jotka löysin fashion outletista.

IHANAT <3 

Loppukevenneys, mitä tapahtuu, kun mä yritän ottaa hyvie selfieitä?

 Juu moi vaan kaikille! 

Oon mä oikeesti ihan normaali :P Hyvää yötä minä, huomenta Suomi!

xoxo / Laura

Running running running but never seeing the end?

Hyii, nyt on pakko tulla avautumaan! Luin just Facebookista ja sen jälkeen vielä Chicago news'istä, että joku hullu liimailee Chicagon alueella sheiverin teriä leikkipuistojen laitteisiin! Pikkupoika oli satuttanut kätensä ja isä oli ilmoittanut asiasta poliisille. Minkälainen sadisti tekee tollasta?! No joo, sadisti totta kai. En haluu ruveta mitenkään paranoidiseks ja tarkastamaan kaikkia leikkipaikkoja tästä eteenpäin varsinkin, kun ko. paikka on aika kaukana mun kotipaikkakunnastani. SILTI pistää vähän miettimään. Tiedämpähän ainakin mitä tarkkailla. Yks tyttö jakoi ton jutun meidän Chicago au pairs naamakirja sivustolla ja se oli saanut ihan hullusti kommentteja. Joku kirjoittikin, että toi on asia, minkä ei edes tarvis pälkähtää vanhempien (tai aupparien) mieleen tarkistaa tai olla huolissaan.

Ihmiset on sairaita sanon vaan.

Mistä tuli mieleen, että heräsin taas viime yönä painajaiseen. Samaan jota oon nähnyt jo monta kertaa aikaisemminkin. Se on aika karmivaa, joku jahtaa mua ja mä juoksen ja juoksen karkuun, mutta se kuka lie (ilkeännäköinen iso lihava mies??) saa aina mut melkein kiinni. Yleensä herään ennen kun se savuttaa mut, mutta viime yötä tapahtui jotain uutta. Se tyyppi jäi itse kiinni. Ja mä katselin, miten poliisit vei sen pois. Helpottavaa? Empä tiedä, mä muistan, että se tyyppi hymyili mulle ennen kun katosi poliisi autoon. Ja se vaivaa mua. Mä oon nähnyt unia siitä että mua jahdataan varmaan teini-ikäisestä lähtien, mutta ennen ne oli sumeempia. Juoksin vaan jossain harmaassa usvassa, mutten koskaan tiennyt kuka mua jahtas ja miksi. Jos edes tiesin, että joku jahtas mua. Nyt nää unet on vaan muuttunut yksityiskohtaisimmiksi.

Juku, kylläpä kuulosti niin kun pelottavalta poliisisarjalta tai jotain. Mä oon aina uskonut, että unet kertoo asioista, jotka meillä on alitajunnassa, ne vaan on symbolisia. Mutta en mä omasta mielestäni ole ketään karkuun juoksemassa, enkä varsinkaan pelkää ketään. Hell, enemmän mua pelotti kävellä Lahdessa Kariksen ohi yöllä, kun mua pelottaa kulkea täällä. Mikä lie stressi.

Anyways lisää kuulumisia tulossa jossain vaiheessa, kenties tänä iltana? Mutta nyt mun nuhanenät kuuluu heräävän, joten duty calls!

xoxo / Laura

St. Patrick's day

Happy St. Patrick's Day! Sitä siis vietetään tänään, mutta juhlat oli kaikki viikonloppuna ja mehän juhlittiin!

Chicago on yksi parhaista paikoista juhlia St. Patrick's Dayta, koska täällä asuu paljon Irish-lähtöisiä etenkin South side of Chicagossa. Täällä oli jopa kaksi paraatiakin, lauantain paraati keskustassa, minne mä suuntasin ja sunnuntaina toi South side parade, joka on kuulemma vielä suurempi.

Aamulla herätys kuudelta ja niin virkeänä että terve,  NOT!  Vihreät päälle ja kello kasin junaan.

 Jo juna-asemalla alkoi fiilis nousta, kun vihreää porukkaa oli joka paikassa ja ilmapiiri hilpeä. Tosin alkohoolilla saattoi olla jotain tekemistä asian kanssa. Musta oli mielenkiintoista, että ihmiset aloittaa kännäämisen heti herättyään, Suomessa kun niin ei yleensä tehdä paitsi krapulan lievittämiseen. Tai vappuna. Ehdottomasti vappuna. Sarah kertoi mulle, että Saksassa saatetaan hyvin nauttia sparkling wine (mikä ihme on suomeksi??)  aamupalan yhteydessä. Terveellinen aamupala mikäs siinä ;D  Tavattiin asemalla Saksa Lisa ja junassa Franzi. Myöhemmillä pysäkeillä tuli loput meidän juhlijaporukasta ja koko juna olikin ihan täynnä vihreitä ihmisiä. Esteban näkyy Lisan takana, hah! Mulla on monta kuvaa, jossa se kurkistaa aina jostain!

Joka asemalla kuulutettiin ensimmäisenä, että: " Today alcohol drinks are not allowed in train. If you have any, hide them 'cause if we see any you get kicked out of the train!" No ihmisillähän tietysti oli juomia junassa, niin nuorilla (16-17v.! ) kuin aikuisillakin. Meidän vaunuosastossa oli joukko nuoria, jotka hädin tuskin pysyi pystyssä ja yks joukko aikuisia varotteli niitä koko ajan, että pitäkää juomanne piilossa tai teijät tosiaan potkitaan pois. Hitto, et nää on oikeesti tyhmiä täällä, MIKSI ne ei piilottaneet juomiaan. Tai siis c'mon, vaihdat juoman vesipulloon tai jotain. Ei ole niin vaikeeta.  Päästiin Barringtonin asemalle (?) ja ei juma, se oli täynnä! Odoteltiin siinä sitten hetki, että saatiin kaikki kyytiin, mutta se kesti ja kesti ja kesti. Nähtiin kuinka poliisi autoja alkoi saapua asemalle ja joku osastossa tiesi kertoa, että ne nuoret meidän vaunussa (they took off suddenly) oli jääneet kiinni, siksi siis poliisi. Me venailtiin asemalla 20 minuuttia ennen kun päästiin jatkamaan matkaa! Oltiin ihan törkeesti myöhässä aikataulusta, mutta mulla oli mieli korkeella vaikka vähän väsyttikin. 

Junan oli tarkotus olla Chicago Ogilvien asemalla 9:23, mutta kello oli jotain vaille 10, kun me vihdoin oltiin downtownissa. Luoja mikä ryysis, jonot oli järkyttävät, ihmisiä oli miljoona (eikä tossa vaiheessa edes ollut!) ja meteli kova. Fiilis katossa. Toiset lähti jonottamaan vessaan, me mentiin Dunkin Donutsiin hakemaan donitsit aamupalaksi. 

Vihdoin oli koko porukka kasassa, yli 20 aupparia, ja lähdettiin kävelemään kohti Chicago Riveria. Onneksi sää oli noin ihana. Ei ihan perjantaiseen +12 asteeseen celsiusta päästy, mutta ihan mukavalta se +5 ja aurinkoa tuntui. Manuel kulki aina jossain ja huuteli välillä "Au pairs this way, all the nanny's come here!" Pinkki CC:n lippu vaan puuttui. 

Mulle tuli tiedättekö ihan vappu mieleen tästä kaikesta. Pukeutuminen päivän mukaisesti, katumyyjät, ihmiset, ryyppääminen, mahtava energia ja fiilis, ihmiset on hyvällä tuulella ja kulkee porukoissa, pitkää hauskaa ja nauttii olostaan. Mä nautin tosta kaikesta, vaikka ihmisiä oli miljoona ympärillä ja koko ajan sai varoa, ettei joku varasta puhelinta taskusta tai laukkua, ja vaikka meillä olikin valtava porukka, joka oli tosi hankala pitää kasassa etenkin muutaman lämmittävän jälkeen, silti. En mä tiedä mikä siinä on, onko se ilmapiiri vai mikä.

Lopulta me päästiin onnistuneesti Chicago Riverille, tai Green Riverille, mikä se ton päivän ajan oli. Siltä varalta, ettei kaikki tiedä, selitän. Joka vuosi St. Patrick's Day parade päivänä ennen paraatia, joki värjätään kirkaan Irlannin vihreäksi. Joki värjättiin ensimmäisen kerran vuonna 1961 ja se on värjätty joka vuosi sen jälkeen. Ilmeisesti ne käyttää jonkin näköistä elintarvikeväriä, sillä väri säilyy vaan noin viiden tunnin ajan, ennen kuin se liukenee pois. Ikävä kyllä missattiin juuri sopivasti värjäys, mutta mitä mä kuulin ja tarinoista ymmärsin veneet levittää värin, joka on ensin kirkkaan oranssia ja muuttuu sitten kirkkaan vihreäksi. Ja siis se oikeesti oli kunnon vihreä, joka erottui, ei mikään normaali jokivihreä.

Chicago PD, watch out criminals! Tollanen tv-sarja alkoi muuten just kun Chicago PD, Sophia Bushin tähdittämä. Mun kaveri näki sen heti tänne tultuaan kuvaamassa sarjaa ja mä en oo nähnyt vielä ketään julkkista täällä, plääh...

Kuten näkyy joki oli kirkkaan virheä ja näytti tosi kivalta! Aurinko paistoi täydeltä terältä ja Chicago näytti kauniimmalta kuin koskaan. Just aloin miettiä, että tais olla eka kerta, kun oon nähnyt aurinkoisen Chicagon. Joelta käveltiin paraatia katsomaan, joka oli State Streetillä, jos nyt oikein muistan. Paraatin alkuun oli vielä aikaa 20 minuuttia kun saavuttiin, mutta me oltiin myöhässä. Ihmisiä oli miljoona, enkä mä loppujen lopuksi nähnyt paraatista yhtään mitään.

 Lisa

 Hahah, salakuvailin ihmisiä ja niiden hienoja asuja.

 Paraati katu, kattokaa tota ihmismäärää!

 Juu, siellä se on...

Juu-u paraatia katseltiin noin tunti, ehkä kauemmin, koska osa porukasta oli lähtenyt etsimään vessaa ja eksynyt sille tielle, eli niitä piti odotella. Löysivät lopulta paikalle, mutta 45 minuuttia siinä meni. 

Kun porukka lopulta lähti liikkeelle suunnattiin me takaisin Michigan Avenuelle, sillä Millennium Park oli suljettu, eikä sinne päässyt hengaamaan. Melkein kuolin nälkään odotellessa, että päästiin liikkumaan. Luoja, että Michigan Ave oli täynnä! En oon varmaan koskaan nähnyt noin paljon ihmisiä samassa paikkaa.

 Ei paniikkia. Mä en tajua, että porukka kulki tuolla lapsien ja rattaiden kanssa. Ihan hulluja...

Millennium Parki'in The Face

 Willis Tower, on se niin nätti. Lopulta päästiin ahtautumaan Vapianoon ja päästiin syömään! Tai ei heti tietenkään. Ensin etsittiin pyötää sellanen 30 minuuttia ja sitten jonotettiin ruokaa, mutta loputa pääsin syömään! Pohdittiin, että mitähän seuraavaksi tehdään, mutta lopulta mä päätin lähteä juna-asemalle ja kotiin.

Hhaha, oli pakko ottaa noista kuvat.  Niin amerikkalaista!

Quote of the day: "I'm not Irish but kiss me anyway"  ;D Mulla oli mahti päivä lauantaina ja jeeii niin hauskaa. Once in a lifetime experience taas, en tiedä lähtisinkö tonne enää uudestaan. En ainakaan paraatia katsomaan. One more time, happy St. Patrick's Day! 

xoxo / Laura