Sivut

26.3.2014

Running running running but never seeing the end?

Hyii, nyt on pakko tulla avautumaan! Luin just Facebookista ja sen jälkeen vielä Chicago news'istä, että joku hullu liimailee Chicagon alueella sheiverin teriä leikkipuistojen laitteisiin! Pikkupoika oli satuttanut kätensä ja isä oli ilmoittanut asiasta poliisille. Minkälainen sadisti tekee tollasta?! No joo, sadisti totta kai. En haluu ruveta mitenkään paranoidiseks ja tarkastamaan kaikkia leikkipaikkoja tästä eteenpäin varsinkin, kun ko. paikka on aika kaukana mun kotipaikkakunnastani. SILTI pistää vähän miettimään. Tiedämpähän ainakin mitä tarkkailla. Yks tyttö jakoi ton jutun meidän Chicago au pairs naamakirja sivustolla ja se oli saanut ihan hullusti kommentteja. Joku kirjoittikin, että toi on asia, minkä ei edes tarvis pälkähtää vanhempien (tai aupparien) mieleen tarkistaa tai olla huolissaan.

Ihmiset on sairaita sanon vaan.

Mistä tuli mieleen, että heräsin taas viime yönä painajaiseen. Samaan jota oon nähnyt jo monta kertaa aikaisemminkin. Se on aika karmivaa, joku jahtaa mua ja mä juoksen ja juoksen karkuun, mutta se kuka lie (ilkeännäköinen iso lihava mies??) saa aina mut melkein kiinni. Yleensä herään ennen kun se savuttaa mut, mutta viime yötä tapahtui jotain uutta. Se tyyppi jäi itse kiinni. Ja mä katselin, miten poliisit vei sen pois. Helpottavaa? Empä tiedä, mä muistan, että se tyyppi hymyili mulle ennen kun katosi poliisi autoon. Ja se vaivaa mua. Mä oon nähnyt unia siitä että mua jahdataan varmaan teini-ikäisestä lähtien, mutta ennen ne oli sumeempia. Juoksin vaan jossain harmaassa usvassa, mutten koskaan tiennyt kuka mua jahtas ja miksi. Jos edes tiesin, että joku jahtas mua. Nyt nää unet on vaan muuttunut yksityiskohtaisimmiksi.

Juku, kylläpä kuulosti niin kun pelottavalta poliisisarjalta tai jotain. Mä oon aina uskonut, että unet kertoo asioista, jotka meillä on alitajunnassa, ne vaan on symbolisia. Mutta en mä omasta mielestäni ole ketään karkuun juoksemassa, enkä varsinkaan pelkää ketään. Hell, enemmän mua pelotti kävellä Lahdessa Kariksen ohi yöllä, kun mua pelottaa kulkea täällä. Mikä lie stressi.

Anyways lisää kuulumisia tulossa jossain vaiheessa, kenties tänä iltana? Mutta nyt mun nuhanenät kuuluu heräävän, joten duty calls!

xoxo / Laura

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit piristävät aina!

Comments always cheer me up!