Miksi mä taas olenkaan au pairi?

Niin auttamaton ja turhautunut olo tänään. Ei niitä parhaita auppari-päiviä, kun yksi vaan karjuu ja kiukuttelee, eikä suostu kertomaan, mikä maailmassa nyt on niin kamalaa. Kun aloitin työt tänä aamuna B karjui ja sitä jatkui koko aamun. Leikittiin 40 minuuttia - huutoa. Päätin keksiä jotain kivaa tekemistä, joten tein sokerikuorrutemassan ja koristeltiin piparit, jotka leivottiin tiistaina - huutoa. A tosin tuntui nauttivan. Tein lounaan, hyvä ruoka parempi mieli, right? B'n koskematon lounas lensi lattialle, Ei sitten syöty lounasta, tai B ei syönyt. Huutoa ja suoraan sänkyyn päikkäreille. A tuntui olevan normaalia paremmalla tuulella.

Sain breikkini, kun tytöt nukkui 1,5 tunnin unet ja lopulta kuulin A'n kikattelevan sängyssä ja B alkoi huutamisen taas. Yritettiin leikkiä kampaajaa, mutta ei kelvannut. Musiikkia kehiin ja pidettiin dance partyt. A'lla oli hauskaa ja B karjui naama punaisena. Ehkä surullisimmat krokotiilin kyyneleet ikinä... Mitähän muuta sitä tuli keksittyä? Ai niin tämä:

Tiedättekö tollasia valojuttuja, joita saa yleensä ostaa sirkuksista? No me löydettiin toi hostmom K'n kanssa Targetista. Iloa kesti ehkä 5 minuuttia. Päivän hauskin leikki tuntui olevan vaatelipaston tyhjennys. Joka ikinen vaatekappale piti ottaa ulos ja niitä sitten sovittaa. Mutta voi kun on pukeminen hankalaa, niin hankalaa se on! B ei jostain syystä osannutkaan laittaa tänään sukkia jalkaan ja voi luoja, mikä raivoaminen. Mä opetin A'ta viikkaamaan...

Lopulta mä luovutin, pistin tytöt syöttötuoleihin ja Muumit pyörimään. Tiedän, oon kehno auppari, voi voi. Mulla ei vaan enää hermo kestänyt.

Taas niitä päiviä, kun mä mietin, miksi hemmetissä mä taas oonkaan auppari??

Vastaus: Sellasien hetkien takia, kun tiistaina. Tytöt heräs päikkäreiltä super aikaisin kiljuen. Menin huoneeseen, otin molemmat syliin ja istahdin huoneessa olevaan isoon ja mukavaan nojatuoliin, kuten joka päivä. Poikkeuksena, aloin hetken mielijohteesta hyräilemään unilaulua, jonka laulan tytöille joka päivä ennen päikkäreitä. Tuloksena molemmat nukkui sylissä. A'n pää mun kyljessä ja B nukkui olkapäällä.  Ja taisin mäkin siinä hetken nukkua.

Joskus on kamalia päiviä ja kun on kaksi uhmaikäistä, niitä on paljon. Mutta ne muutamat yberhellyyttävät hetket ehkä kerran viikossa (jos hyvä tuuri käy) korvaa sen kaiken. Ja sen takia mä jaksan olla au pair kaikesta huolimatta.

xoxo / Laura

P.s. A oppi viikkaamaan!