Let me sleep!!!

Voi elämä taas! Kello on 2:37 am ja heräsin äsken ihan päälle räjähtävään ukkoseen. Taivas on valkonen ja sähkönsininen salamoista. Ja ootapas mikä toi oli? No tornado siren again. Seriously!! Eikä nyt ole iltapäivä vaan keskellä aamuyötä! 

Alueelle on taas annettu varotukset, mutta nyt se on vaan watch eikä warning.  Hyvä uutinen on ettei talo tärise tuulen takia. Se tärisee ukkosen jytinän takia. Ja just kun olin menossa paniikkiin Sarah tekstaa että oonko hereillä. He ovat kellarissa. No kiva kiva. Kävin koputtamassa hostvanhempienkin ovelle, mutta P vaan käski takaisin nukkumaan ellei watch muutu warning'iksi ei tarvi mennä kellariin. Mietin hetken olisko mun pitänyt silti muuttaa sinne mutta en nyt sitten.  Katsoin sää kartasta, ei se pahin myrsky ole edes meillä päällä vaikka se siltä kuulostaa.

Nyt me ollaan jo ihan keltasen ja vihreän alueen rajalla (miten voi olla vihreä kun on koko taloa vapisuttava ukkosmyrsky päällä) eikä mua pelota enää. Nyt mua ärsyttää. Miksi pitää tapahtua keskellä yötä? Enhän mä nyt voi enää nukkua. Viikonlopun jäljiltä tarvin hyvät, pitkät unet mutta ketut! Ja kasilta alkaa työt. Ärsyttäää!! Joten päätinpä nyt jakaa teille mun kurjuuden ja unettomuuden. Jos joku nyt sattuu olemaan hereillä siis. Mitä kello edes on Suomessa? Melkein 11 aamulla, katos vaan. Ei oikein ajatustus juokse tähän aikaan yöstä.

Pitäis ehkä mennä kellariin ihan vaan siksi, että sais nukuttua. Kello on nyt 2:57 am ja mä yritän etsiä korvatulpat ja saada nukutuksi... Hyvää yötä, tai no yötä vaan.

xoxo / ärsyyntynyt ja väsynyt Laura

I'll love you. I'll never leave you. I'll always be there for you

Heipä hei ja ensinnäkin huomio siitä, että mä luen ihan liian montaa blogia tai sitten kaikki muut on vaan tosi ahkeria postaajia. Mä en pariin päivään selaa bloggeria, niin eikö se melkein räjähdä kaikista noista lukemattomista postauksista. Nyt tiedän, mitä teen koko yön. Hupsista keikkaa.

Viime viikonlopusta. No meillä oli MELKEIN tornado, joka sai mut aivan paniikkiin, muttei loppujen lopuksi (onneksi!) ollutkaan ihan niin lähellä kuin kuvittelin. McHenry County on valtava ja ilmeisesti myrsky iski jossain kauimmaisessa nurkassa meistä.

Pistetään tämä nyt vielä tähän, että näätte, kyllä me oikeesti oltiin myrsky alueella! 

Sunnutaina oli yber kuuma ja mulla oli BBQ party LCC:n luona. Ulkona istuskeltiin ja hikoiltiin kilpaa. Me saatiin meidän ryhmään ensimmäinen poika, whoo! Ruotsalainen, oikein hauska tyyppi. Huomatkaa mun ennakkoluulosuus sveduja kohtaan on kadonnut kokonaan! Ja mun ruotsin ymmärtäminen on parantunut ihan hulluna. Sofia ei voi enää valittaa musta ruotsiksi silloin kun oon ite paikalla, hah! No ei vaan, ei se niin oikeesti tee. Mutta siis joo, kävin kokonaisen keskustelun ruotsi-englannilla. Kuuntelin ruotsiksi ja vastailin englanniksi ja lopulta olin niin sekaisin etten tiennyt itekään, mitä kieltä puhuin, kun mm. Kristin osaa jonkin verran suomea.

Holiday In hotellin aula, jossa venailin Sofiaa ja Kristiniä hakemaan.

Meidän auppari ryhmä, joskin kuvasta puuttuu melko monta ihmistä. Kaikki ei ole koskaan paikalla... Aivan kamala kuva!

Me päätettiin lähteä porukalla vielä leffaan tapaamisen jälkeen. Mentiin katsomaan 22 Jump Street ja oli kyllä hyvä. Vähän outo paikoin, mutta nauroin taas niin paljon! Musta on tullut ihan komedioiden fani täällä. Channing Tatum, aah<3 <3 Mutta se alkaa näyttää pikku hiljaa vanhalta. Olihan se ihan Spiderman tossakin leffassa, mutta se on nykyään tosi chubby...

Yritän nyt taas miettiä tällaisen pikaisen viikko katsauksen tässä. Miten mulle aina käykin näin, että kirjotan tasan kerran viikossa ja sitten pitää tunkea kaikki samaan postaukseen.

 Tiistaina zumba, tai olis ainakin pitänyt olla, mutta mun opettaja oli jossain ja päädyin jollekin ihan ihme dance-cardio tunnille, jota opetti noin 40v. nainen. Super hidasta verrattuna Andrew'n tunteihin ja kaikki musa oli 80-luvulta. Tapasin tasan yhden naisen mun normeilta zumba tunneilta ja sitten yhdessä ihmeteltiin, että mitähän tää nyt oikei on. Musa oli kehnoa, koreot super hitaita ja tylsiä, niin että menin lähes kävellen mukana + sitten ettei mikään koreoista osunut yhteen musiikin kanssa, joka teki seuraamisen toodella vaikeaksi. Lopulta kyllästyin ja aloin sekoittamaan opettajan askelia Andrew'n koreohin ja mitä ikinä tulikaan mun mieleen. Olin tosi ylpeä itsestäni oikeastaan. Onnistuin hyvin näyttämättä idiootilta, vaikka sitten tanssinkin ihan eri askelia muun ryhmän kanssa. Nainen mun zumba tunneilta katsoi mua vähän aikaa ja tokaisin sitten: loistavaa, ja alkoi matkia mua. Olin taas ihan yllättynyt, että muistin Andrewn koreografiat niin hyvin, että olisin voinut vetää tunnin vaikka itse. Tiedän, kuulostan niin itseään täynnä olevalta tällä hetkellä, mutta en saa tota mitenkään muuten järkevästi. Mä vaan olin ylpeä omasta suorituksestani. Varaudu Nuokun Sirkus, ensi syksynä alkaa cardio treeni!!  Vielä parempi mieli tuli, kun tunnin jälkeen opettaja huikkasi mulle, että hyvin sä vedät! Olin ihan häkeltyneenä, että ai kiitos vaan :D Tosin ilta sai ikävän käänteen, kun juttelin Andrew kanssa ja sain tietää what's going on. Shit sanon vaan!

 Keskiviikkona maalailtiin tyttöjen kanssa taikataikina mitkä lie. Arvaa, mikä on kenenkin. Taso on aika sama. Tytöt oli niin innoissaan koko maalaushommasta. On pitänyt  kehittää kaikkea erikoistekemistä, kun on vähän kiukkuviikko. Eikä ihan niin vähänkään. Uhmis... Aamut on sateisin ja kehnoja ettei pääse ulos ja iltapäivällä tuntuu aina olevan kiire. Ärsyttää, kun meidän kadusta revittiin asfalttikin pois nyt ja se on tosi pahassa kunnossa, ettei päästä vaunuilla puistoonkaan tai mitään. Saisivat sen pahuksen kunnostuksen valmiiksi jo! Iltapäivä tosin meni hyvin, sillä mä pompin zumbaa 45 minuuttia välillä taapero sylissä, välillä ilman. Nää on hurahtanut zumbatanssiin kanssa. Kysyin, että tanssitaanko zumbaa ja molemmat (etenkin B) alkoivat kiljua riemusta ja pomppia ja huitoa ja vaikka mitä. Se on niin hilarious ettei voi oikeesti muuta tehdä kun nauraa. Ja mulle tulee niin hyvä mieli, kun tytöillä on niin hauskaa.  (Mistä tuli mieleen, luin yhtenä päivänä jostain keskustelupalstalta kun eräs äiti valitti, mitä voisi tehdä lapsen kanssa kun hänellä, äidillä, on tylsää. Voi voi kun pitää vahtia lasta puistossa tai leikkiä nukeilla lapsen kanssa ja se on niin tylsää. No ei se mustakaan mitään maailman kiinnostavinta touhua ole. Jos saisin valita, en mä omaa vapaa-aikaani siihen käyttäisi. Hauskaa tulee siitä, kun näkee, miten lapsella on hauskaa ja nauttii olostaan. Voi juma sentäs taas älä hanki lapsia jos niiden hoitaminen ja vahtiminen on niin älyttömän tylsää!)

 Normaali asustus illalliselle eikö vaan?? B fashionista...
Tän viikon evening activities on jäänyt aika vähille. Kävin salilla kerran. En oo nähnyt Sofiaa kertaakaan :/ Joka sitten korjattiin tänään ja höpöteltiin puhelimessa tunti. Oon sanonut tän ennekin, mutta ONNEKSI mulla on unlimited text ja calls... Muuten tulis kalliiksi. Takaisin aktiviteetteihin. Oon soitellut Elinan ja D'n kanssauk, lueminen ja Netflix. Oon niin epäsosiaalinen tällä viikolla että melkein hävettää... SORRY!!! Jäin koukkuun Doctor Who'hun (se uudempi versio), jota aloin silkasta uteliaisuudesta katsomaan. En ollut aikaisemmin nähnyt jaksoakaan, mutta kaikki aina puhuu siitä, nyt tiedän miksi. Ehkä jakso vielä tänään ennen kuin käyn nukkumaan. Kello on 23:12.

 Tän päivän illallinen. Mentiin ulos syömään! Keskellä viikkoa harvinaista! Vissiin ensimmäinen kerta ikinä. Ja oli tosi kivaa :) Tuntui taas oikeesti perheeltä ja meillä kaikillä oli hauskaa. Ainakin mulla oli.

Tänään aamu alkoi tappelulla B kanssa. No Laura, Laura go, Laura bye, huutoa, potkimista, raivoamista. Ihan normaalia siis vähän vaan kovemmalla huudolla höystettynä. K kertoi mulle myöhemmin, että ensimmäinen asia, minkä B aamulla sanoi oli No Laura. No kiva, kiitos. Kun tota on kuunnellut tässä nyt koko viikon, mulla lopulta meni hermo ja ärähdin sitten B:lle että: "Ok, hyvä sitten, että lähden kohta pois, kun oon niin kamala!" Toinen jäi kattomaan mua silmät tapillaan, että mitä toi taas tossa puhuu. Rauhoituttiin lopulta aamupalalle ja jatkettiin normaalisti päivää. Loppupäivä meni oikeastaan aika hyvin ilman mitään raivareita. Kun pistin tytöt nukkumaan ja olin aikeissa lähteä huoneesta, kuulin sen ekan kerran: " No Laura leave!" Ok, nyt se sitten alkaa. Tota B huutaa vanhemmilleen joka ikinen ilta, kun se jää nukkumaan. And it's heartbraking. Toi oli kuitenkin ensimmäinen kerta kun tyttö kysyi mua. Se kuitenkin jäi yhteen kertaan ja huuto loppui nopeesti kun uni vei voiton. Välipalalle mentäessä luulin kuulleeni B'n sanovan Laura bye, joten kysyin, että mihinkän mä olen menossa, johon hän vastasi kovasti, että: " No Laura go!" Okei, en mä ollutkaan menossa minnekään.  Mutta nyt B on ollut koko illan mussa kiinni. Yleensä jos isi ja äiti on paikalla mä oon ihan no no, mutta ei tänään. Kun mentiin kampaajalle, piti kävellä käsi kädessä, piti ottaa syliin. Kun mentiin takaisin autoon, vaan mä sain laittaa tytön istuimeen. Mentiin syömään, taas piti kulkea käsi kädessä ja kun B oli äitin sylissä, yht äkkiä tuli hirveä kiire päästä Lauran syliin ja siitä ei sitten liikuttu millään. Siis likka oli ihan liimattu muhun. Kun ehdotin siirtymistä syöttötuoliin toinen rutisti itsensä mun rintaa vasten, etten vaa siirtäis sitä minnekään. Autossa haluttiin ABC song Lauran puhelimesta ja sitten tulikin kunnon litania "Laura please, please Laura!" Mitääh, ei tota kuule ikinä? Ja kotona kun makasin ähkynä sohvalla B tuli vielä siihen viereen kiusaamaan, leikkimään ja hakemaan huomiota. Nyt sitten pohdin tässä huonolla omallatunnolla, että luulekohan se raukka nyt, että lähden heti huomenna pois tai jotain. Mun tytöt on vielä niin pieniä, ettei ne ymmärrä tätä auppari systeemiä (vaikka ne tajuaakin tosi paljon! Se on hauskannäköistä kun niille sanoo jotain ja sitten ne jää pohtimaan sitä pienessä päässään otsa rutussa), enkä mä ole niille paljon mitään puhunutkaan uudesta tytöstä. Hmmp... Täytyy varmaan huomenna jutella B'n kanssa tästä asiasta ettei pieni luule, että mä aion hylätä sen. Mä kerron tytöille aina kun ne on surullisia I'll never leave you. I'll always be there for you.  Ja vaikka saankin yleensä vastaukseksi "yeah" tai "ok" tiedän, että ne turvautuu muhun.

K oli sitä mieltä, että B:ll' nyt vaan sattuu olemaan tällainen päivä, eikä tästä kannata huolestua. Välillä äiti on in, välillä isi ja nyt sattui olemaan mun vuoro. Hyvin mahdollista tuokin. Ota nyt uhmaikäisistä selvää.

xoxo / Laura

Tornado warning

Tornado warning (huom not watch, WARNING!) eli hyvää juhannusta. Me istutaan tällä hetkellä basementissä kun varoitussireeni alkoi soida ulkona. Mitään ilmoitusta ei  mun puhelimeen ikinä tullut (eikä K:nkaan!) ja mä kävelin ulkona vielä pari tuntia sitten. Ja nyt katsottiin kaupungin nettisivuja ja ne kehotti take cover immediately. Highly possible tornado warning in the are. Joten me suunnattiin basementiin ja I'm freaking out. Ensinnäkin, mä pelkään jo ihan ukkosmyrskyjäkin. Mä oon jo kokenut yhden tornadomyrskyn täällä, mutta se ei tullut päälle, joten meidän ei koskaan tarvinnut mennä basementiin. Ja olin jo silloin tosi peloissani. Joten voitte kuvitella mut nyt. Hullu tekstaus Sarahin kanssa. Sen hostvanhemmat on firefighters joten ne tiesi koko ajan mitä tapahtuu ja missä ja Sarah infosi mulle. Mutta joo voitte kuvitella miten paniikissa olin, kun kuulin, että McHenryssä (ei kaukana meistä) puut ja katot lentelee. En oikeen tiedä kumpi on parempi; tietää, mitä tapahtuu vai olla tietämättä...

Joten me vietetään laatuaikaa kellarissa Monsterit Oy:n kanssa. Jotta lapset on kiireisiä ja telkkarin ääni peitää edes vähän myrskyn äänet. Hostdad ei ole kotona. Onneks K:lla ja tytöillä oli playdate ja Mrs K oli käymässä tyttönsä kanssa, joten K sai seuraa itselleen. Mä nimittäin yritin kovasti piilottaa mun kyyneleet ja paniikin. Käperryin pieneen kasaan sohvan nurkkaan koneen kanssa, kuulokkeet korviin ja volat täysille.  K tosin tietää, että mä pelkään myrskyjä. Yksi asia, mitä en täällä halunnut joutua kokemaan ja nyt oon kokenut sen jo kahdesti. Pirun tornadoalue...

Tätä kirjottaessa on mennyt hetki, eli selvittiin hengissä. Tornado meni tälläkin kertaa ohitse, eikä iskenyt meille, Luojalle kiitos vaikken uskonnollinen olekaan! Myrsky on silti vielä päällä ja just katkeili sähköt. Sata salamaa iske tulta ja vettä tulee kun aisaa. Toi lause muuten saa aivan uuden merkityksen täällä. Suomen sade tuntuu muutamalta hassulta pisaralta. Muut siirtyi jo yläkertaan ja mäkin kävin siellä. Näytti puut ja autot olevan vielä tallessa. Mä voin pikku hiljaa lopettaa tärisemisen. Tai yritän ainakin kovasti. Oon ihan varma et joku tulee tänne huutelemaan, että vitsi kun oon nynny ja pelkuri. Ok sittenpähän olen, mutta kaikki pelkää jotain. Mutta se fiilis kun kaikki pimenee ihan yllättäen ja sitten alkaa tuulla...

Äitille ja muille sureville tiedoksi, oon hengissä ja kunnossa ja ei henkilö eikä omaisuusvahinkoja. Aamen

xoxo / Laura

It's not just a year in a life, it's a life in a year

Hei jee, nyt mennään jo puolessa välissä viikkoa, mutta kirjotan silti vielä viime viikosta.

Keskiviikko

Satoi vettä, joten oli let's stay in pajamas -day! Ikävä kyllä meinas aika käydä päivällä pitkäksi niin mulla kun tytöilläkin, kun ollaan totuttu menemään ulos aamusta ja nyt ei sitten voitukaan. Mielikuvitus käyttöön Laura minne se on joutunut?! Kun olin off käveltiin Sofian kanssa commonssille vähän shoppailemaan ja fruyolle ja päädyttiin lopulta eläinkauppaan.

Sofia rakastui marsuihin... Otsikon lause tuli muuten Sofian suusta, kun puhuttiin siitä, miten oon kohta lähdössä ja kaikkea. Ja toi on niin totta. Me tullaan tänne, aloitetaan kokonaan uusi elämä ja vuoden jälkeen se on ohi (useimmilla) ja me palataan takaisin kotiin, muttei kuitenkaan olla enää samoja ihmisiä kuin vuosi sitten. En mä ainakaan, en läheskään. Mikään koko mun elämän aikana ei ole kasvattanut mua henkisesti samalla lailla kun tää vuosi. Kaikki ihanat asiat jotka täällä on tapahtunut, kuin kaikki shit jota joskus tulee niskaan paljonkin. Mutta sen kestää. Tiedän, että mun blogia lukee tällä hetkellä useampikin tuleva auppari. En mä halua pelotella teitä. Mutta varautukaa siihen ettei tää ole samanlaista, kun Cultural Caren pinkit flierit antaa ymmärtää. Lapsilla on huonoja päiviä. Vanhemmilla on huonoja päiviä. Sulla itellä on huonoja päiviä. Joskus kaikilla on samaan aikaan, jolloin päivä on helvettiä ja ootat vaan, että pääset nukkumaan. Kun oot kipeenä ja tajuat, että sairastat ihan yksin. Äiti ei tule katsomaan, että mitenkäs nyt voidaan tai tuomaan ruokaa tai juotavaa sänkyyn, koska oot liian heikko nousemaan itse. Noi on kaikki koettu tän vuoden aikana ja kaikesta on selvitty hengissä ja ilman PTSD:tä. Mulla on ihan parhaita ystäviä täällä, joille soitan samantien, kun niitä tarvitsen. Ja sitten puran pahan oloni ja lopulta ne kertoo mulle että: "Laura don't think about it. You're the best in what you do. You'll be fine.  Everything will be ok." Ja aina mä oon lopulta ok.  Ja kyllä mun hostparentsit välittää myös en mä sitä sano. Mutta niillä on omat asiansa, eikä ne lopultakaan tiedä, mitä on olla au pair. Ainoastaan auppari tietää, miltä aupparista tuntuu.
Joo vähän carried away taas. Mutta mun pointti oli siinä, että tää vuosi kasvattaa niin hyvässä kuin pahassakin. Mutta loppujen lopuksi se on vaan vuosi. Ja enkä mä tarkota sanoa, että tää olis ihan kamalaa. Ei, yleisesti mulla menee hyvin. Paremmin kuin hyvin. Mulla on suurinpiirtein kaikki, mitä mä täällä tarvin.  Mutta haluun vaan et ihmiset tajuatte ettei tänne vaan tulla elämään hattaraisessa pilvilinnassa. Moi katon nyt vähän noiden kakaroiden perään tässä samalla kun makaan poolilla ja tuijottelen hottia allaspoikaa.

Katos minähän se siinä, ei kun hetkinen nyt!

Ai niin, laitoin CC:lle mun lentoaikataulu pyynnön... En oikeen tiedä oonko surullinen vai en. Toistaalta musta tuntuu, etten mä ole valmis menemään kotiin, koska mulla on niin paljon vielä tekemättä ja näkemättä, mutta toisaalta mulla olis mennyt hermo, jos olisin extendannut. Mulla on kiva perhe ja kaikkea ei siinä mitään, mutta asuminen työpaikalla on mulle se haastavin asia. Yksi suurimmista syistä siihen, miksi karkaan yleensä jonnekin iltaisin. 

Torstai

Työpäivä meni melko kehnosti kaiken kaikkiaan. A kiukutteli, tytöt tappeli keskenään ja mä riitelin erään ihmisen kanssa. Että osas ottaa päähän! Ja minä muka oon se, joka on itsepäinen ja hankala! Kun pääsin töistä tein spagettia ja turkey kastiketta ja sitten Sofia laittoikin viestiä, että lähdetäänkö kävelylle. Päädyttiin Targetiin ja Starbucksiin (taas vaihteeksi). Kun pääsin kotiin Elina soitti ja sitten puhuttiinki pitkään, kun edellisestä puhelusta oli mennyt varmaan JO kaksi viikkoa.

Kotiin ja olin valmis kaatumaan sänkyyn. Eräs kuitenkin soitti ja saatiin sovittua ja palattiin normaaliin. Riitely on tyhmää....

Perjantai 13. Ei kyllä ollut mitenkään kauheen epäonninen päivä. Tyttöjen kanssa meni ihan normaalisti. Muutama pieni raivari ja ulkoilua koko päivä. Lähdettiin aamulla oikein pitkälle vaunulenkille ja mä löysin uuden lenkkipolun ja nähtiin joutsen ja perua! Siellä se seistä möllötti keskellä peltoa ja tuijotti meitä. Mähän innostuin siitä ja hihkuin tytöille, että: ”Girls look it’s a deer! Do you see that it’s a deer staring at us!” Kyllä ne sitten lopulta tajus et hei tuollahan on jotain ja sitten ne olikin ihan all about it. ”Hi deer, hi deer!” Sitä hoettiin koko loppupäivä. Lounaalla kun pyysin A:ta kertomaan äidille, mikä me nähtiin järkytyin, kun likka oikeesti sanoi, että deer!Ei ton ikäinen normaalisti muista edes söikö aamupalaa vai ei. Olin tosi ylpeä! 

Mihin ne tarvii kaikkia miljoonaa lelua, kun on mun huppari jolla leikkiä...

Sieltä se kurkistaa!

Pääsin töistä tunnin normaalia aikaisemmin ja lähdin sitten K:n ja tyttöjen kanssa Costcoon. Perus groceryt ja lopulta napattiin pizza mukaan. Nom nom Costcon pizzat on niin hyviä! Jotenkin kello olikin sitten jo puoli kahdeksan kun sain syötyä ja pääsin omaan huoneeseen rauhottumaan. Olisin voinut mennä salille, mutten sitten jaksanut. Niimpä vietin koko illan katsellen kasarileffoja (Dirty Dancing, St.Elmos Fire ja About last night, hyviä leffoja kaikki! En tiedä miksei Breakfast club päässyt mukaan tällä kertaa...) ja menin nukkumaan puolelta öin.

Kuvat pomppii ympäriinsä ärsyttävästi taas...Varmaan kyllä ärsyttää mua enemmän kun ketään muuta.

xoxo / Laura

Believe in your selfie

Nyt tulee kaksi viikonloppua kerralla. Otsikosta sen verran, että se oli päivän motto...

Viikko sitten

Perjantaina käytiin katsomassa Sofian ja uuden Mexico aupparin Denissen kanssa Fault in our Stars. Oli aivan ihana elokuva! Kamala aihe, niin surullinen ja traaginen, mutta tarina oli kerrottu mielettömän kauniisti ja uskottavasti. Niin kun oon monesti sanonut, oon itkupilli ja eihän niille kyyneleille mitään voinut. Ei niin että mä olisin ollut ainoa, nyyhkintää kuului jatkuvasti jostain. En ole ikinä ennen ollut leffassa, jossa lähes kaikki itkis. Ton elokuvakokemuksen jälkeen arvosti heti omaa terveyttään ja läheisiään ja yhteistä aikaa niin paljon enemmän. Mulle on muutenkin tullut nyt sellanen "pitää kertoa kaikille, mitä ne merkitsee" -fiilis. Kaikille auppareille, jotka tota ei ole vielä nähnyt, käykää ihmeessä katsomassa. Suomeen kun toi tulee ens kuussa, niin mars kaikki Finnkinolle! Mutta varatkaa kasa nenäliinoja!

Lauantaina lähdettiin isolla porukalla (mitä autoon mahtui, Sarah, Debbie, Lisa, Sofia ja mä) Auroran fashion outletille, taas.

 Siellä meni helposti koko aamu ja iltapäivä, joten pitihän jotain syödäkin. Yam, en ollutkaan käynyt sushilla piitkään aikaan!

 Sarah heitti mut ja Sofian kotiin (menin hengaamaan Sofialle) ja sitten me odoteltiin Lisaa hakemaan. Suunnitteilla oli mennä katsomaan Neighbors. Oli niin hauska! Zac Efron on oikeesti hyvä näyttelijä! Naurettiin vatsat kippurassa ja vedet silmissä. Ainiin ja se sille myös että lippuja ostaessa kysyttiin paperit. Kysäisin sitten kassapojulta, että miksi ihmeessä. Kuulemma piti kysyä paperit kaikilta jotka näyttää alle 25v. koska leffa oli R-17. Mä aloin nauraa niin pahasti. En vieläkään ymmärrä miksi se oli luokiteltu noin korkeaksi. Voi Amerikka...Leffan jälkeen vielä fruyolle ja sitten väsyneenä kotiin ja kaaduinkin sänkyyn.

 Sunnuntaina skypettelin hostparentsien kanssa mahdolliselle uudella aupparitytölle. Oli vähän outoa. Tai siis, että haastattelen ja arvioin jotakuta, joka tulee korvaamaan mut. Ja pitämään huolta mun coconutseista. Tiedän, että niinhän tää koko aupparisysteemi toimii, yhden jälkeen tulee aina toinen, mutta mä olin ensimmäinen au pair, joten työt ei ole tottuneet prosessiin vielä. Totta kai jokainen au pair on erityinen, mutta ensimmäinen on aina ensimmäinen.

 Sunnutai-iltapäiväksi piti olla tekemistä, mikä menikin sitten vähän puihin ja päädyin vaan hengaamaan Sofialle koko iltapäivän/illan.

 Tänä viikonloppuna

 Lauantaina oli shoppailupäivä! Sofian kanssa commonsille ja checkailemaan kaupat läpi.

 Selfie sillä aikaa, kun odottelin Fiaa ulos sovituskopista.

 Ja siinä se sitten oli niin nätskänä! Kaupan kaksi myyjätyttöä tuli juttelemaan ja ihastelemaan mun kanssa Sofian mekkoa. Lopulta päädyttiin juttelemaan varmaan 15 minuuttia, kun ne oli hirveen kiinnostuneita meidän työstä ja kotimaista. Toinen tytöistä oli niin yllättynyt, kun kuuli, että meilläkin Suomessa on McDonald'seja ja ruoka vielä maistuukin samalta.

Me kierrettiin totta kai VS läpi koska Semi-Annual Sale ja kyllähän sieltä jälleen jotain lähti mukaan. Have to stock up right! Nälkä alkoi kurnia ja suunnattiin mun suosikki italialaiseen, Biaggi'siin.

 Lobster fettuccine pasta with mushrooms and cream sauce <3 Luoja miten hyvää, toi on mun ihan absolute favorite täällä.

Pyörähdettiin yhdessä lastenvaate kaupassa. Jenni olisin ostanut ton sulle, jos vaan olis ollut kokoja. Niin ruma, että melkein itketti! 

 Piti käydä vaan Targetissa nostamassa rahaa, mutta mitä ihmettä tapahtui? Lähes tyhjä Target + minä ja Sofia ja vähän väsänytta huumoria. Ei ees ajeltu ympäriinsä, vielä! Mutta pitihän tota vähän testata! Suunniteltiin jo race pidettäväksi vielä ennen kun lähden.

Tulin kotiin ysin jälkeen ja järkytyin pahan kerran, kun lapset avasi oven. Piti oiken kello tarkistaa, mitä ihmettä ne teki hereillä?? Olivat kuulemma käyneet katsomassa jonkun auto shown ja oli mennyt vähän pitkäksi. Likkojen valvomisennätys. Hostdad teki bonfiren vielä takapihalle, kun lapset oli saatu nukkumaan niin siellä me sitten istuskeltiin takapihalla nuotion äärellä varmaan kaksi tuntia.

Keksittiin Sofian kanssa lauantaisen dinnerin aikana, että pitäisköhän lähteä huomenna Chicagoon, joten niimpä me istuttiin yhdeltätoista jo junassa kohti downtownia. Oli muuten vasta toka kerta kun mentiin yhdessä keskustaan.

 Aaws<3 Mä niin toistan itseäni jatkuvasti, mut ihana että mulla on Sofia täällä, siitä on tullut mulle niin tärkeä ja yks parhaista ystävistä ikinä! Me ollaan niin samanlaisia ja uusia yhteisiä kiinnostuksen kohteita yms löytyy koko ajan. Meijän keskustelut sisältää aina "I was just about to say that!" lausahduksia, kun ajatellaan jatkuvasti samoin. Nähdään jotain, vilkaistaan tosiamme ja repeillään sitten yhtä aikaa sanomatta sanaakaan ja ihmiset kattoo, että whoot?? (Tapahtui mm. autossa matkalla kotiin ja K katsoi kummissaan, että mitä ihmettä nyt tapahtui. Kumpikaan ei voinut sanoa naurun lomasta mitään)

 Joku ihme pää oli ilmestynyt Millennium Parkiin. Mulle tuli vähän hymypoika patsas mieleen.

 Lounas Water Tower Placessa. Ihana tollanen buffee/ kokoa itse oma ateriasi -tyyppinen saalaattiravintola kahvio mikä lie olikaan. Kaikki oli niin tuoretta, leipää ja hedelmiä myynnissä ja nams. Miten mä en ole koskaan aiemmin huomannut tota paikkaa. Tänään oli muutenkin ihan ihme päivä, kun huomailin kaikki uusia juttua downtown Chicagossa. En mä tiedä oliko ne oikeesti uusia, vai enkö aiemmin ollut kiinnitänyt huomiota. Sen tiedän, että marmori pää oli varmasti uusi!!!

 Jälkkäri Forever Yogurttissa.

Mun hostmom K laittoi viestiä, että ne oli eläintarhassa Lincoln Parkissa, joten saataisiin autokyyti kotiin, mikäli sinne päin eksyttäisiin. Niimpä  me löydettiin itsemme seuraavaksi eläintarhasta.

Selvittiin kotiin ennen myrskyä, jota ei muuten vieläkään kuulu. Mä jotenkin onnistuin satuttamaan  vasemman nilkkani. Hyvä kun pystyn kävellä. Sen kanssa on ennenkin ollut ongelmia, mutta ei koskaan tällaisia. Aluksi se oli vain etten voinut koukistaa nilkkaa "ylöspäin" ja käveleminen flipflopseilla sattui. Nyt se on illan aikana mennyt pahemmaksi, enkä saa kunnolla suoristettua nilkkaa, kun sattuu. Mä en oikein tiedä onko se lihas vai jänne kun on kipeä. Ne jotka menee säärtä pitkin, nilkan päältä aina jalkapöytään asti. Kävelin koko eilisen päivän huonoilla flipflopseilla yli kahdeksan kilometriä, johtuuko siitä? Mitähän mä tolle voisin tehdä? Kylmää, särkylääkettä, tulehduskipulääke geeliä, liimaside? Joku joka osaa saa tulla kertomaan. Mun kun pitäis pystyä kävellä... Ehkä se siitä, jos annan levätä. Musta tuntuu, että se meni pahemmaksi, kun venytin nilkkaa...

xoxo / Laura

50 faktaa minusta

Tää postaus on odotellut mun luonnoksissa jo varmaan kuukauden (monen muun kanssa) ja tänään vihdoin sain sen kirjoitettua loppuun.  Ihme jos jaksatte lukea läpi, sillä aivan liikaa tekstiä ja liian vähän -NONE- kuvia. Mitallit niille jotka jaksaa!

1. Odotin aikuisuutta kun kuuta nousevaa, että saisin päättää itse omista asioistani, mutta nyt mä inhoan päätöksiä, varsinkin sellaisia jotka vaikuttaa (tai ainakin niiden pitäisi) mun tulevaisuuteen.

2. Mä rakastan villasukkia! Käytän niitä ihan ympäri vuoden! Siinä missä joku pettyy kun saa villasukat joululahjaksi, mä pompin riemusta.

3. Oon ihan Muumifani! Oon nähnyt kaikki jaksot varmaan miljoona kertaa ja osaan ne ulkoa. Kun muutan omaan asuntoon haluun kokoelman Muumiastioita. 

4. Mä aloitin keräämään shottilaseja! Viimeks keräsin pinsseja ja se oli melkein 15 vuotta sitten.

5. Mä oon ihan rampa, mulla on joka paikka hajalla: nilkat, polvet, lonkat, selkä ja ranteet. Päivä jolloin ei satu mihinkään on harvinainen mulle.

6. Mun on välillä tosi vaikea saada mitään aikaiseksi kun ihoan asioiden aloittamista

7. Mä vihaan loppuja. Oli kyseessä sitten kirjasarja, tavallinen kirja, lomamatka, lukion loppu, tv-sarja tai ihan mikä vaan. Loput on surullisia.

8. Kun mä saan viestin jossain (naamakirjassa, tekstarin, meilin) mun pitää aina katsoa se samantien, koska mua häiritsee nähdä se punainen viestin merkki. Tai ehkä oon vaan addiktoitunut.

9. Painan tällä hetkellä enemmän kun ikinä ennen elämässäni, mutta oon fyysisesti paremmassa kunnossa kun ikinä. Repikää siitä huumoria.

10. Mä en osaa viheltää.

11. Enkä napsuttaa sormia...

12. Oon kuulemma tosi ilkee aina kaikille pojille, varsinkin jos ne sattuu tykkäämään musta ja siksi mä ajan ne aina pois. T.Sarah

13. Mä oon tosi sarkastinen ihminen. Käytän sarkasmia ihan normaalina huumorina, silloin kun mua ärsyttää, silloin kun oon suuttunut tai loukkaantunut mutten halua näyttää sitä, ja silloin kun oon surullinen, mutten halua kenenkään tietävän. Ja isi vihaa mun sarkasmia!

14. Jos mä oon yksin kotona mulla on pakko olla tv päällä tai musiikkia tai sitten puhun itsekseni. Mä en kestä hiljaisuutta jos oon yksin.

15. Mä en oo koskaan kokeillut tupakkaa ja oon ylpeä siitä! Vedän sillä aina pisteet I've never -pelissä ;D

16. Leijonakuningas on paras Disney/lasten elokuva kautta aikojen.

17. Mä pelkään ukkosmyrskyjä.

18. Kaikki ilmeisesti piti mua opettajan lellikkinä ala-asteella (kyl mä vissiin vähän olin...) vähän nörttinä yläasteella ja lukiossa musta tuli ihan hyvä tyyppi, lol! Nyt oon sit tosi cool kun oon asunut Jenkissä. Tai sitten en, hah!

19. Mä voisin melkein jäädä tänne vielä seuraavaks vuodeks ihan vaan sen takia, että Lahti menee päin helvettiä.

20. Menin lukioon, koska en tiennyt, mitä muuta lähteä opiskelemaan. Päätin pitää välivuoden ja lähteä tänne koska en tiennyt, mitä lähteä opiskelemaan, no en mä ole sitä vieläkään selvittänyt.

21. Mä oon huono luottamaan ihmisiin.

22. Teeskentelin joskus yläasteella migreeniä, että pääsisin pois koulusta. Nyt mulla on oikeesti todettu migreeni. KARMA!

23. Mä tunnen Ruotsin kuninkaallisen perheen paremmin kun Sofia! Sorry Fia, I had to!! xD

24. Alotin täällä zumban ja nyt mä oon ihan all about it. En tiedä mitä mä teen kotona ilman mun ihan parasta zumba opettajaa <3

25. Meillä on tällä hetkellä kattoremppa ja mun pää räjähtää kohta!

26. Voisin syödä pastaa/makaronia vaikka joka päivä.

27.  Kolmannella luokalla mun pulpetissa asui mielikuvitus kani ja mulla ja mun parhailla kavereilla oli omat lohikäärmeet.

28. Olisin saanut psykan ylppäreistä helposti E:n (L,E,M,C,B,A, I. I = hylätty) ehkä jopa L:n jos en olis kusassu toista jokeria. Ihan joku hirvee ajatuskatko ja aloin selittää aivan väärästä asiasta. Olisin oikeasta aiheestakin saanut helposti vaikka kuuden sivun esseen. Palautin mun kokeen tosi ylpeänä ja kun astuin ulos salista tajusin mitä olin tehnyt ja aloin itkeä ja valuin lattialle koska olin niin järkyttynyt ja pettynyt itseeni. Lopulta  taisin saada M:n.

29. Mulla ei ole isovanhempia ja ärsyynnyn aina kun joku valittaa omistaan, koska ne ei tajua kuinka onnekkaita on.

30. Mä rakastan tuijotella tähtitaivasta ja auringonlaskuja.

31. Olin joskus runotyttö.

32. Halusin joskus hirveesti vaihtaa mun etunimen nimen, mutta nyt mä tykkään siitä, koska se on niin kansainvälinen ja vääntyy hyvin kaikille kielille.

33. Oon kolmetoista vuotiaasta miettinyt nimiä mun tuleville lapsille ja suunnitellut hääpukua. Mieli on kyllä muuttunut moneen kertaan.

34. Mä oon ihan hirvee herkkusuu, aina ollut. Mut nykyään en voi syödä kauheen paljon makeeta, muuten tulee huono olo.

35. Rakastan kaikkea syömistä muutenkin. En ees halua tietää kuinka paljon rahaa mä oon täällä kuluttanut ihan vaan ruokaan. Kaikissa juhlissa ruoka on paras osa ja laivareissuille pitää aina varata buffet.

36. Mä rakastan selata valokuvia!

37. Mä inhoon myöntää olevani väärässä, mitä mä en kyllä kovin usein ole. Mua myös ärsyttää, kun joku väittää kiven kovaa olevansa oikeassa, vaikka mä tiedän paremmin, mutta toinen ei usko. Ainakin tiedän olevani oikeassa ja jälkikäteen voin sanoa, mitäs mä sanoin...

38. Mua ärsyttää jos keittiö on sotkunen. Mä oon AINA siivoamassa keittiötä niin täällä, kotona kuin kavereillakin. IHAN TOSI ÄITI, USKO! Kun mä teen ruokaa tai leivon siivoan kaiken samantien pois.

39. Mulla on iso suku. 16 serkkua ja en ole edes laskenut kuinka monta pikkuserkkua. Ja mä oikeesti pidän yhteyttä melkein kaikkien serkkujen kanssa!

40. Ollaan perheen kanssa tehty joka kesä road trip Lappiin ja Norjaan niin kauan kuin muistan. Ajaminen kestää ihan törkeen kauan ja yhessä vaiheessa (teinivuodet...Angst!) olin vaan että onko pakko taas lähteä mukaan, mutta nyt kun en ole kohta kolmeen vuoteen päässyt mukaan, mulla on niin ikävä sitä. Ens kesänä vaikka ahtaudun salaa takakonttiin jos ne ei mua muutenn ota mukaan.

41. Autossa istuminen on kivaa.

42. Saatan vaikuttaa pinnalliselta ihmiseltä koska rakastan shoppailua ja kynsien laittoja ja kaikkea tollasta, mut oikeesti oon aika luontoihminen.

43. Oon tosi kiltti ja ystävällinen ihminen ja yleensä porukka ajattelee etten mä osaa suuttua tai mua ei voi suututtaa. Mut oikeesti oon tosi temperamenttinen ja sit kun pinna katkee niin hupsista vaan naapurit kuulee kun Laura karjuu ja sitten en ole kyllä yhtään ystävällinen tai mukava ihminen. Tän on muutama ihminen todistanut. Niiden ilmeet oli näkemisen arvoisia tilanteen jälkeen.

44. Mulla on kuulemma ainakin kolme kaksoisolentoa jotka ei ole mulle mitään sukua, joista kaverit on mulle tullut kertomaan.  Yksi täällä Chicagossa, yksi Baltimoressa ja yksi Lahdessa. Plus sitten mun serkku, mutta ei me musta enää näytetä niin samalta...

45.I'm a crybaby...

46. Mä inhoan kertoa kenellekään, että mä tarvin apua tai mulla on paha olla. (Paria kaveria lukuunottamatta) Yritän mieluummin selvittää ongelmat yksin kertomatta kenellekään, varsinkin jos ne on jotain isoja. Tosin, musta on tulossa parempi kertomaan asioita ihmisille! Joku tossa lauseessa mättää ja pahasti...

47. Mä oon hyvä ihmisten kanssa ja hyvä lukemaan niitä ja tiedän milloin jollain on joku hätänä. Mutta yleensä mua taas on vaikea lukea. (Tai niin ihmiset mulle sanoo ja pystyn vetää fake smilee toosi uskottavasti) Kunnes sitten tapasin tän yhden ihmisen, joka on pelottavan hyvä aivan samassa asiassa ja lukee mua kuin avointa kirjaa, vaikka sanoisin vaan okei tai aha tai ööh... Ärsyttävää, pelottavaa, hämmentävää ja jollain tapaa aika kivaa...

48. Mua oikeesti harmittaa, että 50. kohta tulee just täyteen. Aloin päästä vauhtiin ja tajuamaan joitakin mielenkiintoisia asioita itsestäni...

49. Käytän nykyään ihan hulluna sanoja kun hon, sweetie, babe, buddy, bud, dude yms. ja ne tulee niin luonnostaan kun puhun lapsille tai kavereille. Mietin et miten ihmeessä mä pääsen tosta tavasta eroon Suomessa tai käännän noi suomeksi kuulostamatta täysin ääliöltä.

50. On ihan hullua, että tietyt ihmiset joiden kanssa ennen hengasin päivittäin, ei ole välittäneet paskaakaan sinä aikana kun oon ollut täällä ja mun piti tulla toiselle puolelle maapalloa löytääkseni maailman ihanimmat ystävät, jotka laittaa randomisti viestiä keskellä päivää/ yötä what's up, you're the best you know that? tai I love you. What would I do here with out my bffs??

Jeeii vihdoin se on valmis! Meinas mullekin jo epätoivo tulla kun luin tätä kirjotusvirheiden takia läpi kolmatta kertaa. Viikonloppuna tapahtuin jotain kivaa ja sitten ei niin kivaa. Josta asiaa myöhemmin, mahdollisesti huomenna, tai joskus.

Moido!

xoxo / Laura

Lets go to the beach!

Sunnuntaina Chicago kutsui! Mun rakas Chicago, en koskaan kyllästy siihen <3 En ollutkaan käynyt siellä hetkeen. Aluksi oli tarkoitus nähdä vain Andrea, mutta sitten Suomi-Emmiina laittoi viestiä, joten sovittiin et tavataan jossain vaiheessa päivää. No Sarah tekstasi mulle torstai-iltana ja kyseli mitä teen, koska hän oli menossa esittelemään downtownia saksalaiselle parhaalle ystävälleen, joka oli käymässä. No niin sitten kävi, että meitä oli minä, Sarah, Debbie ja Andi. Kierrettiin Targetiin, Millennium parkin, Beanin ja Starbucksin kautta Cheesecake factoryyn, jossa oli tarkoitus syödä vaan cakesit, mutta jotenkin päädyttiin syömään appetizerit ja cheese cakesit... No jaa, tuli kyllä käveltyä kaikki kalorit pois. Tässä vaiheessa Emmiina soitti ja sovittiin, että tavataan beachillä, jonne oltiin menossa.

Andi päätti kuitenkin lähteä kotiin, joten jatkettiin kolmestaan matkaa North Avenue beachille. Mä en ollut koskaan kävellyt noin pohjoiseen ja kun ranta sitten yht äkkiä pomppas mun silmille luulin, että olin jotenkin transportannut itseni Chicagosta jonnekin aivan muualle. Kyllä mä tiesin, että Lake Michigan on kaunis, mutta se hiekkaranta, rantalenttisverkot ja ihmiset pelaamassa. Pyöräilijöitä ja paidattomia kaksilahkeisia. Voiko Chicagosta oikeesti löytyä tollanen paikka? Nyt tää on täydellinen kaupunki <3

Me käveltiin niemen kärkeen, joka oli vähän rauhallisempi (muttei paljon!), mä vaihdon biksut päälle ja sitten vallattiin hyvä paikka aivan veden äärestä. Voi lahna! Sarah sanoi, etten muka voi maata kauempaa kuin kaksi tuntia auringossa. Voi miten väärässä mun tyttö tällä kertaa olikaan. Totta kyllä, että aurinko on erilainen täällä kuin kotona, mutta niin kuin se mua haittais millään tavalla. Emmiina ja hänen italianen aupparikaverinsa (en kuollaksenikaan muista sen tytön nimeä nyt!) liittyivät seuraan jossain vaiheessa ja kuulemma en näyttänyt yhtään suomalaiselta, koska mulla on tummat hiukset, ruskeat silmät ja oon ruskettunut niin paljon. En mä ole koskaan ihan perussuomalaiselta näyttänytkään et ei sen puoleen. Huvittavaa, miten mun sisko on ihan mun vastakohta, sillä on blondit kiharat hiukset ja kirkkaan siniset silmät, siinä teille suomityttö.

Kävin vedessäkin reisiä myöten, mutta koska aurinko meni pilveen enkä olisi ehtinyt kuivaa en mennyt kokonaan uimaan. Vesi ei kyllä ollut kylmää. Vähän viileähköä, muttei silti kylmää. Sarah kysyi suoraan et oonks mä hullu kun kahlasin veteen. Totesin vaan että en, mä oon suomalainen. :'D Mun vieressä yks mies pomppi veteen jatkuvasti ja huusi ja valitti sitten miten kylmää vesi oli. Mä pyörittelin silmiäni.

Emmiinan täytyi lähteä, joten oli aika sanoa hyvästit, häneltä kun loppuu työt. Saa nähdä ehditäänkö nähdä torstaina vielä vai ei... Kun aurinko tuntui viihtyvän liian pitkään pilven takana päätettiin mekin lähteä kohti juna-asemaa. North ave'lta Ogilvielle on vähän päälle 4 km kävely plus pysähdykset turisti shoppeihin Debbien kanssa. Rakastan flipflopseja, mutta kyllä nyt jälkikäteen jalat huutaa hallelujaa. Onneksi sää suosi meidän "pitkää" kävelymatkaa, sillä koko ajan luvattiin kamalaa myrskyä, jota ei muuten koskaan kuulunut...

Olin kyllä niin valmis suihkun kautta nukkumaan kun tulin kotiin. Löysin muuten vielä eilenkin kahden suihkun jälkeen hiekkaa mun hiuksista.

Huh kello tulee jo yksitoista, viikon valvomisennätys... Mutta oonpahan kerrankin suht ajoissa näitten mun kirjotusten kanssa.

Hyvää huomenta Suomi!

xoxo / Laura

Ps. Anteeks et kuvat pomppii taas, mutta kirjotin puhelimella eikä nää suostu siirtymään minnekään...