Sunnuntaina Chicago kutsui! Mun rakas Chicago, en koskaan kyllästy siihen <3 En ollutkaan käynyt siellä hetkeen. Aluksi oli tarkoitus nähdä vain Andrea, mutta sitten Suomi-Emmiina laittoi viestiä, joten sovittiin et tavataan jossain vaiheessa päivää. No Sarah tekstasi mulle torstai-iltana ja kyseli mitä teen, koska hän oli menossa esittelemään downtownia saksalaiselle parhaalle ystävälleen, joka oli käymässä. No niin sitten kävi, että meitä oli minä, Sarah, Debbie ja Andi. Kierrettiin Targetiin, Millennium parkin, Beanin ja Starbucksin kautta Cheesecake factoryyn, jossa oli tarkoitus syödä vaan cakesit, mutta jotenkin päädyttiin syömään appetizerit ja cheese cakesit... No jaa, tuli kyllä käveltyä kaikki kalorit pois. Tässä vaiheessa Emmiina soitti ja sovittiin, että tavataan beachillä, jonne oltiin menossa.
Andi päätti kuitenkin lähteä kotiin, joten jatkettiin kolmestaan matkaa North Avenue beachille. Mä en ollut koskaan kävellyt noin pohjoiseen ja kun ranta sitten yht äkkiä pomppas mun silmille luulin, että olin jotenkin transportannut itseni Chicagosta jonnekin aivan muualle. Kyllä mä tiesin, että Lake Michigan on kaunis, mutta se hiekkaranta, rantalenttisverkot ja ihmiset pelaamassa. Pyöräilijöitä ja paidattomia kaksilahkeisia. Voiko Chicagosta oikeesti löytyä tollanen paikka? Nyt tää on täydellinen kaupunki <3
Me käveltiin niemen kärkeen, joka oli vähän rauhallisempi (muttei paljon!), mä vaihdon biksut päälle ja sitten vallattiin hyvä paikka aivan veden äärestä. Voi lahna! Sarah sanoi, etten muka voi maata kauempaa kuin kaksi tuntia auringossa. Voi miten väärässä mun tyttö tällä kertaa olikaan. Totta kyllä, että aurinko on erilainen täällä kuin kotona, mutta niin kuin se mua haittais millään tavalla. Emmiina ja hänen italianen aupparikaverinsa (en kuollaksenikaan muista sen tytön nimeä nyt!) liittyivät seuraan jossain vaiheessa ja kuulemma en näyttänyt yhtään suomalaiselta, koska mulla on tummat hiukset, ruskeat silmät ja oon ruskettunut niin paljon. En mä ole koskaan ihan perussuomalaiselta näyttänytkään et ei sen puoleen. Huvittavaa, miten mun sisko on ihan mun vastakohta, sillä on blondit kiharat hiukset ja kirkkaan siniset silmät, siinä teille suomityttö.
Kävin vedessäkin reisiä myöten, mutta koska aurinko meni pilveen enkä olisi ehtinyt kuivaa en mennyt kokonaan uimaan. Vesi ei kyllä ollut kylmää. Vähän viileähköä, muttei silti kylmää. Sarah kysyi suoraan et oonks mä hullu kun kahlasin veteen. Totesin vaan että en, mä oon suomalainen. :'D Mun vieressä yks mies pomppi veteen jatkuvasti ja huusi ja valitti sitten miten kylmää vesi oli. Mä pyörittelin silmiäni.
Emmiinan täytyi lähteä, joten oli aika sanoa hyvästit, häneltä kun loppuu työt. Saa nähdä ehditäänkö nähdä torstaina vielä vai ei... Kun aurinko tuntui viihtyvän liian pitkään pilven takana päätettiin mekin lähteä kohti juna-asemaa. North ave'lta Ogilvielle on vähän päälle 4 km kävely plus pysähdykset turisti shoppeihin Debbien kanssa. Rakastan flipflopseja, mutta kyllä nyt jälkikäteen jalat huutaa hallelujaa. Onneksi sää suosi meidän "pitkää" kävelymatkaa, sillä koko ajan luvattiin kamalaa myrskyä, jota ei muuten koskaan kuulunut...
Olin kyllä niin valmis suihkun kautta nukkumaan kun tulin kotiin. Löysin muuten vielä eilenkin kahden suihkun jälkeen hiekkaa mun hiuksista.
Huh kello tulee jo yksitoista, viikon valvomisennätys... Mutta oonpahan kerrankin suht ajoissa näitten mun kirjotusten kanssa.
Hyvää huomenta Suomi!
xoxo / Laura
Ps. Anteeks et kuvat pomppii taas, mutta kirjotin puhelimella eikä nää suostu siirtymään minnekään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit piristävät aina!
Comments always cheer me up!