Lauantai oli masistelupäivä. Tai olis ollut jos mulla olis ollut aikaa miettiä sitä yhtään enempää. Aamu alkoi viestittelyllä äitin kanssa, miten hyvän todistuksen sisko sai ja ompa hassua, että mun juhlista on jo vuosi. Niimpä niin vuosi sitten mä valmistuin ylioppilaaksi. Asia josta olin tosi onnellinen. Pelkäsin että mun kirjotukset jää kiinni ruotsiin, mutta ei mennyt edes lähelle alarajaa.
 |
| Vitsi mulla on ikävä näitä ihmisiä! |
Nää kaksi kuvaa on ollut mun molemmissa blogeissa esillä jo vaikka kuinka monta kertaa, mutta ne on mun hyvän mielen kuvia. Lakkijaispäivä oli kyllä yksi parhaista päivistä ikinä ja oon niin onnellinen, että sain jakaa sen kaikkien ihanien ihmisten kanssa. Jos jotakuta oikeesti kiinnostaa lukea mun lakkijaisista, klikkaa tätä. Joten joo, raahauduin alakertaan aikaisin ja valmiina lähtemään farmer's marketiin Woodstockiin. Automatkan istuin kuitenkin hiljaa takapenkillä ja selaisin toisten lakkijaiskuvia. Munkin serkku pääsi ylioppilaaksi ja hän näyttikin niin komealta että! Tuntui pahalta missata juhlat, vaikka äiti mun nimen korttiin laittoikin.
Päästiin Woodstockiin ja kierreltiin tota toria ympäri. Ihan tuli suomalaiset markkinat mieleen, tuotteet oli pikkasen erilaisia, mutta iltapiiri ihan sama.
Hei voisko Suomen markkinoillakin myydä poppareita? Sipi, uusi business kohde?
Thieves! Eihän Mom vaan näe?
Puoli yhdeltätoista alkoi lounasaika lähestyä, joten suunnattiin kotiin. Olin ollut kiireinen koko aamupäivän, mutta kun pääsin auton takapenkille yksin puhelimen kanssa hiipi ikävä salakavalasti takaisin. Lauloin hiljaa Gaudeamus Igituria ja Suvivirttä itsekseni. Kaikkein suurin syy mun haikeaan olotilaan oli varmaan se, että mun vanhasta lukiosta valmistui ihmisiä viimeisen kerran. Ensi syksynä se ei ole enää lukio vaan pelkkä yläaste. Typerä Salppurin ja Lyseon yhdistyminen... Mä sentään vietin siinä koulussa 6 vuotta katsoen miten ylioppilaat valmistuu. Ja ei, en käynyt lukiota 6 vuodessa vaan kävin yläasteen ja lukion samassa paikassa.
Kotona vaihdoin vaan kamat ja lähdi Chipotlehen tapaamaan uutta Mexico-aupparia meidän ryhmässä. Olin positiivisesti yllättynyt että hän (D nimeltään täällä) puhui niin hyvää englantia. Selitin hänelle kaikkea auppariudesta ja Chicagosta ja tuli tosi tietäväinen olo. D oli oiken mukava tyttö, hän asuu lähellä ja meidän hostlapset on melkein samanikäisiä!
Kierrettiin Kohl'siin ja sitten Targetiin ja lopulta mä lähdin salille. Viihdyin siellä varmaan kaksi tuntia ja tein kyllä niin sekalaisesti kaikea jokaikisestä lihasryhmästä akroon. Vitsi mä oon ihan p**ka suoraan sanottuna akrossa tällä hetkellä. Kuolen varmaan ekoihin treeneihin kun tuun kotiin. Hyvä juttu on se, että mulla olis ihan hirvee motivaatio treenata jos nyt vaan olis kaveri...
Lopulta olin kotona neljän aikaa ja päätin ottaa ilon irti viimisistä vapaatunneista ja auringosta eli auringonpalvoja valtasi takapihan. Perhe tuli kuudeksi kotiin jostain ja mä aloitin työt. Tytöt oli taas kummallisen helppoja. Pitäisköhän ruveta tekemään vaan iltoja??? Olin off pikkasen ennen yhtätoista ja ihan ready to pass out.
Mä en tiedä, mikä muhun on viime aikoina iskenyt, kun oon ihan valmis nukkumaan jo ysiltä illalla enkä sitten saa mitään aikaiseksi.
Google: miksi olen väsynyt?
- koska herään yöllä ihan ihme aikoihin...
xoxo/ Laura
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit piristävät aina!
Comments always cheer me up!