How Did That Happened?

Hyvä syy lukea auppari blogeja. Poden huonoa omaatuntoa, kun oon ite ollut niin huono kirjoittamaan viime aikoina ja saan sitten inspiksen kirjoittaa itsekin. Otsikon lause on A’n suosikki tällä hetkellä. Siltä kun kysyy ”what happened?” se kohottelee käsiään ilmaan ja katselee kysyvästi  ympärilleen.  Sitä on niin hauska katselle.

Mitä mä ihmettelen tällä hetkellä on, miten ihmeessä mä  buukkasin koko seuraavan viikonloppuni aivan täyteen ennen kun viikko ehti edes alkaa :P Perjantaina italialaiseen Saksa Sarahin kanssa. Lauantaina menen Chicagoon tapamaan yhtä Suomi aupparia ekaa kertaa (jeei!) ja sunnuntaina Itävalta Katharina tulee tänne ja mennään shoppailemaan paikalliselle mall’ille. Mäkään en ole siellä shoppaillut vielä kertaakaan, meen aina jonnekin muualle. Hölmöä sinänsä.

En muista oonko kertonutkaan, mutta mun naapurissa (15min kävelymatkan päässä) asustaa yksi saksalainen auppari. Tai asusti. Mutta me ei koskaa tavattu, koska häntä ei tuntunut kiinnostavan. No hänpä joutui sitten rematchiin ja mä hurrasin. Kauhea olen tiedän… Mutta se vaan tarkoitti sitä, että siihen perheeseen on tulossa joku uusi, jonka kanssa voisi tehdäkin jotain. No mun LCC laittoi mulle toissapäivänä viestiä, että uusi tyttö on tulossa pian. Hän on ruotsista ja rematch au pair. Laiteltiin eilen sähköpostia ja vaikuttaa tosi mukavalta. Hän on tulossa tänne lauantaina ja sovittiin jo, että nähdään heti ensi viikolla. Jeei! Oon aika innoissani. Olis niin mahtavaa, jos olis joku jonka luokse voisi vaan kävellä sen kummempia ajattelematta.

Mitä mun elämään täällä kuuluu muuten, ei mitään ihmeempiä. Päikkärit tuottaa pahasti onlgemia, sillä otettiin päikkaritutit pois. Niimpä meillä on huutokonsertti aina ennen nukahtamista.  Ja unenlaatu ja pituuskin on näköjään vähän sekaisin nyt, sillä ennen nukuttiin se kaksi tuntia, joskus enemmänkin.  Nyt jos hyvä tuuri käy, nukutaan puolitoista tuntia. Tänään ei sitäkään… B näkee vissiin painajaisia, sillä se herää aina huutaen hysteerisesti eikä meinaa rauhottua millään. Ja nyt se on alkanut heräillä keskellä yötäkin. A taas kokeilee rajojaan ja  omaa tahtoaan ja kaikki täytyy saada tehdä itse. Juma mikä huuto syntyy, kun yrität auttaa housujen pukemisessa tai kuu en anna leikkiä Ipodilla tai puhelimalla.  Mä kun luulin, että uhmaikä tulee vasta kaksi vuotiaana.

Hyvä uutinen on, että tytsyt on alkanut puhua PALJON! Välillä niitä ei saa edes hiljaiseksi. Ja siis nää puhuu ihan kunnon sanoja. On ne niin söpöjä . Ja mä vaikka vannon, että A yritti laulaa eilen. Mä laulan niille ”pieni tytön tylleröinen” aina ennen kun käydään päikkäreille ja A matki. Sanat on vähän vielä hakusessa, mutta melodia alkaa asua kohdalleen ja yritys hyvä kymmenen :)

Näin mulla siis. Ihan perus aupparin arkea. Odottelen, että säät vähän lämpenisi, jotta päästäis uloskin joskus. Tuun mökkihöperöksi täällä. Mutta -20 asteessa ei voi oikein lasten kanssa lähteä ulos.

Kuten varmaan huomasitte blogin ulkoasu on muuttunut ja tulee varmaan muuttumaan vielä lisää. Mun blogi nyt vähän etsiskelee identiteettiään täällä. Saa nähdä miltä lopputulos näyttää. Kommentit on tervetulleita. 

xoxo / Laura

P.S HUOMIO SUOMI-AUPPARIT! 

Kenelläkään kiinnostusta/mahdollisuutta CA reissulle toukokuun eka viikko? Tarvittaisiin vielä yksi ihminen mukaan.