Ensimmäinen viikko takana

Ensimmäinen viikko on nyt takana ja vähän ylikin. Sen aikana on tapahtunut paljon, niin mulle kuin muillekin.

Joka päivä täällä ollessani  ajattelen, että hitto mulla kävi hyvä tuuri! Monet mun aupparikavereista, jotka saapuivat samaan aikaan, pohtivat jo rematchiä, koska perhe ei olekaan sellainen, kuin antoivat olettaa. Kuten aina kommunikaatio on avain useimpiin tilanteisiin. Asiat voisivat olla toisin, jos perheet olisivat viitsineet mainita muutamista pikkuseikoista. No jaa… Se siitä.

Mulla siis sujuu todella hyvin. Kemiat hostvanhempien, lasten ja jopa koirien kanssa osuvat yksiin. Lähinnä ollaan vietetty perheaikaa yhdessä, höpötelty kulttuurieroista ja tehty ruokaa. Joka kerta, kun joku kysyy, mitä mä olen tehnyt, vastaan että syönyt. Koska sitä mä täällä teen koko ajan! SYÖN. Kaksosia tulee kuitenkin päivän mittaa sen verran paljon kanniskeltua, että kyllä siinä vähän kaloreita pitäisi palaa, hah!

Viikonloppuna jona saavuin, hostmom’in sisko oli käymässä ja itse koin sen ihan hauskaksi, että talossa oli joku, joka pystyi myös neuvomaan.  Ekana iltana otettiin suunnaksi yksi naapuruston parhaista leikkipuistoista ja mä sain seikkailla siellä ihan silmät pyöreinä.

 Viikon aikana olen kerennyt mm. maistaa Chicagon kuuluisaa pizzaa (joka oli ihan älyttömän hyvää), löytänyt Guessin ja Calvin Klain liikkeet yms monta muuta melkein naapurista, shoppaillut lähes kaikissa  läheisissä ruokakaupoissa, rakastunut peanutbutteriin (Reese’s!<3) ja paljon paljon muuta.Tällä alueella, missä mä asun, löytyy kaikki ihan läheltä.

 Ei tarvitse edes kotoa lähteä, kun eläintarhan otuksetkin viihtyvät täällä. Tämä mukava kaveri säikäytti mut pahan kerran keskiviikkona, kun kävelin keittiön ikkunan ohi ja siinä se riippui ja tuijotti mua... Arviolta 10cm rukoilijasirkka ja aivan kirkkaan vihreä. Hostdad'in mukaan nuo on harvinaisia.

 Ensimmäinen auringonlasku, jonka olen nähnyt sitten New Yorkin. Mä en tajua, että pimeä tulee niin nopeasti. Täällä kun ei näytä hämärää olevan ollenkaan. En vieläkään usko kunnolla, että oon oikeasti täällä. Taas tänä aamuna heräsin, enkä hetkeen tiennyt, missä olin. Se on kuulkaa kummallinen tunne se :P

Perjantaina vietettiin tyttöjen ilta hostmaman kanssa ja suunnattiin elokuviin.  Hieman erilaista kuin Lahden Finnkinossa... Sinnekin tällaiset kiitos! Popparit maistuivat lähes samalta kuin sirkuksella (terkkuja sinne!) ja päälle sai valuttaa koneesta voita. NAM! Justin Timberlaken ja Ben Affleckin tähdittämä Runner Runner oli muuten hyvä leffa, jos jotain kiinnostaa mennä katsomaan :) Tähän loppuun vielä

 Kaapissa on hyvä rapsutella uusia puhkeavia hampaita. Että näin meillä! 

xoxo/ Laura