Last week through my phone

Maraton postailu alkaa lähennellä loppuaan.  Tässä teille mun viime viikkoa ja sitä edellesviikko.

 1. Ensimmäistä kertaa täällä oikeesti pelotti!  Tornadovaroitukset tv:ssä ja radiossa, tuuli niin että meinaisi ikkunat hajota, satoi vettä, salamoi ja ukkosti. Juu-u ei ihan päässyt mun top10 suosikkipäivät täällä. Onneksi myrsky meni ohi. 2. Leftover cupcake meidän Practice Thanksgiving partyistä, nam! 3.Ulkoilu on näköjään rankaa, kun toinen nukahti vaunuihin ja nukkuikin sitten sikeästi. 4. Yksi syy, miksi rakastan tätä paikaa, näen auringon laskun ja nousun joka ikinen päivä jos vaan sää antaa siihen mahdollisuuden. Ja se on tosi upean näköistä. <3

1. Viime viikolla olin kävelyllä koiran kanssa ja törmättiin tuollaiseen kauhistukseen erään talon pihalla. Ja nyt jouluhullutus vasta alkaa. 2. Viikko sitten lauantaina suunnattiin taas sushi paikkaan syömään. Yammy, että ruoka tuolla on hyvää! Samoin kun tuo icetea. 3. Jälleen kerran tehtiin hyvää jälkeä. 4. Täällä on pakkasta, joten takka päälle ja lämmittelemään!

1. Amerikan tavaramerkki eli applepie! 2. Ihanan saksa S:n 21v. synttärit. Had so much fun that night! Kaikki vieraat olivat auppaireita, jotka vieläpä asuvat lähellä, joten sain paljon uusia kamuja. :) 3. Jälleen kerran pakkasta pakoon takan ääreen. 4. Ja mikä olisikaan parempi tapa hyödyntää takkaa kuin paistaa vaahtokarkkeja!

Hyvin pikainen week through my phone, mutta kolme postausta päivälle riittää. Nyt suunnaksi kirjasto ja sitten Costco. Hyvää viikonloppua!

xoxo / Laura

Shopping Again

Viikko sitten sunnuntaina oli mun toinen aupparitapaaminen. CC tekee nyt tosi paljon juttuja Kids First hyväntekeväisyydelle ja mun LCC oli päätänyt, että me osallistutaan siihen myös. Niimpä suuntasin sunnuntaina Barnes and Nobles'ille paketoimaan lahjoja. Juu, voi sen sunnuntaipäivän noinkin käyttää. Ei se lopulta niin kamalaa ollut kuin kuvittelin. Johtui tosin ehkä siitä, ettei asiakkaita meille juuri ollut ja paketoin yhteensä ehkä kuusi lahjaa. Ja seura oli hyvää.

Koska olin mun LCC:n kyydillä ja mun piti odotella sitä kolmeen asti, päätettiin Itävalta K:n kanssa lähteä shoppailemaan. Ja no tuloksen näette tässä:

 Aivan perus toppi. Beige ja toinen samanlainen, mutta turkoosi. Forever21. Kuten jo aikaisemmin oon sanonut, se koituu vielä mun kohtaloksi. No jaa, noi nyt ei ollut kun 2$ kappale joten eipä mun talous noihin vielä romahtanut.  Lisäksi samasta liikeestä lähti mukaan ohut musta villatakki, valkoinen peruspitkähihainen, rannekoru, huulikiilto ja musta maximekko. Jos totta puhutaan, oon etsinyt täydellistä maxia vaikka kuinka kauan, mutta yleensä mä oon aina myöhässä tällaisissa asioissa. Siksi en varmaan Suomestakaan mitään löytänyt.  Mitä toppeihin ja pitkähihaisiin tulee ne on vaan casual vaatteita, joita tarvii aina. Nyt voin heittää mun vanhan valkoisen paidan pois. Mä inhoan sitä, että joutuu käyttää kulahtaneita vaatteita. Ne ei näytä hyvältä.  Paitsi yökkäreissä, kaikki mun suosikit on vähintää pari vuotta vanhoja.

Jos palaisimme taas asiaan. Kotona mulla oli paha tapa ostella kaikkea mitä en oikeasti tarvitse. Täällä en onneksi ole sortunut siihen vielä, sillä (lähes) kaikki, muutamaa pikku poikkeusta lukuun ottamatta on ollut tarpeellista.

Usein täällä shoppaillessani huomaan ostavani asukokonaisuuksia ennemmin kuin yksittäisiä vaatteita. Esimerkiksi tuon mustan maxin kanssa (kuva tullossa) sopii kultainen rannekoru paremmin kuin hyvin. Eikä mekko näytä miltään ilman vyötä, joten päätin ostaa molemmat.

Joku lukijoista varmaan ihmetteleen, millä rahalla mä kaiken shoppailun oiken maksan? Au pair saa palkkaa 195,75$ dollaria viikossa, mikä riittää paremmin kuin hyvin. Myönnän, että viime aikoina rahaa on palanut shoppailun takia vähän normaalia enemmän, mutta yleensä käytän viikon palkasta noin 50$ dollaria kahviin, leffalippuihin, snackeihin (jotka on muuten mun heikkous täällä. Joka paikassa on kahviloita tai ruokapaikkoja ja pretzel tai vastaava on vain herkullinen napata mukaan) ja peruskylpyhuonetarvikkeisiin ( hammastahna, meikit, shappoo yms yms.).  Yritän kuitenkin kovasti säästää palkkoja, jotta pääsen jonnekin matkustelemaankin. Vähän pelottaa, että joulu on tulossa, mutta ehkä siitä selvitään. 
 Hollister on mun uusia suosikkeja sekin. Liike on vähän kalliimpi, mutta myös laatu on parempi. Ja siltikään hinnat eivät ole ihan mahdottoman korkeat (vertaa Abercrombie). Mulla ei ollut täällä mukana kuin yksi huppari, joten se luki mun ostostlistalla heti saapumisesta lähtien.

 Anteeksi selfit taas, mutta halusin, että näette muutamat vaatteeet päällä.

 Ja tässä siis musta maxi, josta aikaisemmin puhuin. Oon ihan myyty ja odotan nyt vaan kesää, jotta pääsen käyttämään tota.

Olin tosi tyytyväinen mun ostoksiin ja kiitos Thanksgiving kaikkialla oli jo alennusmyyntejä.  Nyt lounaalle!

xoxo / Laura

Practice Thanksgiving

Teidän tiedän, tulee taas myöhässä!! Anteeksiii!
Mun hostperhe järjesti Practice Thanksgiving partyt kaksi viikkoa sitten ja siitä lisää nyt. Eli tuota juhlaa on turha etsiskellä mistään kalentereista, sillä mun hostperhe kehitti sen itse. Tämä juhla perustuu siihen, että ihmiset, yleisimmin ystävät, viettävät Thanksgivingiä sukulaisten luona. Hostperheeni kuitenkin haluaa juhlia myös ystävien kanssa ja siksi tämä juhla kehitettiin. Se järjestetään viikkoa tai kahta ennen oikeaa Thanksgiviä ja kaikki ystävät tulevat paikalle. Juhlat toimivat nyyttärityylillä, eli kaikki tuovat jotakin ja hostit tekee joka vuosi kalkkunat. Kun vieraita oli se 20 päädyttiin me lopulta ihan hirveeseen määrään ruokaa. Alkupaloja, itse pääruokia ja jälkiruokia. Nam! Jos yhden asian olen oppinut täällä, niin se ettei pyhinä kannata miettiä kaloreita.

Mukana pöydässä oli myös suomalaisille tutut lusikkaleivät, mun käsialaa. 

Jos meillä oli herkkuateria, niin oli koirillakin, sillä tytöillä on paha tapa ruokkia niitä aina, kun siihen on mahdollisuus. Välillä (usein) se on ihan ongelma, kun lounas lentää lattialle ja koirat ovat samantien sen kimpussa.  Ja tysyjen mielestä se on suorastaan hulvatonta. Ja siksi ruoka lentää entistä useammin. Joku viisas saa ehdottaa ideoita, jos sellaisia keksii. 

Mutta kyllä meillä rakastetaan koiria. Illan hauskin asia oli, kun koiraa sai taluttaa sisällä. A oli kerta kaikkiaan riemuissaan ja nyt koiraa sitten talutetaankin aina kun siihen vain on mahdollisuus. 

Odotin innoissani kaikkia koristeita ja kyllähän niitä muutama sitten kaapin kätköistä löytyikin.

Mulla oli tosi kiva ilta. Tapasin paljon uusia ihmisiä, mua yritettiin kovasti parittaa parin paikallisen pojan kanssa, söin hyvin ja ennen kaikkea nautin olostani. Alan pikku hiljaa pärjätä hyvin small talkinkin kanssa. 

 Seems like I'm not the only one who had a good time! Toi kuva on ehkä paras kuva B:stä ikinä! Tuo koko persoonallisuuden hyvin esille :D 

 Big American smile! Niin kun hostmom mulle sanoin. Myöhemmin katseltiin näitä kuvia yhdessä ja hostmomim mielestä mä hymyilen paljon enemmän kuin ennen. Hassua, joku sanoin mulle juuri aiemmin, että näytän mun kuvissa tosi onnelliselta. Niinpä kai mä olen. En vaan ajatellut, että se välittyis kuviinkin. :P

xoxo / Laura

Last couple of weeks

Tässä teille mun puhelimen sisältö parin viime viikon takaa. Paljon toimintaa ja sitäkin enemmän kuvia ! 

Kaksi viikkoa sitten

1. Meillä podettiin kovaa flunssaa ja mä taistelin sitä vastaan näillä pörrötossuilla ja teellä. Parempaan päin oltiin jo menossa, mutta nyt tuntuu, että se tulee takaisin. Huoh, mikäpä sen mukavampaa. No hyvä puoli on se, että tytöt ovat jo terveitä. 2. Pienestä flunssasta huolimatta ulos auringonpaisteeseen! Raitis ilma auttaa aina, jos ei muuten niin se parantaa ruokahalua ja väsyttää enemmän. TOIMI! 3. Mä parannan ruokailutottumuksiani täällä. Syön nimittäin nykyään joka aamu aamupalan, kotona en tehnyt sitä koskaan. Tämä kuva on meidän aamupalamuffinsseista, joita päätettiin tehdä iso kasa helpottamaan meidän kiireisiä aamuja. 4. Flunssasta huolimatta hymyilyttää, kyllä mulla on paras työ maailmassa, vaikka tää rankkaa usein onkin! 

1. Edelleen jatketaan kovassa flunssassa, mutta koska aurinko paistaa ei kun lämmintä päälle ja happihyppelylle! Niin kauan kun ei kuumetta ole, me mennään ulos! Ei se ainakaan flunssaa pahentanut, sillä kuvan ottamisesta seuraavana päivänä voitiinkin jo paljon peremmin.  Kyllä tytöt näyttää niin suloisilta noissa vaunuissa, ettei söpömmistä väliä! Hanskat ja hatut pysyi visusti päällä ja katseltavaa riitti. 2. Puistoalue, jota me usein kierretään ympäri. Tuolta löytyy ison nurmikentän lisäksi lenkkeilypolku, joka kiertää mm. pienen lammen. Ei se ole kuin 15 minuutin lenkki, mutta se on hyvä lisä, eikä tarvitse kävellä tienreunassa. Meidän naapurustossa kun ei ole jalkakäytäviä. Mikäs siinä vaunujen kanssa kulkea autotien reunassa... 3. Olikin sitten rankka reissu, kun B nukahti lounaalla syöttötuoliin. Kyllä siinä oli tällä aupparilla naurussa pidättelemistä. Onneksi puhelin sattui olemaan lähellä ja tämä ihana kuva saatiin talteen. Lähetin sen myös piristämään hostvanhempien päivää. 4. Perjantaina oltiin laiskoja ja tilattiin kiinalaista. Söin ensimmäisen fortune cookie'ni ikinä ja tällaisen ennustuksen sain. Mulle tuli tiedättekö sellanen leffafiilis. Kun päähenkilö saa oudon ennustuksen, eikä tajua sitä, mutta elokuvan lopussa, hän muistaa saamansa oudon viestin jälleen ja tajuaa sen käyneen toteen. No mun viesti ei ole vielä toteutunut, joten sitä odotellessa. Se kuulostaa 

nimittäin lupaavalta.  

Nyt on ajantaju hukassa, mutta parisen viikkoa sitten tuli lunta maahan ja sitä kesti kokonaset kaksi päivää. Tytöt kovasti ihmettelivät sitä naamat kiinni ikkunassa. Totta kai hetki piti ikuistaa.

Koska lumi oli maassa vielä seuraavanakin päivänä ja sää oli upea, päätettiin me lähteä testailemaan uusia talvikenkiä.  Kuten jo edellä mainitsin lumi oli kaksosille uusi juttu ja sitä lähestyttiinkin sitten vähän oudoksuen. (Oli täällä viime vuonnakin lunta, mutta tytsyt oli niin pieniä, ettei ne sitä muista.) 

Mulla oli ihan mahti videokin tänne laitettavaksi tytöistä, kun ne peuhasi lumessa, mutta koska blogger on paska eikä suostu videota tänne lataamaan, se jää pois tällä kertaa. Mä luulen, että mulla oli kyllä ulkona hauskempaa kuin tytöillä. A oli vähän neiti ja rupes huutamaan, kun käsiin tuli lunta. Voitte kuvitella sitä huudon määrää, kun hän sitten kompastui ja kaatui naamalleen lumeen. Noh, mulla oli hauskaa vaikka jonkin aikaa sainkin tyttöä hyssytellä. B ei aluksi ollut moksiskaan, mutta turhautui lopulta sillä paksuissa vaatteissa, kengissä ja lumisessa maassa oli vaikea kävellä ja  hänhän sitten kompuroikin jatkuvasti. No tottutaminen lumeen kannataa aloittaa aikaisin tai muuten tulee piiitkä pitkä talvi! Mä en nimittäin ajatellut istua neljän seinän sisällä kolmea ja puolta kuukautta.

Lauantaina lähdettiin paikalliselle malli'lle joka sitten olikin iso. Hyvä paikka hommata joululahjat. Tässä tyttöjen asustus.

Mun pikku fashionistat. Juu ihan oikeesti nyt se jo alkaa. A rakastaa pinkkiä ja saa hirveän raivokohtauksen, jos erehdyn antamaan pinkin juomapullon siskolle hänen sijastaan.

Tuolla mall'illa oli siis ihan kaikkea mitä vaan voi kuvitella. Mukaan lukien tämä eksoottinen kahvila/ravintola.

Juu, tonne täytyy joskus päästä syömään. Vaikutti mukavalta paikalta, eikä ruokalistakaan ollut kummoisempi.  Meillä ei kuitenkaan ollut aikaa jäädä syömään. Fruyon kuitenkin nappasin mukaan eräästä Frozen Yoghurt paikasta. Katseltavaa tuolla olisi ollut vaikka kuinka, mutta koska olin hostperheen kanssa ja tytöt olivat luonnollisesti mukana, ei kaikkeen kerennyt perehtyä niin paljon kuin olisin halunnut.

Tämä oli yksii mun suosikkikaupoista, vaikka kaikki liikkeen vaatteet mulle liian pieniä olikin. Lapsille tarkoitettu juhlavaate liike. Voi, kyllä mun kummipojalle täytyy varmaan kauluspaita ja puvuntakki tuolta hommata! :D

Viime viikolla
Practice Thanksgiving lähestyi ja me askarreltiin tyttöjen kanssa tiistaina kalkkunoita.

Olin aika tyytyväinen lopputulokseen.
Juhliin enää muutama päivä aikaa!

Totta kai, koira onnistui raapimaan dekoltee-alueelle 10 cm naarmun, jota ei saa millään peittoon ja kaikki varmasti näkee sen, totta kai. No ei lopulta niin paha kuin olisi voinut olla, pelkäsin, että tuosta jää iso arpi, mutta näyttää se paranevan ihan hyvin, onneksi!

Juhlat kuitenkin tulossa, joten ei auta kuin hymyillä

Torstai-iltana leivoin lusikkaleipiä lauantaita varten, sillä juhlat perustuivat siihen, että kaikki toisivat jotain. No multa sitten pyydettiin jotakin suomalaista ja tässä tulos.

Itse olin kohtalaisen tyytyväinen lopputulokseen. Ei ihan äitin tasoa, mutta aika hyviä ensikertalaisen tekemiksi. Ja hyvin menivät kaupaksi sekä hostperheelle, että juhlavieraille.

Tässä teille taas mammuttipostaus mun kahdesta viime viikosta, toivottavast ei ollut liian sekava. Seuraavaksi tulossa juttua Practice Thanksgiving partyista ja kaverin 21v. juhlista! Niitä odotellessa!

xoxo / Laura

Ostospostaus

Nyt viikon rauhallisena hetkenä on hyvä taas postailla vähän rästiin jääneitä kirjoituksia.
Ostospostaus (äiti älä nyt säikähdä!) siis luvassa eli mitä kaikkea olen täällä ollessani ehtinyt shoppailla!  Tai no ei nyt aivan, vain muutama löydöistäni, joita ei edes ole paljon. Olen ihan hämmästynyt, miten vähän mä täällä olen shoppaillut ja suurin osa näistäkin ostettu Chicagosta pari viikkoa sitten. Ja silti rahaa palaa jotenkin kummasti, minne se menee??

Mun host family järjestää tulevana lauantaina (huomenna siis) Practice Thanksgiving partyt ja tarvitsin sinne jotakin nättiä puettavaa. Niimpä, kun tämä söpö mekko hyppäsi silmille Forever21'ssa niin päätin ottaa sen mukaan kerta sovittamalla. Hintakaan ei ollut ollenkaan paha. Pakko muuten sanoa tähän väliin, että Forever21 tuli mun suosikkipaikka. Paljon erityylisiä vaatteita, eikä hintaa paljon mitään. Laatu on kuitenkin paljon parempi kuin esim H&M:ssa tai Gina Tricotissa. Onneksi täältä mun kotipaikkakuntani läheltä löytyy yksi liike, ettei aina tarvitse lähteä Chicagoon.
 Täällä alkaa talvi pikku hiljaa lähestyä ja mähän en pakannut talvivaatteita juuri ollenkaan. Siksi ostoslistalla lukikin hattu, hanskat, kaulaliina ja lämpimiä vaatteita. Myös uutta takkia ja kenkiä havittelen vähän, vaikka äiti mulle talvitakin lähettikin.
Edelleen jatketaan tällä Forever21 linjalla. Tämä ihana pitkä villapaita osui ensin silmiin harmaana ja olinkin jo ostamassa sitä, kun löysin beigen, väri ei tosin taida erottua ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Paidan linja on melko suora ja ajattelinkin ensin sen tarvitsevan vyön, mutta enää en usko. Tykkään kuvioista tosi paljon. Materiaali on lämmintä, mutta ei kutita, kuten mun kaikki villapaidat yleensä. Myös väri on tosi ihana, vaikka tää kuva sitä nyt vääristääkin. Kerta kaikkiaa hyvä ostos! :D                              

 Hattu ja kaulaliina myös Forever21. Värit matchasivat yhteen niin toistensa kuin talvitakkinikin kanssa.  Talvitakeista puheen ollen, tässä lähellä on Guessin tehtaanmyymälä ja siellä on myynnissä aivan ihania villakangastakkeja. Hintaa on sellaiset 98$ jos oikein muistan.  Havittelen valkoista, mutten ole ihan vakuuttunut, onko valkoinen paras mahdollinen vaihtoehto tässä työssä. Musta oli myös nätti, ehkä ostan sen. Olen niitä kaksi kertaa jo käynyt ihailemassa. Ehkä mä vielä joku päivä ostan sen sieltä.

Takaisin Forever21'iin. Kaipailin keskikokoista, nättiä ja käytännöllistä laukkua, ettei aina tarvitsisi kanniskella CC:n laukkua mukana. Se kädessä on mukava kierrellä Chicagoa, kun ihmiset näkee kadun päähän asti, että olen "turisti" vaikken muuten siltä enää näytäkään. Isoissa kaupungeissa kun ei kannata näyttää turistilta.  No sitten törmäsin tuohon ihanaan mustaan laukkuun ja rakastuin. Tilava, hyvännäköinen ja hinta kohdillaan. Tykkään tosta laukun muodosta hirveesti ja yritänkin aina etsiä laukkuja kuin tuo. Paras osa, maksoin tosta 30$! Käytössä oikein kiva. Pitkille reissuille kantokahvat - mitkä lie en tiedä, kun suomen kieli ei oikein enää taitu - on vähän lyhkäiset eikä laukkua saa olalle. Mukana tosin tuli olkahihna, mutta se on mun tyyliin vähän pitkä. Täytyisi painaa muutama reikä lisää niin ehkä sitten.

No mutta kukas tämä,  kehtaa istua mun uuden laukun päällä? Aivan, se on mun uusi perheenjäsen. Ne jotka tuntee mut, tietää, että rakasta Disneytä yli kaiken, mutta Leijonakuningas on mun ehdoton suosikki. Kun siis pyörähdettiin Disney Storessa ja Simba istui hyllyllä yksin (oli viimeinen kappale), instant love! Myös Nala löytyi ja kamppailinkin hetken hyllyn edessä yrittäen päättää kumman otan. Simba kuitenkin voitti tällä kertaa. Mulla on kuitenkin 11 kuukautta vielä edessä!

Pysähdyttiin myös Sephora'sissa, sillä tarvitsin täydennystä meikkipussiini. Pienen tuskailun jälkeen kysyin apua myyjältä, joka sitten auttoikin oikein perinpohjaisesti. Lopputulos täydellisesti mun ihonväriin sopiva poskipuna ja peitekynä.

Ja sitten tähän loppuun. Mun suurin aarteeni tälllä hetkellä <3

Guessin ballerinat, joita olin katsellut Factory Storessa jo jonkin aikaa. Viimeksi kun siellä käytiin, niin mun oli sitten aivan pakko napata noi matkaan. I mean, ne ihan totta huusi mun nimeä siellä hyllyllä, Laura osta meidät! Ja noi sopii nyt sitten hyvin, mun mustaan mekkoon, jota aion käyttää huomen illalla. ( Mietin just 5 minuuttia, että miten sanon ton. Ainut mitä päähän pälkähti oli: black dress that I'm going to wear tomorrow, mikä ihme on wear suomeksi?? ) Mutta carried away taas, olin siis vaan sanomassa, että rakastan mun uusia kenkiä ja sillä hyvä.
Hyvää iltaa teille, huomenna juhlitaan, näkemiin!
xoxo / Laura

Chicago

Hellou!

Hyviä uutisia, alan saada aikaa kiinni täällä. Tämän postauksen tapahtumat ovat nimittäin lauantailta.
Olin sopinut tapaavani itävaltalaisen ystäväni training schoolilta, joka asuu myös Chicagon alueella. Niimpä siis lauantaina hyppäsin Crystal Laken junaan ja suuntasin kohti Ogilvie'n juna-asemaa ja Chicagoa ensimmäistä kertaa! Juu tiedän, kuukauden asunut jo täällä, enkä ole ehtinyt käymään Chicagossa, no nyt sekin on vallattu :D
Oli vähän eri meininki kuin VR:n junissa, eikä vaan siksi, että juna sattui olemaan ajoissa. Viikonloppu passi maksoi 7$ ja sillä sai ajella viikonlopun. Ja sama lippu riitti menit sitten vain yhden pysäkin tai Chicagoon asti. Itse tykkään matkustaa junalla Suomessa ja niin tykkäsin täälläkin. Ensimmäisen kerran koko täällä olon aikana pystyin  rauhoittumaan ja uppoutumaan musiikkiin niin täydellisesti, että unohdin ajan kulun. Eipä sen väliä, päätepysäkkiä on vaikea missata. Perillä odottelin Itävalta-K:ta hetken ja sitten lähdettiin yhdessä liikkeelle.

Haluttiin lähteä katsastamaan Willis Tower ja Skydeck, koska se nyt vaan pitää nähdä. Ikävä kyllä sää ei ollut mitä parhain, sillä oli harmaata ja pilvistä, mutta näkymät oli silti upeat.
Tietoisku: Willis Tower, aikaisemmin Sears Tower, on 108 kerroksinen ( mä kyllä luulin että hississä luki isolla 103 ja paikan nettisivut sanoo 110...) ja 442 metriä korkea pilvenpiirtäjä, joka sijaitsee Chicagossa, Illinoisissa.  Se on Yhdysvaltojen korkein rakennus ja yksi maailman korkeimmista. 
- Official Willis Tower website, Wikipedia on myös kaveri.

Varoitus, jos olette kyllästyneet mun naamaan, hypätkää tämä postaus yli, koska sitä tulee näkymään paljon.

Tosiaan saavuttiin Willis Towerille noin puolen päivän aikaan ja oltiinkin hyvissä ajoin siksi, ettei ihmisiä ollut vielä paljon. Ostettiin liput (18$) ja hissillä ylimpään kerrokseen, mikä se sitten olikaan... Hissimatka kesti vähän kauemmin kuin Rockefeller Centerissä, ja korvat meni edelleen lukkoon. En tiedä tottuisiko tohon jos vaikka asuisi pilvenpiirtäjässä ja kulkisi hissillä pitkin päivää.

En kyllä koskaan kyllästy noihin upeisiin maisemiin, joita skyscraper'eistä näkee. Ihan uskomatonta, että minä joka pelkään korkeita paikkoja kuollakseni, joka sain melkein paniikkikohtauksen, kun ensimmäisen kerran jouduin istumaan Hartwall-areenan yläparvella, minä joka olen ylämies (niin niin nainen tiedän) akrossa, mutten uskalla kiivetä kahta kerrosta korkeammalle, rakastan nyt pilvenpiiräjiä niin paljon, että voisin viettää kaiken aikani siellä, eikä huimaa pätkän vertaa. Kummasti ihminen muuttuu lyhyen ajan sisällä. Tässä siis mun ensimmäiset silmäykset Chicagosta. (Miten osuvaa, tajusin tätä kirjoittaessani kuuntelevani Chicago musikaalin soundtrackiä...)

 Willis Towerin erikoisuus korkeuden lisäksi on Skydeck eli kokonaan lasinen "parveke", jolle pääsee seisoskelemaan. Tai no yleensä ihmiset jonottavat siihen, jotta voivat ottaa kuvia. Niin myös me tehtiin. Oikeassa kuvassa minä ja my lovely girl K from Austria.

 There is no glass, no barriers between me and my dream anymore. I can feel the freedom, hear the wind of Chicago that tells me I did it. Whispering I am good enough. I don't need to be afraid anymore. I can do it. Put the past behind me and let go. New life has just began and I'm gonna live it like there is no tomorrow. 

Have fun, be silly, laugh and love.  

Keep dreaming big because now I know it's possible if I just want it to be. 

I watch out of the window and see everything. Possibilities, secret dreams that have not yet come true. Love that never happened. Love that  has happen. All the memories, tears and empty promises. Young soul sits by the window and thinks everything that has happened to her or is yet to happen. She's a side watcher. She wipes the tears away, turns around and smiles. Nothing wrong. Life is beautiful, we love until we die. Life is beautiful,  but it's complicated we barely make it. We don't need to understand. There are miracles.  That's what I see.

 Stand where you are. We let all these moments pass us by. It's amazing where I'm standing. There's a lot that we can give. It's just ours for a moment. There's a lot that we can give.

 No jopas pääsi pöytälaatikkokirjailija vapaaksi :P Kiitos vaan Vega4 innoituksesta. Mutta siis siltä varalta ettette tajunneet niin Sky Deck oli aika hieno kokemus.  Seuraavaksi otettiin taksi, taas vaihteeksi, ja hurautettiin Michigan Avenue'lle.

 Juu, älkää kysykö, mikä rakennus toi oli, ei aavistustakaan. Käveltiin sitten ympäriinsä ja yritettiin etsiä hyvää ruokapaikkaa, ja jostais syystä ei löydetty mitään meitä miellyttävää. Training schoolilla meille sanottiin, että voidaan aina löytää poliisi, jolta kysyä neuvoa, mutta eipä niitäkään näkynyt. Me oltiin molemmat nälissämme ja mä palelin. Lopulta onneksi löydettiin hyvä paikka! Ja kappas kappas, kun pöytään päästiin, niin eikö ikkunan ohi kävele poliisiryhmä (ne liikkui aina kolmen hengen ryhmissä). Ruoka oli todella hyvää ja saatiin vatsat kunnolla täyteen. Lounaan jälkeen päätettiin suunnistaa mall'ille. Poliiseja näkyi nyt joka ikisessä kulmassa...

 Ilmeisesti tämän tyyppiset kadut ovat niitä, joille hostparents'it kielsi ehdottomasti mua astumasta. Niitä tuli vastaan muutama, eikä ne näyttäneet kovinkaan houkuttelevilta. Kaduilla myös istui paljon ihmisiä kerjäämässä. Suurimmaksi osaksi tummaihoisia. (kuulostaapa ihan kauheen rasistiselta sanoa noin mutten keksi mitä muutakaan sanaa käyttäisin!) Aika epämielyttävää, kun ne huutelee perään. Eräs oli varsin tarmokas, tosin se ei tainnut tykätä, kun en vastannut." Hey white girl I'm talking to you!" White girl? No jaa, niin kai sitten...

 Miten on Myllyvirta, kun kerran päätit kaivaa koko Lahden torin auki ja rakennuttaa sen pahuksen toriparkin vastoin kaikkien lahtelaisten mielipiteitä, voisitko edes ottaa vähän mallia tästä ja tehdä sen tyylillä?? Ja kuten näkyy parkkitalon yläkerroksissa on asuntoja. Eikös joku kaivannut lisää kerrostalojakin Lahteen vaikkei asukkaita riitäkään?

 Paloportaita löytyy joka nurkasta keskusta-alueella.

 Bongattiin myös hääpari ottamassa kuvia aivan keskellä Michigan Avenue'ta, no jokainen tallaa tyylillään. Ei kovin moni otata hääkuviaan KESKELLÄ Michigan Avenueta.

Lopulta alettiin lähestyä ostoskeskusalueita ja löydettiin Macy's ille ja siihen valtavaan mall'iin missä se oli. Ei niin, että toi Burberryn liikekään mikään pieni olisi ollut. Shoppailua, hyvää seuraa, vähän lisää shoppailua. mun eka fruyo ikinä ja taksilla kiireesti junaan!  Ja hostmom nimenomaan sanoin mulle, että varaa hyvin aikaa, että löydät oikeaan junaan. No mulla olikin sitten ruhtinaalliset kaksi (2) minuuttia aikaa juosta oikeaan junaan, minkä löytäminen ei edes ollut vaikeaa. Onneksi.

Tällainen oli mun eka reissu Chicagoon ja oon ihan 100% varma, että palaan sinne vielä monta kertaa. Tästä tuli mammuttimittainen postais, joka sekoittaa ainakin paria eri kirjoitustyyliä, kahta eri kieltä + mun epävirallista Finnglistä, ja on mahdollisesti hyvinkin sekava. Toivottavasti jaksoitte lukaista sen läpi!

Nyt hyvää yötä ja huomenta Suomeen.
xoxo / Laura