Chicago

Hellou!

Hyviä uutisia, alan saada aikaa kiinni täällä. Tämän postauksen tapahtumat ovat nimittäin lauantailta.
Olin sopinut tapaavani itävaltalaisen ystäväni training schoolilta, joka asuu myös Chicagon alueella. Niimpä siis lauantaina hyppäsin Crystal Laken junaan ja suuntasin kohti Ogilvie'n juna-asemaa ja Chicagoa ensimmäistä kertaa! Juu tiedän, kuukauden asunut jo täällä, enkä ole ehtinyt käymään Chicagossa, no nyt sekin on vallattu :D
Oli vähän eri meininki kuin VR:n junissa, eikä vaan siksi, että juna sattui olemaan ajoissa. Viikonloppu passi maksoi 7$ ja sillä sai ajella viikonlopun. Ja sama lippu riitti menit sitten vain yhden pysäkin tai Chicagoon asti. Itse tykkään matkustaa junalla Suomessa ja niin tykkäsin täälläkin. Ensimmäisen kerran koko täällä olon aikana pystyin  rauhoittumaan ja uppoutumaan musiikkiin niin täydellisesti, että unohdin ajan kulun. Eipä sen väliä, päätepysäkkiä on vaikea missata. Perillä odottelin Itävalta-K:ta hetken ja sitten lähdettiin yhdessä liikkeelle.

Haluttiin lähteä katsastamaan Willis Tower ja Skydeck, koska se nyt vaan pitää nähdä. Ikävä kyllä sää ei ollut mitä parhain, sillä oli harmaata ja pilvistä, mutta näkymät oli silti upeat.
Tietoisku: Willis Tower, aikaisemmin Sears Tower, on 108 kerroksinen ( mä kyllä luulin että hississä luki isolla 103 ja paikan nettisivut sanoo 110...) ja 442 metriä korkea pilvenpiirtäjä, joka sijaitsee Chicagossa, Illinoisissa.  Se on Yhdysvaltojen korkein rakennus ja yksi maailman korkeimmista. 
- Official Willis Tower website, Wikipedia on myös kaveri.

Varoitus, jos olette kyllästyneet mun naamaan, hypätkää tämä postaus yli, koska sitä tulee näkymään paljon.

Tosiaan saavuttiin Willis Towerille noin puolen päivän aikaan ja oltiinkin hyvissä ajoin siksi, ettei ihmisiä ollut vielä paljon. Ostettiin liput (18$) ja hissillä ylimpään kerrokseen, mikä se sitten olikaan... Hissimatka kesti vähän kauemmin kuin Rockefeller Centerissä, ja korvat meni edelleen lukkoon. En tiedä tottuisiko tohon jos vaikka asuisi pilvenpiirtäjässä ja kulkisi hissillä pitkin päivää.

En kyllä koskaan kyllästy noihin upeisiin maisemiin, joita skyscraper'eistä näkee. Ihan uskomatonta, että minä joka pelkään korkeita paikkoja kuollakseni, joka sain melkein paniikkikohtauksen, kun ensimmäisen kerran jouduin istumaan Hartwall-areenan yläparvella, minä joka olen ylämies (niin niin nainen tiedän) akrossa, mutten uskalla kiivetä kahta kerrosta korkeammalle, rakastan nyt pilvenpiiräjiä niin paljon, että voisin viettää kaiken aikani siellä, eikä huimaa pätkän vertaa. Kummasti ihminen muuttuu lyhyen ajan sisällä. Tässä siis mun ensimmäiset silmäykset Chicagosta. (Miten osuvaa, tajusin tätä kirjoittaessani kuuntelevani Chicago musikaalin soundtrackiä...)

 Willis Towerin erikoisuus korkeuden lisäksi on Skydeck eli kokonaan lasinen "parveke", jolle pääsee seisoskelemaan. Tai no yleensä ihmiset jonottavat siihen, jotta voivat ottaa kuvia. Niin myös me tehtiin. Oikeassa kuvassa minä ja my lovely girl K from Austria.

 There is no glass, no barriers between me and my dream anymore. I can feel the freedom, hear the wind of Chicago that tells me I did it. Whispering I am good enough. I don't need to be afraid anymore. I can do it. Put the past behind me and let go. New life has just began and I'm gonna live it like there is no tomorrow. 

Have fun, be silly, laugh and love.  

Keep dreaming big because now I know it's possible if I just want it to be. 

I watch out of the window and see everything. Possibilities, secret dreams that have not yet come true. Love that never happened. Love that  has happen. All the memories, tears and empty promises. Young soul sits by the window and thinks everything that has happened to her or is yet to happen. She's a side watcher. She wipes the tears away, turns around and smiles. Nothing wrong. Life is beautiful, we love until we die. Life is beautiful,  but it's complicated we barely make it. We don't need to understand. There are miracles.  That's what I see.

 Stand where you are. We let all these moments pass us by. It's amazing where I'm standing. There's a lot that we can give. It's just ours for a moment. There's a lot that we can give.

 No jopas pääsi pöytälaatikkokirjailija vapaaksi :P Kiitos vaan Vega4 innoituksesta. Mutta siis siltä varalta ettette tajunneet niin Sky Deck oli aika hieno kokemus.  Seuraavaksi otettiin taksi, taas vaihteeksi, ja hurautettiin Michigan Avenue'lle.

 Juu, älkää kysykö, mikä rakennus toi oli, ei aavistustakaan. Käveltiin sitten ympäriinsä ja yritettiin etsiä hyvää ruokapaikkaa, ja jostais syystä ei löydetty mitään meitä miellyttävää. Training schoolilla meille sanottiin, että voidaan aina löytää poliisi, jolta kysyä neuvoa, mutta eipä niitäkään näkynyt. Me oltiin molemmat nälissämme ja mä palelin. Lopulta onneksi löydettiin hyvä paikka! Ja kappas kappas, kun pöytään päästiin, niin eikö ikkunan ohi kävele poliisiryhmä (ne liikkui aina kolmen hengen ryhmissä). Ruoka oli todella hyvää ja saatiin vatsat kunnolla täyteen. Lounaan jälkeen päätettiin suunnistaa mall'ille. Poliiseja näkyi nyt joka ikisessä kulmassa...

 Ilmeisesti tämän tyyppiset kadut ovat niitä, joille hostparents'it kielsi ehdottomasti mua astumasta. Niitä tuli vastaan muutama, eikä ne näyttäneet kovinkaan houkuttelevilta. Kaduilla myös istui paljon ihmisiä kerjäämässä. Suurimmaksi osaksi tummaihoisia. (kuulostaapa ihan kauheen rasistiselta sanoa noin mutten keksi mitä muutakaan sanaa käyttäisin!) Aika epämielyttävää, kun ne huutelee perään. Eräs oli varsin tarmokas, tosin se ei tainnut tykätä, kun en vastannut." Hey white girl I'm talking to you!" White girl? No jaa, niin kai sitten...

 Miten on Myllyvirta, kun kerran päätit kaivaa koko Lahden torin auki ja rakennuttaa sen pahuksen toriparkin vastoin kaikkien lahtelaisten mielipiteitä, voisitko edes ottaa vähän mallia tästä ja tehdä sen tyylillä?? Ja kuten näkyy parkkitalon yläkerroksissa on asuntoja. Eikös joku kaivannut lisää kerrostalojakin Lahteen vaikkei asukkaita riitäkään?

 Paloportaita löytyy joka nurkasta keskusta-alueella.

 Bongattiin myös hääpari ottamassa kuvia aivan keskellä Michigan Avenue'ta, no jokainen tallaa tyylillään. Ei kovin moni otata hääkuviaan KESKELLÄ Michigan Avenueta.

Lopulta alettiin lähestyä ostoskeskusalueita ja löydettiin Macy's ille ja siihen valtavaan mall'iin missä se oli. Ei niin, että toi Burberryn liikekään mikään pieni olisi ollut. Shoppailua, hyvää seuraa, vähän lisää shoppailua. mun eka fruyo ikinä ja taksilla kiireesti junaan!  Ja hostmom nimenomaan sanoin mulle, että varaa hyvin aikaa, että löydät oikeaan junaan. No mulla olikin sitten ruhtinaalliset kaksi (2) minuuttia aikaa juosta oikeaan junaan, minkä löytäminen ei edes ollut vaikeaa. Onneksi.

Tällainen oli mun eka reissu Chicagoon ja oon ihan 100% varma, että palaan sinne vielä monta kertaa. Tästä tuli mammuttimittainen postais, joka sekoittaa ainakin paria eri kirjoitustyyliä, kahta eri kieltä + mun epävirallista Finnglistä, ja on mahdollisesti hyvinkin sekava. Toivottavasti jaksoitte lukaista sen läpi!

Nyt hyvää yötä ja huomenta Suomeen.
xoxo / Laura