Sivut

31.7.2014

Ei aina tarvii olla novellia

Hei tuli tässä mieleen, ettei aina tarvi kirjoittaa niin paljon. Josku vois vaikka kertoa ihan vaan parin päivän tapahtumat.

Hypätään sunnuntai ihan suosiolla yli ja sanon vaan, että olis sitä voinut parempikin synttäripäivä olla... Mutta!
Tuntuu ihan hullulta, aika vaan menee niin käsittämättömän nopeasti!

Maanantaina Sofia päätti, että mun synttärit oli vielä pelastettavissa, joten mentiin syömään läheiseen sushi paikkaan, jonka ohi ollaan kävelty miljoona kertaa muttei olla menty sisään, koska se näyttää pieneltä ja vähän kämäiseltä. Ylläri ylläri se oli paljon isompi paikka kun kumpikaan meistä osas ajatella ja tosi viihtyisä myös. Ja se sushi, luoja se oli hyvää! 
Rakastan mun synttärikorttia!!

En tajua et söin oikeesti ton kaiken! Ja sitten tietysti tilattin vielä jälkkärit.
Parasta chocolate fudgea mitä mä oon syönyt. Joten tosta tuli meidän uusi vakkaripaikka. Onneks kokeiltiin sitä nyt eikä vaikka mun vikalla viikolla. Thank you Sofia for the dinner! :*

Eilen tiistaina menin salille karistamaan kaikki ton chocolate fudgen kalorit pois. Ikävä kyllä mulla ei ollut kyytiä zumbaan joten se jäi välistä. 

Nyt pitää mennä aloittamaan päivä, kun kuulen huutavan lapsen. 

xoxo / Laura

27.7.2014

Ja tää oli muuten 100 viesti...

Taas yksi työviikko ohi. Perjaatteessa kahdeksan jäljellä. Yhdeksän oikeesti, mut uusi tyttö tulee olemaan täällä jo silloin. Tällä viikolla oon ollut töissä ja juossut sitten ympäriinsä.
Maanantaina oli kuuma. Ja hyvä päivä tyttöjen kanssa. Mä otan niistä kaiken energian itseeni, koska uhmisten kanssa hyvät päivät on harvassa. Joten silloin kun on hyvä päivä mä nautin siitä! Olin varautunut menenään salille, mutta oltiin lopulta Sofain kanssa lazy butts ja päädyttiin vaan Starbucksiin. 
Mun proteiin shake jos joku ihmettelee
Tiistaina oli tietty zumba päivä. 2x60 min tooosi intensiivistä zumbaa, siinä tuli viikon cardio tehtyä. Mä oon tosissani alkanut miettiä, et pitäisköhän hommata zumba ohjaajan pätevyys kun tuun Suomeen. Tai siis mulla on basic routines already, joten... Kymmenen aikaan kun lähdettiin ajamaan kotia kohti oli taas niin tornado weather että terve. Ilma seisoi paikallaan ja taivas oli valkonen salamoiden takia. Andrew kommentti asiaan: " Joskus kun on tällänen ilma sitä saattaa ajaa suoraan tornadoa päin edes tajuamatta", hei kiitos, sen mä halusinkin kuulla.  
Keskiviikkona oli suhteellisen peruspäivä, ulkoiltiin ja leikittiin. Liidut ja ABCt on nyt kova juttu.
Torstaina olin laiska enkä jaksanut mennä salille, joten työpäivän jälkeen jumitin koneella. Muutenkin työpäivän suurin saavutus tuntui olevan tämä. A oli ehkä maailman söpöin. 
Perjantaina piti henkisesti valmistautua jo synttäreihin.
 Olin off aikaisemmin ja suuntasin salille Sofian kanssa, jossa cardio+stairs+abs ja lopulta päädyttiin studioon leikkimään jumppapalloilla.
Treenin jälkeen vielä Parenaan dinnerille. Broccoli cheddar soup on niin hyvää! Mutta mä olin hyvä tällä kertaa, otin vaan puolikkaan keiton ja toinen puoli oli sitten salaattia. Mitä nyt toi diet Pepsi tossa vieressä, mutta mutta... Suunniteltiin vähän lauantaita ja päädyttiin siihen, että me tarvitaan poolipäivä.
 Kotona olin ysin maissa (kai) ja jumitinkin sitten koneella kuunnellen ruotsimusaa. Sofialla on liian suuri vaikutus muhun, mä alan oikeesti tykkäämään siitä musasta! Bruno päätti, että mulla olikin mukavin sänky ja se maata röhnötti mun kanssa, mikä on hassua, koska yleensä jos K vaan on kotona Bruno pysyy tiiviisti sen vieressä.
 No olin sitten käymässä nukkumaan ja yritin häätää koiraa pois, koska se haluaa aina nukkumaan Kn viereen. Yritin käskeä sitä pois ja tökkiä, mutta tulos oli tämä:
 Ok, nukkukoon sitten täällä, mutta paraskin nukkua. Mä jo luulin, että me selvittäis hyvässä yhteisymmärryksessä. Mun tyyny on mun tyyny ja niin edelleen. Mutta eikö herra päättänyt kolmelta yöllä alkaa vaeltelemaan ympäri sänkyä, että nyt vois kyllä vaihtaa mamin viereen nukkumaan. Siinähän luulet. Siinä se vinkui vieressä hetken, mutta mä vaan käänsin kylkeä ja lopulta mun vanha herrakin myösi tappion ja päätti nukkua kiltisti aamuun asti. Piste mulle.

Mua vähän masentaa mun blogin sisältö tällä hetkellä. Haluisin kirjottaa muistakin aiheista, kun vaan mun perusarjesta, joka on suhteellisen samaa päivästä toiseen, mutta kun mulla ei ole aikaa! Koska kunnon aihetekstien tekemiseen mulla menee hyvinkin pari tuntia, kun ne pitää suunntella ja kirjoittaa huolella. Ja viikolla mulla ei ole aikaa kuin illalla, enkä mä jaksa kymmenen aikaa enää alkaa miettimään mitään syvällistä. Viikonloppuisin mä en ole kotona. Enkä mä usko, että tää tästä nyt lähiaikoina muuttuu.

Täytin muuten just nyt 20 vuotta.
Hyvää yötä
xoxo/ Laura

Ps. Tajusin just et tää oli mun sadas postaus. Olisinkohan nyt vähän jostain turhemmasta voinut vielä sen kunniaksi kirjottaa??

Poolday

Päätettiin Sofian kanssa, että pidetään lazy day, haetaan eväät ja mennään salin poolille makoilemaan kun luvattiin hyvää keliä koko päiväksi. Ja mehän myös toteutettiin tää suunnitelma. Aamupäivästä heti liikkeelle Meijerin kautta ja sitten oltiin 11am jo salilla. Ikävä kyllä aurinko katos jonnekin pilviverhon taaksen, mutta kuuma oli siitä huolimatta. Nii ja hei voisko joku kertoa mitä hittoa nää säät oikein on? Suomessa menee lämpöennätykset rikki 50 vuoden takaa ja täällä on ollut ehkä kolme kunnollista/tyypillistä kesäpäivää. Suomessa ei ole talvella lunta, mutta täällä on enemmän kuin 30 vuoteen ja pakkaslukemat nousee korkeemmalle kuin koskaan Illioisissa... Juu kiitos tästä.
 Levitettiin eväät, playlist päälle, hot lifeguard ja bravo! Puhelimella skypetys kotiin serkulle ja muksuille. Mä en ala mitään, miten nopsaan lapset kasvaa! Tai siis mun kummipoika oli ihan vauva, kun mä lähdin jo nyt se on sellanen hurjapää, joka juoksee joka paikassa!

 Hyvin me viihdyttiin sellanen nelisen tuntia tuolla, välillä pulahdettiin altaaseen, joka oli mukamas kylmää  ja sitten maattiin lahnoina taas. Ai ja Sofia laittoi mun hiukset. KATTOKAA MITEN PITKÄT NE ON!
Vaikka aurinko ei paistanut kuin pilven takaa onnistuin näköjään polttamaan jalat. Ei se tossa kuvassa näy, mutta tällä hetkellä ne helottaa aika rapuna. Mutta onneks mulla se muuttuu rusketukseks tosi nopeesti.

xoxo / Laura

Happy birthday me!

Viiden tunnin päästä oon virallisesti 20 VUOTTA  enkä oo teini enää koskaan! Hämmentävää!
Sain tiistaina kotoa synttärikortin, joka avasin hetki sitten. Pelkäsin, että mikähän itkukirje sinne oli kirjoitettu. Vastoin odotuksia sain nauraa kippurassa!!
 Kyllä äiti lapsensa tuntee, ihan on samaa näköä. Nauroin itseni kipeeksi ja soittaa vielä musiikkiakin! Olin ollut vähän haikeena loppuviikon synttäreiden takia, kun en pääse juhlimaan eikä mitään, mutta se kyllä hävisi kun tuhka tuuleen.

Kunnon teinipeiliselfiet vielä viimestä kertaa. Ja ketut, selfieitä en luovu!!

Hostfamilyn kanssa lähdettiin synttäridinnerille Lou Malnati'siin. Parasta pizzaa! Toi oli ensimmäinen paikka täällä Chicagossa, missä me ikinä käytiin yhdessä syömässä. Tuli vähän nostalginen olo.
 Fork and knife recommended?? xD
 Aahh, parasta salaattia ja pizzaa! Me tilataan tuolla aina family style ja ruokaa jää hyvin yli kotiin viemisiksi, vaikka tällä kertaa we did really good! 
Tultiin kotiin ja K puhui tytöille jotan yllätyksestä ja katsokaa mikä jääkaapista kannettiin! Jihii! 
 Mulle laulettiin ja B auttoi mua puhaltamaan kynttilät ja katseli oikein ylpeänä ympärilleen, taisi luulla, että oli vieläkin hänen synttärit! Ja kakku ja frosting maistui. Mutta sehän se on se paras osa, right?
 Mä en oikein tiedä mitä ajatella tästä whole new decade. Pitäis kai nyt olla tosi aikuinen ja vakava viisas ja kaikkea. Juu, mähän olen aina! - Tai sitten ei...
Ikinuori! 

Hahah joo ei mitään... Älkää sanoko mitään. 

xoxo / Aikuinen nainen - tai sitten ei

25.7.2014

Roadtrip part 3: Lake Geneva

Sunnuntaina mahtavan hotelliaamiaisen jälkeen (NOT) otettiin suunnaksi Lake Geneva, joka sijaitsee puolentoista tunnin ajomatkan päässä Madisonista Wisconsinin ja Illinoisin rajalle päin. 
Koko aamun viihdytettiin toisiamme kuuntelemalla ja laulamalla Disney (Frozen) kappaleita ruotsiksi, ja automatkalla jatkettiin Disney linjaa joskin vaan Englanniksi. Satuin avaamaan mikä lie muotilehden niin katsokaas kuka pomppas heti ekalta aukeamalta silmille. Ei muuten ollut Elle tai Cosmo, siks en muista nimeä lehden nimeä. Mä en ikinä lue mitään täällä...Ainakaan paperiversiona.
 Lopulta sitten päästiin Lake Genevaan ja se oli niin suloisen idyllinen paikka pikku putiikkeineen. Cozyy!
Ostettiin automaatista meidän liput rannalle, hodarit maailman hitaimmasta kojusta ja sitten mentiin! 

 Jos jotain häiritsee mun bikinikuvat saa mennä pois. Sen pari kertaa, kun mä pääsen biitsille, mä otan siitä kaiken irti selfieitä myöten!
Menin uimaan ja heitin talviturkin! Heinäkuun puolivälillä, nyt tuli kyllä myöhästymisennätys. Vesi ei oikeestaan ollut kylmää, sellasta virkistävää ja suomalaisella sisulla se ei tuntunut missään. Vesikasvit sen sijaan meinas viedä voiton, kun ne tarttui joka ikiseen ruumiinosaan. Yök!! 
 Rannalla vierähti hyvin sellanen neljä tuntia, mutta lopulta oli aika lähteä kotia kohti. 
 Potbellystä tarttui mukaan. 
Ja sitten kun viikonlopun syömiset oli päin kuusta jo valmiiksi, sallin itselleni froyon ja että oli hyvää! Juu tiedä, että näyttää suht terveelliseltä kaikkien noiden marjojen kanssa, mutta cookie dough ja cheese cake bitsit oli marjojen alla...

Auto oli kunnon sauna, kun sinne asti päästiin. Onneksi loppu ajomatka sujui nopsaan ja me oltiinkin Sofian kanssa ekat, jotka pudotettiin pois. Mulla oli tosi kiva ja virkistävä viikonloppu ja mä todella tarvitsin sen. Kiitos ihanat! Tack för alla! Danke!
xoxo / Laura

Road Trip part 2: Ruotsin intensiivi kurssi

Me päästiin "hotellille" varmaan kuuden maissa. Ja hotelli muka, pyh, oon ollut paremmissa hostelleissakin. Meidän huone oli suorastaan ällöttävä. Koko lattiamatto oli märkä/kostea, huone haisi pahalle ja päiväpeitto näytti siltä, että sen alta olis voinut löytyä mitä vaan. Luotin siihen, että lakanat oli vaihdettu... Oon mä ollut aika ällöissä paikoissa, mut toi oli yksi inhottavimpia. Mutta kun hintaa oli 20$ per naama, ei kovin suuria voinut odottaa. Onneksi me ei juuri vietetty aikaa huoneissa.
Lähdettiin ulos dinnerille johonkin sporttibaariin ja siitä kadun toisella puolella olevalle minigolf-radalle. Oli hienoin minigolf jonka mä oon nähnyt, ja oli niin hauskaa! Siellä oli joku privet wedding/birthday party whatever niin, että kasarimusaa popitettiin oikeen kunnolla ja neli-viiskymppiset mammat joras oikeen innoissaan pienten lasten kanssa, vähän isommat näytti tosi vaivautuneilta. Plus sitten tietenkin kaikki me jotka oltiin ihan fiiliksissä musasta. Hahaha, ihan mahtavaa!!!  Mun golf taas ei ihan sujunut. Mä olin joskus oikeesti tosi hyvä! En mä hävinnyt kertaakaan, joten ei se mitään, mutta mua vaan nauratti! 
Alkupala
Beautiful Sofia :*
Sophie on niin kiltti ja hauska, meistä tuli hyvät kaverit tän viikonlopun aikana
<3 Ei siinä muuta.
Meidän lippuun kuului myös toinen valinnainen aktiviteetti ja me mentiin seinäkiipeilemään. Minä seinäkiipeilemään, ihan totta! En ees epäröinyt, vaan menin mukaan ihan tosta vaan ja oli niin hauskaa! Vaikeeta kyllä ja paljon fyysisempää kun vois kuvitella.  Ja mä olin niin lyhyt, etten ylettynyt niihin kahvoihin. Lopulta kiipesin vaan puoleenväliin, kun en millään päässyt ylemmäs.  Kyllä mua vähän jäi ärsyttämään, mutta ens kerralla sitte. Salilla on kiipeilyseinä joten nyt me oikeesti mennään Sofian kanssa kokeilemaan sitä! Mut musta on ihan hassua miten mä lähden kaikkeen mukaan yhtään epäröimättä. Sellasiin asioihin jotka olis ennen pelottanut mua, enkä vakavan harkinnankaan jälkeen olis lähtenyt ja sitten lopulta olisin pettynyt itseeni kun kaikki muut pitäis hauskaa. Mut mä tykkään tästä asennemuutoksesta. Tekee elämästä hauskempaa. Jenni oli ihan fiiliksissä kun kerroin, että alan päästä irti mun korkeanpaikan kammosta. 
Here we go! 
 Joo oli mulla oikeesti shortsit ton mekon alla ettei peppu vilkkunut. Mutta paljain jaloin piti mennä kun toinen vaihtoehto oli flipflopsit. Mua ei oikeestaan haitannut, paljain jaloin oli kohtalaisen hyvä kiivetä. Ja anteeks nyt nää miljoona kuvaa joka kulmasta, mut tää oli niin ikuistettava hetki.
 Palattiin Walmartin kautta takaisin hotellille ja mulla oli koko loppuillan ruotsin intensiivi kurssi, kun jaoin huoneen Sofian, Ollen ja Karenin kanssa. Ne puhuivat paljon ruotsia keskenään, mutta kun sitä oli kuullut koko päivän alkoi korva tottua ja ymmärsinkin mitä ne puhuivat ja silloin kun en, käskin Sofiaa kääntämään. Mut olin kyllä aika ylpeä itsestäni.  Yhtään ei kyllä innostanut nukkua tuolla kun sänkykin oli niin yacky, eikä asiaa yhtään auttanut (ELINA ÄLÄ LUE!) kun Olle alkoi kertoilla kauhutarinoita hostelli raiskaajista. Piti sitten ennen nukkumaan menoa nousta vielä sängystä ja tarkistaa, että ovi oli lukossa ja kukaan ei piileskellyt sängyn alla. 

Päivän saldo, voitin Ollen jalkapenkissä 1min vastaan 3 min. HA HA HA!!!

 xoxo / Laura