Believe in your selfie

Nyt tulee kaksi viikonloppua kerralla. Otsikosta sen verran, että se oli päivän motto...

Viikko sitten

Perjantaina käytiin katsomassa Sofian ja uuden Mexico aupparin Denissen kanssa Fault in our Stars. Oli aivan ihana elokuva! Kamala aihe, niin surullinen ja traaginen, mutta tarina oli kerrottu mielettömän kauniisti ja uskottavasti. Niin kun oon monesti sanonut, oon itkupilli ja eihän niille kyyneleille mitään voinut. Ei niin että mä olisin ollut ainoa, nyyhkintää kuului jatkuvasti jostain. En ole ikinä ennen ollut leffassa, jossa lähes kaikki itkis. Ton elokuvakokemuksen jälkeen arvosti heti omaa terveyttään ja läheisiään ja yhteistä aikaa niin paljon enemmän. Mulle on muutenkin tullut nyt sellanen "pitää kertoa kaikille, mitä ne merkitsee" -fiilis. Kaikille auppareille, jotka tota ei ole vielä nähnyt, käykää ihmeessä katsomassa. Suomeen kun toi tulee ens kuussa, niin mars kaikki Finnkinolle! Mutta varatkaa kasa nenäliinoja!

Lauantaina lähdettiin isolla porukalla (mitä autoon mahtui, Sarah, Debbie, Lisa, Sofia ja mä) Auroran fashion outletille, taas.

 Siellä meni helposti koko aamu ja iltapäivä, joten pitihän jotain syödäkin. Yam, en ollutkaan käynyt sushilla piitkään aikaan!

 Sarah heitti mut ja Sofian kotiin (menin hengaamaan Sofialle) ja sitten me odoteltiin Lisaa hakemaan. Suunnitteilla oli mennä katsomaan Neighbors. Oli niin hauska! Zac Efron on oikeesti hyvä näyttelijä! Naurettiin vatsat kippurassa ja vedet silmissä. Ainiin ja se sille myös että lippuja ostaessa kysyttiin paperit. Kysäisin sitten kassapojulta, että miksi ihmeessä. Kuulemma piti kysyä paperit kaikilta jotka näyttää alle 25v. koska leffa oli R-17. Mä aloin nauraa niin pahasti. En vieläkään ymmärrä miksi se oli luokiteltu noin korkeaksi. Voi Amerikka...Leffan jälkeen vielä fruyolle ja sitten väsyneenä kotiin ja kaaduinkin sänkyyn.

 Sunnuntaina skypettelin hostparentsien kanssa mahdolliselle uudella aupparitytölle. Oli vähän outoa. Tai siis, että haastattelen ja arvioin jotakuta, joka tulee korvaamaan mut. Ja pitämään huolta mun coconutseista. Tiedän, että niinhän tää koko aupparisysteemi toimii, yhden jälkeen tulee aina toinen, mutta mä olin ensimmäinen au pair, joten työt ei ole tottuneet prosessiin vielä. Totta kai jokainen au pair on erityinen, mutta ensimmäinen on aina ensimmäinen.

 Sunnutai-iltapäiväksi piti olla tekemistä, mikä menikin sitten vähän puihin ja päädyin vaan hengaamaan Sofialle koko iltapäivän/illan.

 Tänä viikonloppuna

 Lauantaina oli shoppailupäivä! Sofian kanssa commonsille ja checkailemaan kaupat läpi.

 Selfie sillä aikaa, kun odottelin Fiaa ulos sovituskopista.

 Ja siinä se sitten oli niin nätskänä! Kaupan kaksi myyjätyttöä tuli juttelemaan ja ihastelemaan mun kanssa Sofian mekkoa. Lopulta päädyttiin juttelemaan varmaan 15 minuuttia, kun ne oli hirveen kiinnostuneita meidän työstä ja kotimaista. Toinen tytöistä oli niin yllättynyt, kun kuuli, että meilläkin Suomessa on McDonald'seja ja ruoka vielä maistuukin samalta.

Me kierrettiin totta kai VS läpi koska Semi-Annual Sale ja kyllähän sieltä jälleen jotain lähti mukaan. Have to stock up right! Nälkä alkoi kurnia ja suunnattiin mun suosikki italialaiseen, Biaggi'siin.

 Lobster fettuccine pasta with mushrooms and cream sauce <3 Luoja miten hyvää, toi on mun ihan absolute favorite täällä.

Pyörähdettiin yhdessä lastenvaate kaupassa. Jenni olisin ostanut ton sulle, jos vaan olis ollut kokoja. Niin ruma, että melkein itketti! 

 Piti käydä vaan Targetissa nostamassa rahaa, mutta mitä ihmettä tapahtui? Lähes tyhjä Target + minä ja Sofia ja vähän väsänytta huumoria. Ei ees ajeltu ympäriinsä, vielä! Mutta pitihän tota vähän testata! Suunniteltiin jo race pidettäväksi vielä ennen kun lähden.

Tulin kotiin ysin jälkeen ja järkytyin pahan kerran, kun lapset avasi oven. Piti oiken kello tarkistaa, mitä ihmettä ne teki hereillä?? Olivat kuulemma käyneet katsomassa jonkun auto shown ja oli mennyt vähän pitkäksi. Likkojen valvomisennätys. Hostdad teki bonfiren vielä takapihalle, kun lapset oli saatu nukkumaan niin siellä me sitten istuskeltiin takapihalla nuotion äärellä varmaan kaksi tuntia.

Keksittiin Sofian kanssa lauantaisen dinnerin aikana, että pitäisköhän lähteä huomenna Chicagoon, joten niimpä me istuttiin yhdeltätoista jo junassa kohti downtownia. Oli muuten vasta toka kerta kun mentiin yhdessä keskustaan.

 Aaws<3 Mä niin toistan itseäni jatkuvasti, mut ihana että mulla on Sofia täällä, siitä on tullut mulle niin tärkeä ja yks parhaista ystävistä ikinä! Me ollaan niin samanlaisia ja uusia yhteisiä kiinnostuksen kohteita yms löytyy koko ajan. Meijän keskustelut sisältää aina "I was just about to say that!" lausahduksia, kun ajatellaan jatkuvasti samoin. Nähdään jotain, vilkaistaan tosiamme ja repeillään sitten yhtä aikaa sanomatta sanaakaan ja ihmiset kattoo, että whoot?? (Tapahtui mm. autossa matkalla kotiin ja K katsoi kummissaan, että mitä ihmettä nyt tapahtui. Kumpikaan ei voinut sanoa naurun lomasta mitään)

 Joku ihme pää oli ilmestynyt Millennium Parkiin. Mulle tuli vähän hymypoika patsas mieleen.

 Lounas Water Tower Placessa. Ihana tollanen buffee/ kokoa itse oma ateriasi -tyyppinen saalaattiravintola kahvio mikä lie olikaan. Kaikki oli niin tuoretta, leipää ja hedelmiä myynnissä ja nams. Miten mä en ole koskaan aiemmin huomannut tota paikkaa. Tänään oli muutenkin ihan ihme päivä, kun huomailin kaikki uusia juttua downtown Chicagossa. En mä tiedä oliko ne oikeesti uusia, vai enkö aiemmin ollut kiinnitänyt huomiota. Sen tiedän, että marmori pää oli varmasti uusi!!!

 Jälkkäri Forever Yogurttissa.

Mun hostmom K laittoi viestiä, että ne oli eläintarhassa Lincoln Parkissa, joten saataisiin autokyyti kotiin, mikäli sinne päin eksyttäisiin. Niimpä  me löydettiin itsemme seuraavaksi eläintarhasta.

Selvittiin kotiin ennen myrskyä, jota ei muuten vieläkään kuulu. Mä jotenkin onnistuin satuttamaan  vasemman nilkkani. Hyvä kun pystyn kävellä. Sen kanssa on ennenkin ollut ongelmia, mutta ei koskaan tällaisia. Aluksi se oli vain etten voinut koukistaa nilkkaa "ylöspäin" ja käveleminen flipflopseilla sattui. Nyt se on illan aikana mennyt pahemmaksi, enkä saa kunnolla suoristettua nilkkaa, kun sattuu. Mä en oikein tiedä onko se lihas vai jänne kun on kipeä. Ne jotka menee säärtä pitkin, nilkan päältä aina jalkapöytään asti. Kävelin koko eilisen päivän huonoilla flipflopseilla yli kahdeksan kilometriä, johtuuko siitä? Mitähän mä tolle voisin tehdä? Kylmää, särkylääkettä, tulehduskipulääke geeliä, liimaside? Joku joka osaa saa tulla kertomaan. Mun kun pitäis pystyä kävellä... Ehkä se siitä, jos annan levätä. Musta tuntuu, että se meni pahemmaksi, kun venytin nilkkaa...

xoxo / Laura