Mulla oli mukavan lepponen päivä tyttöjen kanssa, kasilta aamupala, joka venähti sitten pitkäksi, ysiltä leikkimään, vähän vaille kymmenen päiväunille, ja mulla oli vapaa-aikaa sellaiset puolitoista tuntia. No Skypetys Ellun kanssa ja blogin päivittämistä. Tytöt hereille puoli kahdentoista aikaa ja lounas. Pientä taisteluahan nää ruokajat vähän tuntuu nykyään olevan, mutta ihan kunnialla siitä selvittiin. Jälleen leikkimään muutamaksi tunniksi. Sisälsi mm. muutaman ihanan snugly-hetken B:n kanssa. Se on niin suloinen, kun se on nyt tän viikon ollut tosi sellanen hellyydenkipeä. Yleensä se on A, joka haluaa syliin istumaan, halailee ja suukottelee. Mutta mä rakastan mun snugly-B hetkiä. Makoilin sohvalla, kun se halusikin ylös mun kanssa ja siinä se sitten istui mun sylissä/pötkötteli mun päällä varmaan 30 minuuttia touhuten omiaan. Mutta kun yritin liikkua, se palasi aina takaisin syliin. Noin kahden aikaa pistettiin lelut syrjään ja siirryttiin yläkertaan päikkäreitä varten. Mähän ajattelin, että helppo homma, kun tytöt oli niin innoissaan menossa nukkumaan ja hieroivat silmiään. Mitä vielä, hetken olivat hiljaa huoneessa ja sitten alkoikin sellainen höpötys ja kikatus ja kiljunta (B:llä on uusi hauska tapa kiljua sellaista tosi korkeeta ja korvia vihlovaa kiljuntaa. On ihan älyttömän hauskaa, eikä sitä saa loppumaan). Siinä meidän nukkumiset sitten. Tunnin annoin tyttöjen olla sängyssä, jos vaikka edes lepäisivät vähän, mutta ei. Kolmelta hain ne pois sängystä ja sitten olikin välipala aika. Snacks ja Muumit, mikäs sen hauskempaa.
Meillä Muumit on iso juttu. Kun saavuin toin tytöille tulijaisiksi muoviset Muumilautaset ja ja aterimet. Ne onkin ollut kovassa käytössä ja koska Muumeja löytyy Youtubesta englanniksi dubattuna, niin sitähän me aina välillä katsellaan. Hah, katsottiin jaksoa, jossa Muumipeikko laskeutuu köyttä pitkin luolaan ja jää jumiin keskelle, koska oli liian paksu (Jakson nimi: Rannalta löytynyt vene) ja A was cracking up (anteeks en keksinyt yhtä hyvää ilmaisua suomeksi), koska se oli niin hauskaa. Ei siinä mitään, kyllä me pikkusiskon kanssa ennen naurettiin samalle kohdalle.
Mun iltasuunnitelmissa oli mennä katsomaan uusi Hobbit, Desolation of Smaug. Että oli kiva pukea jotain vähän kivempaa päälle ja meikata. Koko viikon kulkenut taas kollareissa ja tpaidassa ja hupparissa, ilman meikkiä, niin johan teki ripsiväri ihmeitä! Kannattaa kokeilla joskus. Sitä oppii arvostamaan meikkaamista ihan eri tavalla. Juuri ennen lähtöä, hostdad toi postin sisään ja kappas! Mun Abercrombien paketti oli saapunut! Rakastan mun uutta limen väristä Larissa hupparia<3
Spoiler alert!
Sitte itse leffaan. Olin odottanut sitä niiin kauan! Mä oon ihan Lord of the Rings fani, ja ekan Hobitin nähtyäni Hobitti fani. Haltiat on mun suosikkeja. Niin taianomaisia ja kauniita! Oon ihan pienestä asti rakastanut niitä. Ja Desolation of Smaug'issa (ihme taivutus...) haltioita riitti. Rakastan Peter Jacksonia, luojan kiitos, hyvästä ohjaajasta! Jo Lord of the Ring'sissä Legolas oli mun suosikki niin kirjoissa kuin leffoissakin. (Ja Gimli, ja Sam!) Ja kiitos Peter Jacksonin, Legolas kirjoitettiin sisään Hobittiinkin. Kerron salaisuuden, Orlando Bloom oli mun ensimmäinen julkkisihastus koskaan, enkä siitä ole luopunut :) Uusiin suosikki hahmoihin kuuluu myös ekasta elokuvasta tuttu kääpiö Kili, jonka hahmoon pääsee tokassa elokuvassa sisälle paljon paremmin. Haltiakuningas Thranduil, jota näyttelee ihana Lee Pace (aka HOT) sekä Tauriel, nuori vartioidenkapteeni. Tosi kiehtova hahmo. Vahva naishahmo, jolla ei kuitenkaan ole kuniinkaallista arvoa. LOTR'n kaikki naishahmot ovat kuninkaallisia, joten vaihtelua tähän. Tauriel on nuori ja siksi naiivi maailmaa kohtaan, eikä hän näe kokonaiskuvaa maailmasta samalla tavalla kuin vanhemmat haltiat. Reckless, less wise and more dangerous. Mutta kaikesta huolimatta hyväsydäminen. Thranduil on haltiakuninkaana totta kai mielenkiintoinen hahmo. Hän on täysin erityyppinen kuin vaikka Elrond. Thanduil on jollain tapaa viekas ja salaperäinen. Hänestä saa kuvan, ettei hän piittaa pätkääkään muista. Jotenkin toi kaikki kuulosti paljon paremmalta mun päässä englanniksi... Kuitenkin elokuvassa on kohtaus, joka näyttää hänet täysin inhimillisessä, välittävässä ja lähes isällisessa roolissa. Huh, tää kappale kuulostaa nyt aika paljon nörtiltä, mutta samapa se. En voi sanoa muuta kuin, rakastan haltioita!
xoxo / Laura
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit piristävät aina!
Comments always cheer me up!