Ajatuksia vuoden lopusta

.Hei kaikki mahtityypit siellä. Mitäpä teille kuuluu?
Mulle kuuluu hyvää ja arvatkaa mitä. MULLA ON 5 TYÖPÄIVÄÄ JÄLJELLÄ!!

Viisi työpäivää. Mihin aika katosi? Vastahan mulle tuli 9 kuukautta täyteen ja pohdin, että pitäiskö jäädä tänne vai ei.

Mun perheen uus auppari saapui tänään training schoolille ja se laittelikin sieltä viestiä. Tuntui niin oudolta. Miten sä voit olla siellä, kun mähän vasta olin ite siellä. Olin yhessä vaiheessa kokonaan unohtanut training school vaiheen. Mutta viime aikoina ne on palannut kirkkaina mieleen kun mun tädin hopeat.

Alotin pakkaamisen viime viikolla, mutten päässyt puusta pitkään. Kunhan raahasin matkalaukut esille ja aloin huitoa tavaroita sinne tänne. Mikä sotku. Tavoitteesta saavutettu 0,05%. En saanut koko loppuviikolla mitään aikaiseksi ja pompin matkalaukkujen yli. Tänään päätin, että nyt riittää. Pitäähän mun keskiviikkoon (kai) mennessä saada itseni muutettua kellariin, jotta huone saadaan siivottua. Nyt on sitten vaatekomero tyhjennetty. Samoin lipaston kaapit. Vaatteet on pakattua jotenkuten matkalaukkuihin, pahvilaatikkoon, donate-pussiin ja roskapussiin. Miten voi vuodessa kertyä näin paljon tavaraa?

Virallisesti mä lakkaan olemasta auppari 29.9, mutta koska mulla on lomapäiviä käyttämättä, käytän ne nyt vuoden lopussa. Joten tämä viikko loppuun ja yksi tiistai. Sitten se olis siinä. Asun silti täällä vielä ensi viikon, koska oikea travel month alkaa suunnitellusti 30. päivä.

Kattelen mun sotkuista huonetta ja matkalaukkuja ja mietin miten vuosi sitten tuskailin kotona pakkaamisen kanssa lähtöä edellisenä iltana. Ainakin mä olen nyt ajoissa.

En oikein tiedä, mitä ajatella vuoden loppumisesta. Jälleen kerran oon puhunut siitä niin paljon, odottanut sitä. Mutten osaa ajatella että nyt on melkein se hetki, kun mun seikkailutarina loppuu. Kupla puhkeaa. Ja mun täytyy palata takaisin normaaliin arkeen. A tuli tänään halaamaan mua ihan yllätten todeten "No Laura go home". Jaa, mitäpä tohon pitäis sitten kaksi vuotiaalle vastata. En sanonut mitään. Halasin vaan.

Tytötkin alkaa tajuta, että jotain on tapahtumassa.
Ja nyt mä tunnen kuinka mun cold medicine starts kicking in. Piti vetästä ne naamariin, kun LCC:n "End of the year tips" lappunen neuvoi move all the DRUGS. Ok will do! Hahha oon aina sanonut, että se on vähäm höperö. Ja mä sain siis flunssan, taas. Mä jo toivoin kolme viikkoa sitten, että sen kertainen tauti olis ollut vika, mutta pitäähän tässä vielä vuoden lopun kunniaksi sairastaa.

xoxo / Laura