Lets go back to be natives

Tää on niin hassua, ekat puol vuotta (reilusti) meni niin että puhuin suomea face to face tasan kerran. No sitten oli loma yhdessä Karitan  kanssa, mutta kumpikaan meistä ei oikein osannut puhua suomea yhdessä plus puhuttiin kohteliaisuudesta englatia. Jos ei sitten lasketa yhtä tosi väsynyttä bussireissua Grand Canyonilta, jonka aikana tuli puhutta paljonkin suomea ja oikein syvällistä sellaista.

No nyt viimesen kahden kuukauden aikana on sitten tullut puhuttua suomea ihan ekan parin kuukauden edestä. Lähtien siitä kun Sara saapui mun ryhmään (<3). 

Ja nyt viimeset kolme (?) viikonloppua oon puhunut vaan suomea. Ensin Elina oli täällä, sitten ne random kirkkoihmiset ja Jenna ja sitten eilinen. Puhunhan mä Lellun kanssa suomea viikottain mutta se laatu on taas sellasta... Eikä puhelimessa puhuminen ole kuitenkaan sama asia. Toisaalta se on ihan hyväkin. Opin englannin heti aluksi tosi hyvin. Oikeesti niin hyvin, että mun suomi oli yhdessä vaiheessa tosi kehno ja ei se nytkään mitään hyvää ole, puhun suomea ja englantia ihan sekaisin ja kielioppi menee metsään. Mun pohjasuomi oli kuitenkin kieliopillisesti tosi hyvää, en mä tietenkään puhunut niin, mutta kirjottaessa sen näki. Mä kuitenkin kirjotin työkseni (toimittaja) ennen kuin tulin tänne, ja äikän kirjotukset jäin pistettä vaille L:stä, joten lasku on ollut aika suurta, mikä mua kyllä vähän ärsyttää. Viime keväänä mä hain journalistiikkaa opiskelemaan. Nyt oon kuitenkin luopunut siitä ajatuksesta ihan vaan kielellisten vaikeuksien takia. Ok moni varmaan pudistelee päätään, kyllähän se oma kieli sieltä tulee kun vähän aikaa puhuu. Mutten mä usko, että mun suomi tulee kieliopillisesti olemaan enää samaa tasoa kuin lukiossa...

Mä tosiaan jatkoin suomilinjaa tänäkin viikonloppuna. Lähdin lauantai aamulla kympin junalla downtowniin normaalin tapaan suunnitelmana tavata kaksi suomalaista D.Cn tyttöä Arla ja Roosa.

Shoppailin parisen tuntia yksikseni (note to self: älä mene yksin downtowniin, tietää reilua rahanmenoa!) ja tapasin tytöt sitten kolmen maissa myöhäisen lounaan merkeissä. Vapianossa taas, miten siinä aina käykin niin, että mä eksyn Vapianoon? Molemmat tytöt oli oikein mukavia ja juttu luisti ilman awkward silence hetkiä. Naurettiin just sitä et kui helposti ottaa yhteyttä toisiin ihmisiin vaan siks, että ne sattuu olemaan suomalaisia auppareita. Mut se on oikeesti tiivis yhteisö, meitä ei kuitenkaan ole niin paljon. Jotkut saksalaiset vaikka, ne on erilaisia koska niitä on niin paljon! Kun taas joku puhuu suomalaisesta auppareista kysyn aina eka et kuka ja yleensä löytyy joku jonka tiedän. Jos joku on tullut todistetuksi täällä  niin sanonta "pieni maailma".

Carried away taas. Näytin tytöille Millennium parkin ja Beanin ja perusturistikuvat. Sitten  kierrettiin rantaan ihan vaan koska se on kaunis. Downtown oli muuten ihan törkeen crowded koska Jazz music festival, joku toinen festival kuulema ja sitten tietty One Directionin konsertti, jonen mäkin olin illalla menossa. Siitä lisää erillisessä postauksessa.

Arla, pätkis aka minä ja Roosa

 Mähän sanoin että oli jazz festarit, miljoona ihmistä...

 Ostoksistakin olisin voinut laittaa kuvat, mutta taidan tehdä sen huomenna erilliseen postaukseen. Nyt on ihan liian myöhä ja mun pitäis olla nukkumassa, vaikka oonkin off huomisen (Labor Day aka kesänpäättäjäiset. Miksi sitä pitää juhlia, ei siinä ole mitään juhlimisen aihetta!! )
xoxo / Laura