One Direction

Taas tulee myöhässä, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan.

Viikko sitten launataina oli kauan odotettu One Directionin konsertti, jippii! Me hommattiin Katharinan kanssa liput jo marraskuussa jos oikein muistan, niin että vihdoin oli aika! 

Olin tosiaan lauantaina jo downtownissa ja näin Inan sitten vähän jälkeen 6pm Millennium Parkissa josta napattiin taxi Soldier Fieldille. (Chicagon isoin urheilustadion ja Bearsien kotikenttä) Jo matkalla nähtiin pikku tyttöjä (Read, 12v ja nuorempia!) vanhempiensa kanssa kantaen isoja postereita aivan liian pienissä vaatteissa.Tiet oli totta kai suljettu joten hypättiin pois autosta ennen Soldier Fieldiä ja käveltiin loppumatka sinne. Perus turvatarkastukset ja sisään. Mua kyllä nauratti, kun vartija tutki mun laukun ja kysyin onko mulla pehmoleluja, koska ne oli kuulema kielletty. Like näytänkö siltä, että kannan pehmoeläimiä mukana konsertteihin?? Ja ei, en ajatellut heittää niitä lavallekaan, oon aika varma, että 1D'n pojat on vähän vanhoja sellaseen. Maksettiin ruhtinaalliset 7$ yhdestä vesipullosta ja etsittiin meidän istumapaikat.

5 Seconds of Summer oli lämppärinä ja ne soittikin ihan hyvin. Pikkutytöt sekos totta kai. Mä en edes tiennyt, mitä ne soitti. Olin mä niistä kuullut joskus, mutta jos olis kadulla tullut vastaan, niin en olis tunnistanut. 

5SOS'in jälkeen oli tunnin tauko ennen keikan alkamista. Stadionilla soi musa ja ihmiset tanssi ja oli hyvä fiilis. Äidit ja isät istui kuuliaisesti ja näpräsivät puhelimiaan. On kyl aika mageeta kattoa kun about 60 000 ihmistä, mitä koko mesta vetää, tanssii Macarenaa. Mut naurettiin vaan Inan kanssa, että kun Pittbull ja Lady Gaga vaihtui Grease'n biiseihin ne 10 vuotiaat tytöt jääty ihan täysin. Ne on liian nuoria tietämään miten sellasta musiikkia tanssitaan tai miten sanat menee. Sen sijaan äidit pomppas ylös ja alkoi bailaa. Oonhan mäkin liian nuori etten ole kokenut tota 70-80 luvun musaa, mutta kyllä mun ikäluokka sentään Grease'n vielä tietää. Jos ei tiedä, on sivistymätön. 

Ton isän ilme kertoo ihan tarpeeks, mitä mieltä se oli konsertista xD 

One Direction alkoi about 9pm ja siitä mä en voi muuta sanoa kuin A-W-E-S-O-M-E.  

Tunnustaudun faniksi, ihan häpeilemättä. En miksikään "Marry me 1D<3<3<3"  -faniksi, jotka pyörtyilee kuullessaan sanan 1D, mutta faniksi kuitenkin. Ja Louis on mun ehdoton suosikki. Tiedän mitä mieltä monet siitä on, mutta se on vaan ihan mun tyyppinen.

Louis jutteli paljon, samoin Niall ja Liam. Harry ja Zayn sen sijaan olivat vähän hiljaisempia. Mä en ole mikään Zayn fani, tykkään siitä oikeestaan vähiten, mut jesta sillä on upea ääni! Samoin Harryllä.  Liam oli yllättävän hauska, Niall oma ihana itsensä ja Louis oli Louis. Pelkäsin että se näyttäis yhtä kehnolta ja väsähtäneeltä kun viime aikona julkisuudessa, mutta ei, se näytti tosi hyvältä.  Ääni sen sijaan ei ollut aivan kunnossa. Se kuulosti flunssaiselta ja etenkin korkeissa nuoteissa se veti mikin aina pois. Sofia sanoi. että perjantain konsertissa Louis oli kuulostanut tosi hyvältä. Kyllä mä sitä kuuntelin, voisin kuunnella aina. Mutta onneks se ei näyttänyt niin burt outiselta enää. 

Konsertti loppui 11pm maissa ja meillä oli kauhea kiire etsiä taksi, että ehdittäisiin viimeiseen 12:30 ja 12:40 junaan. Ei paljon naurattais jos siitä myöhästyis. Chicago keskellä yötä ei ole mikään maailman kivoin saati turvallisin paikka varsinkaan jos sulla ei ole paikkaa minne mennä. Mä olisin kyllä siinä vaiheessa soittanut Andrew'lle et moi oon kohta sun ovella päästä mut sisään. No siinä me juostiin ihmismassassa ympäriinsä etsien taksia. Ei löydetty ainuttakaan. No juostiin takaisin, minä murtuneella varpaallani auuts, ja pysäytettiin pari poliisiakin. Ikävä kyllä niistä ei tällä kertaa ollut mitään apua. Yleensä Chicagon poliisit on kivoja mut nää oli varsinaisia *#%¤!*. Joten juostiin väärään paikkaan kolmesti kiitos niiden. Lopulta päädyttiin onneksi Michiganille ja sieltä löydettiin tasan yksi taksi, joka tietenkin oli varattu jollekin toiselle. Siinä sitten paniikin hiipiessä mietittiin, että mitä tehdään kun taksikuski mutisi, että 40 dollarilla varauksen vois perua ja hän heittäis meidät sillä vielä juna-asemallekin. Ei siinä kahta kertaa tarvinnut miettiä kun toinen vaihtoehto oli junan missaaminen. Niimpä me maksettiin 40 freakin dollaria 15 minuutin taksimatkasta. Ehdittiinpä ainakin junaan. Kun vihdoin pääsin junaan istumaan mun jalka teki kuolemaa, mua väsytti ja oli nälkä, Tohon aikaan yöstä juna oli myös tietty täynnä iloisia alkomahoolin alaisia ihmisiä. Mä facetimeilein Jennille sen minkä nettiyhteydeltä pystyin ja yrtin sitten epätoivoisesti pysyä hereillä. 

Pääsin hyvin Crystal Laken asemalle, sain taksin ja pääsin kotiin puol kolmen aikaa. En ole kertaakaan täällä tullut kotiin noin myöhään. Silloin kun on mennyt myöhään oon jäänyt jonnekin muualle yöksi. Nukkumaan menin lopulta viiden maissa kun en saanut unta. Vähän väsytti....

Sunnuntaipäivän makasinkin sitten poolilla. Autuutta!

xox / Laura