Only know you've been high when you're feeling low

Tyly paluu takaisin arkeen. Herään aamulla siihen, että K koputtaa mun ovelle, vilkaisen kelloa ja ei hitto se on 8:30 ja mun piti aloittaa työt klo 8. Pahuksen herätyskello ei soinut vaikka piti! Mä inhoan kun joku sählää mun tavaroiden kanssa ja mun huoneessahan asusti eräs kun olin poissa... Hirvee paniikki, vaatteet äkkiä päälle, ryntään ulos huoneesta huutaen sorry sorry sorry, pesasen hampaat ja ryntään tyttöjen huoneeseen tajuten, että ne on vasta heräilemässä. Kiitos siitä! Hieman nolo aamu...

No ei se mitään, aamupalat sujui hyvin ja molemmat likat veteli yugurttia kun viimestä päivää. Tytöt leikkimään ja mä siivoilin keittiötä. Kävellessäni leikkihuoneen ohi nään A:n juoksentelevan nakupellenä ympäriinsä, voi terve sentäs! Siihen on syy, että ne käyttää vielä vaippoja. Onneksi tällä kertaa selvittiin sotkutta mutta ducktape käyttöön. Kaikken hyvittavinta oli kun tajusin B:n kiivenneen leikkikehään ja se ojensi mulle teippirullaa. Repesin pahemman kerran. 

Alamäki alkoi sitten lounaalla. Ajattelin, että aloitetaan viikko oikeen mukavasti, teen mac&cheese joka on molempien suosikki. Mutta kappas kun ei sitten syötykään. A aloitti taas se korvia särkevän kiljuntansa ja me yritettiin K:n kanssa epätoivoisesti saada tyttö lopettamaan. Ei onnistuttu. En tiedä mistä toi kaikki huono käyttäytyminen yht äkkiä tulee mutta siinä A taas alkoi lyödä mua ja lopulta K:lta meni hermot. Mua helpotti tietää etten ollut ainut joka ei pitänyt A:n käytöstä hyväksyttävän. 

Sain tytöt nukkumaan ja aloit itse kirjotella blogia ja käydä kuvia takas. B kuului kiljuvan äsken, mutta nukahti onneksi. Iltapäivä olis ihan hell jos ne ei nuku...

Meinasin jo olla laiska ja jättää salin välistä, mutta sitten Sofia soitti ja sai mut suostulteltua salille. Ihmettelin, että ompas tumma taivas enkä ollut yhtään kattonut sääennustetta.

Pari sataa metriä ennen salia alkoi tulla vettä kun  saavista kaatamalla ja vaikka kuinka yritettiin pitää kiirettä oltiin läpi märkiä kun päästiin sisälle. No tällänen oli sitten ilmestynyt puhelimeen... Huupsii.

Olin kyllä niin rapakunnossa viikon lomailun jälkeen, että oikein hävetti. Onneksi näin Brett'n vaan vilaukselta, se olis varmaan nauranut mut suohon (onko toi sanonta??) jos olisi nähnyt mut, tai vaihtoehtoisesti tarjoutunut tappamaan mun koko kropan...

Heräsin äsken valot ja kone päällä ja nyt on puoliyö, sammuin kuin saunalyhty ilmeisesti. En tiedä painaako jet lagi vielä vähän päälle. Mä yrtiän nyt kuitenkin nukkua vähän jos vaikka selviäisin huomen aamulla ajoissa töihin. :P

xoxo / Laura

Ps. Mä haluan takaisin Vegasiin ja lomalle just heti nyt!!